Hannu Mäkelän Blogi

1. Kun alan kirjoittaa tätä, vapunpäivä on illassa ja Pariisin kello 22. Edessä on viimeinen yö tässä hotellissa. Boarding-passit on printattu, taksi kentälle tilattu. Toki jokin voi mennä vielä vinoon kuten Ranskassa kyllä aina joskus. Mutta lähden siitä että huomenillalla olemme jo kotona Sitarlan hiljaisuudessa. Voisiko se olla totta? 2. En enää matkusta aivan yhtä […]

1. Kun sää muuttuu häijyksi, tulee mieleen jopa Baudelaire, joka on ilmanalaan täysin viaton. Le Spleen de Paris  (julkaistu kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1869) eli Pariisin kaipuu tai ikävä saa uuden vivahteen. Baudelaire kauhisteli siinä elämää kyllä muista syistä, kuten proosarunon Kello yksi aamulla alku kertoo: “Horrible vie ! Horrible ville ! Récapitulons la […]

1. Kun herään, muistan että on jo vapunaatto. Täällä se tuntuu merkitsevän vielä vähemmän kuin kotona. Aikainen aamu, kello vasta kuusi. Edessä odottaa aamiainen, joka on ranskalaiseksi isohko. Toki saamme patonkia, croissantit ja pain au chocolat-kaksoset hilloineen kaikkineen. Mutta maitokahvin painikkeeksi löytyy myös leikkeleitä, graavilohta ja jopa juustoa, neljää viittä eri lajia. Se tarjotin oli […]

1. Herään Pariisiin yössä parikin kertaa kadun ääniin, jotka kuitenkin ovat miellyttävän vaimeita. Muutama auto, moottoripyörä kerran, iloisten nuorten huutoja kello kolme aamulla. Onhan tässä lähellä kaikki mikä opiskeluun viittaa: Sorbonne ennen kaikkea. Mieliala on siis mitä parhain, varsinkin kun hotelli itse on yllättävän hiljainen. Se nukkuu nukkuu niin kuin Tshehovin Arossa Jegorushkan isoäiti. 2. […]

1. Ensimmäinen kirja jonka viattomuuden tilassani tein sai otsikon lauseen nimekseen. Nimen kehitti vuonna 1964 Tuomas Anhava, jonka kanssa kävimme esikoiskirjani käsikirjoitusta hitaasti ja tuskalla läpi. Nimen hän löysi Henri Michaux´n runosta Plume voyage, Plume matkustaa. Holappa ja Ronimus olivat myös suomentaneet runon ja siinä säkeen loppu esiintyi muodossa: “hän matkustaa kaiken aikaa.” Mutta monilla […]

Lohjan seudulla markkinoita riittää. Milloin missäkin taajamassa tai ennen vielä itsenäisten kuntien kuten Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan keskuksissa järjestetään aina muutaman viikon tai kuukauden välein pieniä toritapahtumia, ns. tynnyrimarkkinoita. Jollekin suuremmalle piha-alueelle, usein bensa-aseman parkkipaikan viereen kohoaa parhaimmillaan parisenkymmentä kojua, joissa lähinnä kyllä kesäisin myydään sitten aivan mitä vain: kukista piirakoihin, kirjoista kakkuihin, sementistä valetuista […]

Usein hakee kaukaa sitä, minkä voi löytää myös läheltä. Kun tuli mahdollisuus lähteä tutustumaan Karkalin luonnonpuistoon, joka jostain syystä oli tähän mennessä jäänyt näkemättä, suostuimme siihen ilolla. Sen kyljessä sijaitsi toinenkin nähtävyys: Torholan luola. Kummastakin olin lukenut ja muutenkin tullut nähtävyyksistä tietoiseksi. Mutta parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, kuten jo vuosikymmenet aiemmin Armeniassa oppimani […]

Tämän viisun saa jokainen laulaa ikiomalla sävelmällään:   Maailman markkinoilla   1. Me syömme, juomme ja maksamme maailman markkinoilla. Me kaiken myymme ja ostamme maailman markkinoilla. Mikä kaupan ei ole, se unohdetaan. Mikä irti lähtee, se hinnoitellaan. Maailman markkinoilla!   2. Köyhä myy ja rikas ostaa, maksaa siitä minkä jaksaa. Sielulle ei löydy taksaa maailman […]

Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes […]

Kauan sitten Antti Tuuri kirjoitti mainion kuunnelman jolla oli tuo nimi; se käännettiin saksaksikin. Kyllä senkin nimi on jäänyt mieleeni, kunhan saisin sen sieltä hohtimilla ulos: Der Schnee ist – ja sitten jotakin tyyliin Fäls, Fels, Pels? Mutta vaikka kuinka yritän löytää muististani oikeaa vastinetta, en löydä. Luovuttaa ei kuitenkaan pitäisi. Etsin oikein vanhanmallisen sanakirjan […]