Eilen 6.6. pidettiin Tampereella Annikin runofestivaalit. Olin sinne lupautunut hyvissä ajoin jo syksyllä ja nyt matkasta sittenkin tuli tosi, koska festivaali pidettiin virtuaalisena ja kaikkien koronasäännösten mukaisesti. Kevään ja kesän muut esitykset olivatkin peruuntuneet. Ajoimme Tampereelle hurjassa sateessa, joka alkoi kuitenkin loppua kun pistäydyimme Hämeenlinnassa tapaamassa Riitta ja Olli Jalosta, vanhoja ystäviäni. Voi olla ettemme […]
1. Siitä on varmasti ainakin kolmekymmentä vuotta kun viimeksi kävin Hollannissa ja Amsterdamin kaupungissa. Paljon muistan senaikaisista seikkailuista, myös sellaista jota en haluaisi. Mutta van Goghin museo jäi sentään jo silloin mieleen. Netistä luin, että sinne kannattaa ostaa liput etukäteen, joten tein sen. Samoin hankin liput myös Rijksmuseumiin sekä Rembrandtin kotiin. Lopuista museoista ajattelin selvitä […]
1. Tämän vuoden maaliskuussa Alpo Ruuth olisi täyttänyt 75 vuotta. Hän syntyi Helsingissä toisen maailmansodan aikana 1943 ja Helsingissä hän myös menehtyi. Väliin mahtui pieni poikkeama Kivistössä, jonka omakotitalon pihalla sain myös väliin istuskella. Mutta stadin kundi pysyi omana itsenään myös tuolla böndellä, vaikka alue toki Suur-Helsinkiin kuuluikin. Kerran Kallion kundi, aina Kallion kundi: […]
1. On aikainen maanantaiaamu kun kirjoitan tätä. Heräsin omastakin mielestäni liian aikaisin ja nyt kellon ollessa vähän yli neljä olen jo hakenut puita vajasta, sytyttänyt uuniin tulen ja katsellut miten valot ja varjot hulmuavat vastapäisellä seinällä kuin revontulet ikään. Kun luukut panee kokonaan kiinni, revontulet katoavat. Jäljelle jää palavien puiden puhe. Ne eivät kärsi roviosta […]
Herään kello kaksi ja se tuntuu tavalliselta. Edellisenä yönä taas nukuin yhdeksän tuntia putkeen mitä ei ole tapahtunut vuosiin. En löydä mitään selitystä öiden ja unien erilaisuudelle, mutta pakko kaikkeen on tottua. Unen määrää en voi käskyttää.Itse unia voin hallita vielä vähemmän. Toisaalta uniani muistan ehkä onnekseni harvoin. Ne saattavat olla kiivaita seikkailu-unia, mutta niiden […]
Jo aikaa on sanottu, että naisten päivä on joka päivä. Nyt tekee mieli lisätä siihen, että niin on äitienkin. Hienoa on uskaltaa ryhtyä äidiksi ja varsinaisen palkinnon siitä antaa lapsi. Vain se joka synnyttämisen ja lapsen kasvun kokee, voi käsittää tämän. “Äidit vain, nuo toivossa väkevät”, kirjoitti Lauri Viita. Moni ei enää äidiksi halua saati […]
Yhtäkkiä täällä on jo helmikuu. Miten tammikuusta oikein selvisimme? Kaikkea on ollut tehtävä ja niinpä aika kaiketi vain otti jalat alleen ja juoksi edellä niin kiivaasti, että oli jätettävä kaikki muu ja roikuttava kiinni ajan liepeissä. Eikä aika armahda. Koskaan se ei käänny kulkemaan toiseen suuntaa. Mutta siihen meillä on muistot, jos sellaisia haluamme säilyttää. […]
Aika on aina oikeassa, se on armoton. Aika kuljettaa meitä. Aika ei palaa. Niin on, kokemus jo kertoo sen. Aika muuttaa meidät, pitää meitä vankeinaan, kunnes lopuksi päästää vapauteen. Koska, sitä ei kukaan etukäteen tiedä. Ajalla on usein myös siivet, sukkelat, kuten runoilija on sanonut. Ajan voi muistaa, mutta itse aika ei kirjaa muistiin mitään. […]
Työn alla olevaan esseetyyppiseen kertomukseen tarvitsin sitaatin luomistyöstä tai yleensä kirjoittamisesta. Mieleeni nousi jostain Anna Ahmatovan (1889 – 1966) runo, joka on kirjoitettu vuonna 1944. Se on muutaman säkeen mittainen ja kertoo runouden merkityksestä ja jopa pyhyydestä. Pienetkin sanat ovat olleet hänelle aina tärkeitä ja niissä on suurempaa painoa kuin miltä näyttäisi. Ahmatovan […]
1. Adventti eli adventus (saapuminen, tuleminen) aloittaa ensimmäisenä sunnuntaina joulun odotuksen. Minulle se on nuorempana merkinnyt Hoosiannan laulamista. Koska arvelin että Lohjankin kirkossa sitä lauletaan, lähdin liikkeelle aikaisemmin ja poikkesin kirkkoon kun olin matkalla Tammisaareen Pitkäsiä tapaamaan. Ehtisin kyllä; matka Lohjalta sinne on sukunimeä lyhempi. 2. Ensimmäinen adventtisunnuntai on kuulemma joulun jälkeen suosituin kirkkopäivä. Väkeä […]
|
Lataa e-kirja ilmaiseksi ja lue heti
|