Hannu Mäkelän Blogi

(Kuva: Olga Aksjonova) 1. Pietarin perhe saapui torstai-iltana. Koska he olivat lähteneet jo ennen ruuhkaa, perillä oltiin puoli yhdentoista maissa. Kaikki oli sujunut rajalla juohevasti, suomalainen rajamies jopa hymyillyt. Arvelin, että se johtui Sonjasta. 2. Tuo silmieni ilo taapersi sisään vähän unisena, koska oli koko matkan sinnitellyt ja taistellut unta vastaan. “Mennään djedaa katsomaan.” Nyt […]

Syntymä ja lapsen pysyminen hengissä ei enää ole samanlainen ihme kuin vielä 1800-luvulla. Niin paljon ovat lääketiede ja hygienia kehittyneet ainakin maailman vauraimmissa maissa. Ihme jokainen lapsi on kuitenkin aina. Oman pojan syntymästä on jo yli 50 vuotta enkä silloin sitä ymmärtänyt seurata hänen kehitystään samalla rauhallisuudella kuin nyt. Kun vaimoni tytär vuosi sitten synnytti […]

1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä […]

Taas on marraskuu ja taas sama draaman kaarta hipova näytös on alkanut. Tämä sirkus ei kuitenkaan tanssita nuoralla kuin ajatuksissa, ei kierrä ympäri maata ja pystytä telttoja; se pitää pysyvää näyttämöään Helsingissä ja esiintyy vain kerran vuodessa. Sirkus Finlandian on Pekka Tarkka aikanaan Booker Prizen innoittamana lanseerannut Suomeen ja saa sitä nyt yhä katsella. En […]

1. Viikon päästä, jos Luoja ja Macronia vastustavat lakkolaiset suovat, minun pitäisi herätä Pariisissa. Vien kaupunkiin vaimoni nuoremman tyttären Oljan joka koulussa luki ranskaa viisi vuotta eikä koskaan ole joutunut edes sen alkeita käyttämään saati että olisi maassa vieraillut. Pariisi, nuoruuteni kaupunki. Luulen että muutama paikka siellä on aina samanlainen, ainakin Notre Dame ja ainakin […]

Suomen lippu täytti pari päivää sitten 100 vuottaan. “Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin:”, niin lauloin myös minä ennen. Mitäpä ei 50-luvulla koulussa ja sitten 60-luvun alussa Opettajakorkeakoulussa olisi oppinut. Komea lippu onkin, yksinkertaisen selkeä ja kaunis. Mutta kuinka moni yhtyy enää Koskenniemen runon alkusäkeistön loppuun: “Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Suomen lippu […]

1. Silläkin tavalla voi edetä tai paremminkin täytyy matkustaa, jos sattuu istumaan Allegrossa ja vaunussa numero 4 tuolissa numero 3. Puolet vaunun istumapaikoista ovat menosuuntaan, puolet kääntävät sille selkänsä. Ja kun palataan takaisin tuolienkin osat vaihtuvat. Elämässä ei siten mikään ole täysin mahdotonta saati yksitoikkoista. 2. Kun kiitää selkä edellä Pietariin, katsoo jatkuvasti myös menneisyyteen. […]

Marja-Liisa Vartion romaania ei ehkä kovin moni nuoremman polven lukija enää tunne, mikä on kyllä sääli. Niin kauan kuin suomalaisessa kirjallisuudessa on jokin pysyvämpi kaanon, kuuluu Vartion teos siihen. Kirja on suuri hiljainen yksinlaulu, Mustapään pieni kansanlaulu mutta sanoin: koskettava, hieno ja herkkä. Se julkaistiin 60 vuotta sitten eikä se ole menettänyt mitään tuoreudestaan. Lukekoon […]

1. Kerrankin itsenäisyyspäivä oli sään suhteen suotuisa: pikku pakkanen, pieni lumi, kaunista kaikki. Laaksossa tulvavesi lepäsi ja heijasti taivasta. Ja taivas oli kuin Suomen lippu itse. Ajattelin siitä näin. Vanha lause Ubi bene, ibi patria – Missä hyvä, siellä kotimaa voisi kääntyä toisinkin päin: Ubi patria, ibi bene – Missä isänmaa, siellä hyvä. Ainakin Suomessa, […]

Sanat opitaan aluksi yksitellen, puheen ja kirjoituksen tekee tai ottaa haltuun ihminen itse sitä mukaa kuin kasvaa. Ja myös yhteiselämä muokkaa sanoja jatkuvasti. Näin kävi ainakin meillä. Koska kotikielemme oli venäjä, kehitys ja muokkaus kohdistui aluksi ennen kaikkea minuun. Vanha pää ja sama pää – sää kuin sää; eikä vain kesät talvet vaan myös syksyt […]