Joskus saattaa käydä myös niin että kun kaikki on sanottu ja tehty sama alkaa heti alusta taas: tuttu kosketus, sitten hyväily, vaikka vain pelkän katseen. Se tulee ja hipaisee minua, kuten sitten heti myös sinua. Ei sillä ole mitään sanottavaa, miten muuten voisi ollakaan. Se lentää lintuna ikkunan ohi kuin alakuloinen trumpetti; se eksyy väärään […]
Torniota ja Haaparantaa ei erota toisistaan muu kuin katukylttien kieli. Ikea on Ruotsissa täsmälleen samanlainen kuin meilläkin. Vai päinvastoin? Tämänkin yhtäläisyyden huomasin jo aikanaan, kun tulin tänne vaimoni Svetan kanssa. Yövyn samassa hotellissa kuin silloinkin ja kuljen tietenkin myös samoja polkuja eli tunnelin kautta Haaparantaan, Ruotsin puolelle. Kyseessä on nyt todellinen nostalgiamatka. Vaimoni on kuollut […]
Koitti päivä jolloin halutti nähdä myös muuta maailmaa. Meille se tarkoitti suunnistamista Helsinkiin, vanhaan kotikaupunkiini. Siellä olisi elämää ja varsinkin meri. Meri, jonka ulappa aina saa ajatukset lentämään. Päivästä oli tulossa helteinen, joten lähdimme matkaan aikaisin. Ja ensin suuntasimme siitä syystä torille. Emme Kauppatorille, joka tosin koronan takia on henkitoreissaan. Mutta meri ei ollut nyt […]
Kirjoitin parikymmentä vuotta sitten romaanin Myrskyn jälkeen aamu (Otava, 2000). Nyt on se aamu, sillä eilen oli myrskyinen, pimeä, suttuinen ja muutenkin takaperoinen päivä. Mutta annas kun armas aurinko valollansa taas uuden päivän tuonut on. Mahtaa tuokin lause tulla jostain lapsuuden alitajunnasta. Kyllä, virren säe se on. Kaiken lisäksi sitä oikeampaa eli vanhaa kieliasua jota […]
Enää en tiedä miksi kirjoittaa tai edes sitä mistä kirjoittaa kun sinua ei täällä ole. Missä tahansa liikun, niin liikutun, koska olemme siellä jo käyneet. Muistokin siitä voi kaataa minut. Tai sitten haluaisin yhä äkkiä että katsoisit jotain uutta viereltä. Kenelle näytän tämän kaiken nyt: pienen suuren tuskaisen maan ja silti sen valoa heijastavat […]
Vuosi vaihtuu, on tilinpäätöksen aika. Jos vuosi 2017 oli kaikella tavalla annus horribilis, kauhea vuosi, ei samaa voi sanoa kuluneesta. En ole kertaakaan maannut sairaalassa, taudit ovat olleet pieniä, hoituneet siinä sivussa. Vaimoani en saa enää koskaan takaisin, mutta olen sen myös ymmärtänyt. Sisäisiä verenvuotoja ei enää kevään jälkeen ole näkynyt. Olen päässyt ihmeen kautta […]
Jörn Donner julkaisi vuonna 1961 kirjan, jonka tuolla nimellä suomensi Arvo Salo. Nimi palasi mieleen, kun ajoin kohti Jorvia, jonne olin saanut kutsun. Edessä olisi taas kerran yksi operaatio, muttei lainkaan pahimmasta päästä. Ajoin siis hilpeänä Turun pikatietä ja annoin Lars-Ante Kuhmusen saamenrockin säestää matkaani remuisalla tavallaan, jopa niin, että yritin laulaa mukana, vaikken saamea […]
Pääsimme pelitoverini Anteron kanssa viimein Torpalle, jonka kentät olivatkin hyvässä kunnossa. Punainen massa, sininen taivas, lämpöä jonkin verran yli 20 astetta. Ja tuuli hiljainen kuin huopatossutehtaan henki. Mikä voisi olla parempi päivä ulkokauden aloitukselle. Vuosi vuodelta olen yhä enemmän mieltynyt tennikseen. Ehkä taidotkin ovat jollain lailla kasvaneet tai sanotaan näin, että pallo elää ja palaa […]
Syyskuu on alkanut vauhdilla. Perjantaina oli kaiken muun lisäksi mahdollisuus myös pelata tennistä. WSOY ja Anna-Riikka Carlson olivat järjestäneet Puistolan tennishalliin turnauksen, jossa kirjallisen alan ihmiset löivät palloa. Kun saavuin paikalle, näin vain nuorta väkeä ja luulin heidän kuuluvan aivan muuhun porukkaan. Totuus paljastui pian ja huomasin olevani nestori, josta seuraavaksi vanhin eli Touko Siltala […]
Sade sataa, tuuli tuivertaa, koleutta riittää. Myös tällainen voi olla kevät. Jokapäiväisiä säitä eivät ihmiset sittenkään määrää, vaikka ilmastoa muuttavatkin. Perjantaina satoi solkenaan, kun lähdin Hankoon pelaamaan tennistä. Sadetta riitti koko matkan, mutta kun Hankoniemi alkoi, sade loppui kuin seinään. Maalla on usein pilvilauttojen suma, merellä kaunista ja aurinkoa. Ja Hanko sijaitsee merellä koska niemi […]