Hannu Mäkelän Blogi

1. Koittaa mitä ilmeisimmin viimeinen kesäpäivä; intiaanikesän, ämmänkesän päivä siis. Indian summer on amerikkaa, babje leto venäjää. Ämmänkesää voisi pitää rumana nimenä ellei ajattelisi että vanha nainenkin voi yhä olla kaunis, juuri kuten luonto tuolla nyt! Intiaanikesästä taas ajattelen aina Amerikan intiaanien kohtaloa. Ei sekään ole luontolyriikkaa sinänsä. 2. Yöllä näin unta, että makasin ruumisarkussa. […]

Suomen silta on Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulan vuonna 1881 kirjoittama runo. Siinä kansojamme kehoitetaan yhtymään. Tänään aamuyöllä koin asian ihan konkreettisesti. Mutta tarina on pitkähkö. Näin se kuitenkin alkaa: Vanha puhelimeni alkoi saada minusta tarpeekseen ja minä siitä. Akku tyhjeni nopeammin kuin sitä ehti ladata ja normaali puhuminen oli mahdotonta, koska vehje toimi vain kaiuttimen […]

Kuvia menneeltä viikolta: Päivät ovat vaihdelleet. Marraskuu. Harraskuu, tekisi mieli sanoa; niin paljon ovat työt siirtyneet sisään ja muuttuneet kuin harrastuksiksi. Hartaus taas ei ole ollut pahemmin mielessä. Voisi toki olla. Ainakin minä olen kiitollinen sille, että saamme edelleen olla ja elää tällä kauniilla planeetalla, jota emme ihan kokonaan ole vielä turmelleet. Pidetään siitä kiinni. […]

Maanantaiaamu valkenee sumuisena. Yöllä on ollut niin kylmä että sumu on noussut seinäksi kaikkialle. Lähdemme katsomaan löytyisi kuvattavaa, lähinnä kauriita. Niitä ei nyt löydy; kahta vasaa imettänyt emä loikki pakoon edellisenä päivänä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Mutta toinen ehätti A:n kameran ulottuville ja kuva on nyt minullakin. Taas muistan Carl Sandburgin runon säkeen, […]

1. Lauantaina saan vieraaksi siskoni Anjan ja Pirkon sekä pojantyttäreni Saden ja hänen äitinsä Iinan. Pirkko on saapunut Tanskasta asti, jossa hänen sukuhaaransa nyt enenee, loput kolme Helsingistä. Poikani taas asuu Englannissa. Kun yhteyksiä on myös Pariisiin ja sen ympäristöön Leila-serkun kautta sekä Venäjälle, jossa vaimoni tyttäret edelleen asuvat, voi sanoa, että ulottuvuuksia riittää. Kuitenkin […]

Harhailimme Diokletianuksen palatsin sokkeloissa ja vanhassa kaupungissa ja tupsahdimme rantakadulle, jonka reunalla oli rivissä kymmeniä kojuja myymässä turisteille matkoja merelle. Yleensä reissut näyttivät kestävän koko päivän, mutta löytyi yksi puolenpäivän pituinen. Siihen ehkä henkiset rahkeemme riittäisivät; turistimatkailu tiheään täytetyssä paatissa ei koskaan tunnu aivan parhaalta tavalta viettää lomaa. Muuan nauravainen neitokainen sai meidät kuitenkin puhutuksi […]

On maanantai ja lokakuun puolivälin iltapäivä. Helle jatkuu Splitissä. Olen hotellihuoneen rauhassa ja yritän muistella, mitä Samuli Paronen kirjoitti. Muistini mukaan näin: “Matkassa on aina se kohta josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Noin se ehken oli, tältä minusta ainakin tuntuu juuri nyt. Olemme olleet matkalla jo kuudetta päivää ja palaamme kotimaahan ylihuomenna. Niin kiertyy […]

(Kuva: Olga Aksjonova) 1. Pietarin perhe saapui torstai-iltana. Koska he olivat lähteneet jo ennen ruuhkaa, perillä oltiin puoli yhdentoista maissa. Kaikki oli sujunut rajalla juohevasti, suomalainen rajamies jopa hymyillyt. Arvelin, että se johtui Sonjasta. 2. Tuo silmieni ilo taapersi sisään vähän unisena, koska oli koko matkan sinnitellyt ja taistellut unta vastaan. “Mennään djedaa katsomaan.” Nyt […]

Syntymä ja lapsen pysyminen hengissä ei enää ole samanlainen ihme kuin vielä 1800-luvulla. Niin paljon ovat lääketiede ja hygienia kehittyneet ainakin maailman vauraimmissa maissa. Ihme jokainen lapsi on kuitenkin aina. Oman pojan syntymästä on jo yli 50 vuotta enkä silloin sitä ymmärtänyt seurata hänen kehitystään samalla rauhallisuudella kuin nyt. Kun vaimoni tytär vuosi sitten synnytti […]

1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä […]