Vuosi on pulkassa tai ainakin melkein. Tässä edessämme on enää kolme kohokohtaa mitä kalenteriin tulee. Kaikista muista on jo selvitty. Ja selvitään toki näistäkin, jos onnea on. Ensin meitä odottaa talvipäivän seisaus 22.12. Siinä loppukauden paras uutinen minulle, koska silloin pimeyden sydän alkaa sulaa ja kuljemme – tosin ensin hyvin hitaasti – kohti kevään valoa.…

JUHLAT Joulukuun kuudes oli nimeltään Hannu Salaman romaani; se kuvasi itsenäisyyspäivää hieman toisesta näkökulmasta. Muistan kirjan hyvin ja monet itsenäisyyspäivät muistan myös. Aina on säällä ollut oma joulukuinen roolinsa: joskus paukkupakkanen, joskus loskaa, joskus keveää lunta, joskus silkkaa vettä. Aurinkoa ja kaunista säätä harvemmin. Kuvanneeko jo tuo maamme kohtaloita vuosien ja vuosisatojenkin ajalta? Toisaalta täällä…

Juuri nyt, sunnuntaina 3.12. lauletaan varmasti Hoosiannaa jossain. Luin että tuo perikristillinen ylistyslaulu on itse asiassa juutalaisten lemmenlaulu, mutta muuntunut matkalla. Näin laulut kulkevat. Itsekin lauloin sitä aina ennen mielelläni nuorena, kunnes tilaisuudet sen laulamiseen vain katosivat. Ehkä siksi, että Hoosianna kuului kirkkoon enkä kirkossa enää käynyt. Se aika oli silloin ohi. Silti laulu jäi…

Nyt sitä kaikkea sitten saatiin. Ensin lunta, vähän kosteassakin muodossa. Se muodosti teillemme loskaa, josta autolla oli vain päästävä läpi. Sitten puhuri kääntyi taas pohjoiseen ja kaikki alkoi jäätyä. Ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Paitsi liukkautta myös muuta. Satumaa, kun siitä ottaa kuvia. Ja kuvathan eivät valehtele vai? Tosin yksi kuva valehtelee (nykyään tekoälynkin…

YKSI Vielä pari päivää sitten oli lauhaa, mutta äkkiä säätyyppi vain muuttui. Talvi tuli jostain pohjoisesta hiljaa hiipien ja kylmyys peitti maan. Lunta tämä varhainen talvi ei kuitenkaan tuonut muuassaan, mutta ensin riitteseen ja sitten umpeen menivät lätäköt ja heti perään myös maalle levittäytynyt tulvavesi jäätyi. Kauneuttakin riitti, sen kertoo ylläoleva kuva avoimena virtaavasta joestamme.…

Isänpäivä on ajatuksena kait jonkinlainen vastine jo pitkään vietetylle äitienpäivälle. Kaupallinen juhla, joka laukaisee loppusyksyn myyntipäivien sarjan huipentuakseen jouluun ja jatkuakseen tietenkin heti Tapanina uskomattomina alennusmyynteinä. Vasta tammikuussa ihminen voi aloittaa uuden elämän, tuntuu, kun kaikki kaupallinen häly on edes hetken ohi. Miksei isänpäivää vietetä silloin? Entisajan systeemissä äitienpäivä oli tarpeellinen muistutus siitä, että monet…

On lauantai mutta silti pyhä, pyhien vainajien päivä, kuolleitten muistamisen päivä. Joskus menneinä vuosina maa on jo peittynyt sankkaan lumeen ja keli ollut iljannetta täynnä. Nyt taas plussaa riittää ja sataa sataa sataa kuin Kari Rydmanin laulussa. Tuuli tuulee vimmalla ja viimeiset lehdet lentävät. Harmaata on eikä ulkoilua voi harrastaa. Harrastetaan sitä sitten ajatuksissa ja…

Kirja on yhä se informaation ja taiteen muoto, joka on itselleni läheisin, tai tarkemmin sanottuna intiimein. Ilman lukijaa ei ole kirjaa, tai jos onkin, kirja ilman lukijaa ei puhu eikä pukahda, sano kerta kaikkiaan mitään. Vain sinun pääsi alkaa muodostaa sanoista lauseita ja ymmärtää mistä on kysymys. Se tapahtuu kahden ja kaikessa hiljaisuudessa, ellet lue…

Otsikon sanapari valikoitui tietenkin loppusoinnun takia, jos kohta jotain totuuttakin siinä on. Ruska on kaunista, syksyn muuttuminen talveksi taas väliin kylmäävää kyytiä. Mutta eiköhän pahinta ole pimeys. Jos  koko maailmassa sitä riittää kasapäin niin henkisen kuin muunkin väkivallan seurauksena, nyt myös maapallon asento aurinkoon nähden suo juuri meille, pohjoisen ihmisille pian pelkästään avaruuden aina vain…

I ALKU Tuli halu nähdä taidetta. Jostain syystä Helsingin suunnasta ei heti löytynyt mitään sellaista, jonka olisi arvellut elähdyttävän. Tosin Kämpin valokuvagalleriaan oli tulossa tai juuri jo tullut Sammallahden näyttely, mutta sen ehtinee vielä. Kuten Didrichsenin Wardin. Hyvä kuitenkin painaa edes nuo mieleen. Ja hetkinen: onhan myös Sinebrychoffissa hieno Peder Balken näyttely. Siitä levitti Markko…