Runoilija elää monella tavalla. Hän elää aikansa ja kuolee, mutta jotkut elävät senkin jälkeen. Näin uskon Pentti Saaritsallekin (1941 – 2024) käyvän. Se on itse asiassa paljon, enemmän kuin mitä moni ehkä käsittääkään. Mutta taide, se syvin, on sellaista. Sanat hengittävät ja runojen sanat varsinkin, usein proosaa kauemmin. Saaritsaan, josta heti aloin käyttää lempinimeä Ritsa,…

Pieni välisoitto on hyvä termi juuri nyt kun säätilaa katsoo. Maa oli jo paljas ja jokilaakson tulva suuri. Nyt siihen tuli pysähdys, väli, vähän kuin hälytysoitto, mutta ajatellaan tapahtunutta eli lumimyrskyä sittenkin kauniimmin eli musiikin kielellä. Kyseessä on siis vain intermezzo. Sana on italiaa, kuten myös sen selitys ”Intervallo nel corso di uno spettacolo” –…

YKSI Casanova syntyi Venetsiassa 2.4.1725. Hänen syntymästään on siis huomenna, enteellisesti vain hieman aprillipäivästä myöhässä kulunut jo 299 vuotta ja vuoden päästä sitten tasan 300 vuotta. Casanovan tapaan olen liikkeellä vuotta aiemmin, sillä sellainen hän itse oli, kärsimätön ja utelias, levoton sielu, joka lähinnä hevoskyydillä, joskus laivalla ja aina toki myös jalkaisin harppoi pitkin poikin…

On koittanut se hetki, jolloin siirrymme kesäaikaan, tosin ilman kesää. Näin pitkällä on kuitenkin kevät, maaliskuun viimeinen päivä. Kun kello tulee kolme, se onkin jo neljä. Vielä meiltä ei ole varastettu tuntia, koska kello on vasta 1.37. Heräsimme juuri. On syvä yö, keskiyön jälkeinen aika. Hiljainen yö, ainakaan tänne sisälle eivät lintujen huudot juuri nyt…

YKSI ”Lunta, unta ja sumua,/ joutsenia ja kurkia./ Kello vasta puoli kuusi,/ vaan aamu täyttä valoa,/ näin syntyi päivä uusi.” Näin voisi runoilla, jos voisi. Lastenkirjan runo, jos sekään; silti ainakin juuri nyt täyttä totta. Ei mikään ole parempaa maaliskuun lopulla kuin valo, aamu, päivän pidentyminen; ei mikään tunnu niin hyvältä. Tätä varmasti sanalla toivo…

VESI, SUMU, VEDEN VÄLKE Veden kierto, sade, sumu, virtaava vesi, vapaa joki, tuulinen järvi, tyyni järvi. Lopulta meri. Minulle ne edustavat kauneutta, luontoa, elämää itse; sen syvintä olemusta. Vesi, lämpö ja maa. Mutta puhdas, juotava vesi taitaa olla tärkein. Miksi, sen saatan arvata. Veden ihailu ja sen katsominen ja kokeminen, myös kunnioittaminen ja lähes pelkääminen…

Joskus viikonloppu saapuu niin hiljaa ja silti niin nopeasti, että vaikka täysi viikko on taas kulunut, mitään erityisen uutta kerrottavaa ei oikein ole. Armeijassa se on positiivinen ilmoitus, varsinkin jos on kyse sodasta. No, onhan eräänlainen sota käynnissä täälläkin, sillä tulossa on lisää poliittisia lakkoja, kuten tuo hieno termi kuuluu. Kun talous on jo valmiiksi…

Helsingin lähellä on paljonkin paikkoja, joissa voi ilokseen ja opikseen vierailla. Kun vein vaimon stadin keskustaan ja siellä odottavaan pitempään kokoukseen, tuli kuskille eli itselleni muutaman tunnin kuluttamisen gäppi ja aika. Mukana oli toki kone, tämä läppäri, ja työ, mutta itse asiassa työ siinä oli jo niin pitkällä, ettei sen hinkaaminen ja fiilaaminen suuremmin enää…

TAAS KERRAN LEINO Nyt se tuli, tuli vain tuo kevät ja sen airueet, ensimmäiset valkolinnut. Miten niitä onkin tänä talvena kaivannut! Pitää huudahtaa kuin Leino Lapin kesässä:     ”Havisten halki ilman lentäkäätte!      Tekoja luokaa, maita valaiskaa!      Mut talven poistuneen kun täältä näätte,      ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!” Rukouksiin on vastattu. Siitä lisää vähän myöhemmin. KEVÄT,…

YKSI Näin yöllä unta, jossa joku sanoi minulle:  ”Sanojen lyhtyjuna kulkee.” Ja lisäsi heti perään kuin uhmaten: ”Ja kulkekoon!” Päätin muistaa sen kun heräisin ja outoa kyllä niin tapahtui. Onneksi sain lauseet myös kirjoitetuksi talteen pari päivää myöhemmin. Runo on vastaavanlainen, usein nopea matka. Joskus sen aloittaa välähdys, sitä seuraavat sanat, sitten se kiitää ohitse…