Hannu Mäkelän Blogi

Herään aamulla kello neljän maissa ja katson että laukku sairaalareissua varten on kunnossa. On se. Naapurin Pertti saapuu aivan ajallaan ja niin pääsen jo puoli kuudelta lähtemään hänen ja navigaattorin kyydissä kohti sairaalaa. Liikennettä piisaa kosolti pimeässäkin, ihmiset käyvät työssä nimenomaan Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Radan rakentaminen Lohjan kautta Saloon ja Turkuun ei todellakaan olisi […]

1. Päivä päivältä syksy etenee. Perjantaiaamuna oli tuuli hetkeksi moinannut, kun vielä tostaina lähes myrskysi. Mutta tämä on kuulemma vain tyyntä vielä suuremman myrskyn edellä, jonka ennustetaan iskevän maahan lauantaina. Lohjalla pidetään vuotuiset omenakarnevaalit. Vain kerran muistan että ilmanala oli näille markkinoille erityisen suopea; kaunis ja kuulas kuin itse omena. Ehkä siksi, että vierelläni kulki […]

RUSKAA 1. Luontoa on aina kuvattu taiteessa ja sitten kameroillakin. Myös ihminen on osa luontoa ja niinpä hänet on sijoitettu luonnon keskelle ja ylemmäksikin sitä. Ennen hän siis esiintyi luomakunnan kruununa, jalokivena kruunussa, mutta nykyään myös raadollisempana. Kun ilmasto muuttuu, luonto muuttuu. Kokonaan toinen kysymys sitten on muuttuuko ihminen enää minkään mukana, ellei vain huonompaan. […]

Vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten kiinnostuin myös Leinon kuolinmökistä. Sen olemassolosta olin tullut tietoiseksi niin Onervan elämäkerrasta kuin sitten SKS:n kirjallisuusarkistossa säilytetystä R. O. Stenin käsikirjoituksesta. Se kuvasi Leinon viimeisiä aikoja tässä talossa, jonne R. O. Sten ystävänsä majoitti, kun kirjaton ja karjaton mies ei enää saattanut oleksia edes Tuusulan Rantatien täyshoitoloissa. Onnelan ja Syvärannan […]

1. Lauantaipäivän taidematka alkoi Rembrandtin talosta. Aamiaisen olimme syöneet niin aikaisin, ettei hotellin ravintolassa ollut vielä muita asiakkaita. Ystävällinen nainen paistoi silmiemme edessä omeletinkin Oljalle; itse tyydyin vähään ja hedelmäpitoiseen aamupalaan. Enpä olisi ennen uskonut että ikää myöten päädyn lähes kasvissyöjäksi. Mutta vain lähes. Kana on minulle kasvista koska syö jyviä, lammas samoin kun mutustaa […]

1. Syyskuun alussa oli minun onneni saada vaimolleni hauta Smolenskin luostarin vanhalta hautausmaalta. Hauta sijaitsi Vasilinsaarella ja sen lähemmäksi keskustaa ei Pietarissa ihmistä saakaan maahan. Paikka oli idyllinen, puut korkeita, ja vanhoja jo hylättyjä hautoja näkyi kaikkialla. Muutamia pieniä uusia plänttejä oli avattu metsikön keskelle, mutta se ei tuntunut pahalta. Vanhat haudat puhuivat parinkin vuosisadan […]

1. Sunnuntaiaamu Pietarissa on paitsi pyhäpäivän myös vaalipäivän aamu. Vaaleihin eivät monetkaan ystävistä ota osaa, joten tapaamisia voin heidän kanssaan sopia rauhassa. Nikolskin merikatedraalissa näen aina sunnuntaina Titovien taiteilijapariskunnan, Tanjan ja Zhenjan (Jevgeni), se on heidän kotikirkkonsa. Zhenjan meiliosoite ennen @-merkkiä on et. Se sopii, sillä jonkinlainen ulkopuolinen ja avaruudesta saapunut hän täällä onkin, maalaa […]

1. Sunnuntaina, heinäkuun ensimmäisenä päivänä pidettiin avointen puutarhojen päivä. Puutarhaan sisältyy oikeastaan ajatus paratiisista, nimenomaan maanpäällisestä: Paradisus terrestris. Sieltä Vanhan testamentin legendan mukaan Jumala karkoitti ihmispolot, koska nämä löysivät tiedon ja sen myötä synninkin käsitteen; sinne paratiisiin ja sen viattomuuden tilaan ihminen monin tavoin yrittää yhä löytää takaisin. Yksi parhaimpia tapoja paratiisin uudelleenlöytämiseksi on oman […]

  Puutarhan nykyinen olemus on kaiketi lähtöisin ihmiskunnan varhaisesta historiasta. Hyvään puutarhaan sisältyy myös yhä unelma hyvästä elämästä, joka toki on edelleen mahdollinen maapallolla, vaikka jokaisella aikakaudella on täällä ollut omat vitsauksensa. Omallamme ehkä pahimmat: väestönkasvu ja sen myötä luonnon saastuminen ja ilmaston kuuma ja hurja muutos, vaikkei se vielä Suomessa siltä juuri nyt tunnukaan. […]

1. On tiistaiaamu kotona Sitarlassa ja keskellä luontoa, kun vielä äsken kuljimme suurkaupungissa. Maanantaina lähes keskiyöllä pääsimme perille Suomeen. Kone oli täynnä kuten mennessäkin, ja myös Schipholin ilmatilassa ruuhkaa niin, että matkaan lähtö viivästyi. Lopulta se onnistui. Turbulenssit säestivät kulkua, mutta perillä sää oli kirkas. Kaupunkien valot olivat näkyneet allamme myrskystä huolimatta aina välillä. Sädehtivät […]