Kun matka on ollut hyvä, ei kotiinlähtökään tunnu sen pahemmalta. Paradoksi, ehkä. Istun tätä kirjoittamassa jo lentoasemalla, josta lopulta onnekkaasti sain pöydän. Pullo omenamehua ja pinaatifocaccia. Siinä reissumiehen eväs. Kentälle ajoimme Glyptoteekin kautta. Vanhan siis, jossa oluttehtailijan kokoama muinainen taide on edelleen kunniassaan. Lähinnä huoneita täyttävät patsaat jotka on hankittu ja kaiketi ihan ryöstetty aikanaan […]
(Rudolf Koivun postikortti) 1. Näen yöllä unta, jossa vaimonikin on. Hän lähtee hiihtämään. Kun vaimoa ei kuulu, on minun vuoroni lähteä häntä etsimään. Kohtaamme toisemme järven rannalla, hän on tehnyt pitkän lenkin ja on riemuissaan. Ja riemuissani olen minäkin koska näen hänet taas. Kun herään, olen yhä hyvällä tuulella. Muistan, että nuorempi tytär Olja lähetti […]
Taas on mennyt viikko. Taas on valoa vähemmän. Nyt enää kahdeksasta neljään, jouluna yhdeksästä kolmeen. Siksi jokainen valon pilkahduskin jää mieleen. Ja myös kameraan. Kummankin muistot säilyvät. Joskin kameran muistot vain niin kauan kuin maailmassa on sähköä. Mielen muistot puolestaan katoavat yhdessä muistajan kanssa. En vieläkään osaa sanoa kumpi on kauniimpi hetki: auringon nousu? Vaiko […]
Herra Huu, kuten kaikki muukin tässä maailmassa, tuli tielleni sattumalta. Emme kylläkään tiedä, mikä sattuma on. Viisi vuotta sitten kuollut ystäväni Tolja siteerasi aina minulle Hegeliä ja väitti tämän sanoneen, että sattuma on vain tuntematon kohtalo. Kuinka tahansa, Huun kohtasin vahingossa, ja silti pieni musta mies alkoi kulkea kanssani samaa matkaa, tosin väliin pitkäksi aikaa […]
Jotenkin tuon otsikon mukaisesti nuoriso vuosia sitten saattoi toistella yhtä ja samaa fraasia. Ja jotenkin noin se näköjään yhä mieluusti sanotaan. Myös Helsingin uusituilla kirjamessuilla. Piispat pois, Suomen rakentanut moraali, historia, uskonto ja niiden luoma kulttuuri eivät enää kelpaa. Mutta kahden euron kirjoja on kyllä yhä tarjolla. Vanhasta tottumuksesta ajan paikalle jo kello 10, kun […]
Lappi on hyvä paikka viileänä, mutta helteellä arvaamaton. Helle joko polttaa räkän tai lisää sitä. Pahinta taisi olla se, että kämppä kuumeni eikä sitä sitten millään saanut viilenemään yöksi; aurinkoa kun heinäkuussa vielä riitti. Joskus olo oli siis kuin saunassa, jota ei ole toivonut. Mutta aina jokin kohta maisemassa kiinnosti. Kuvat kantavat yhä mukanaan jotain […]
Helenan tapasin ensimmäisen kerran syksyllä 1964, kun vein aikaisin sunnuntaiaamuna hänen miehelleen käsikirjoitusta. Tuomas oli sellaista minulta puhelimessa pyytänyt ja viimein minulla sellainen oli. Halusin silloin päästä kirjastani äkkiä eroon ja tämä tuntui ainoalta tavalta. Kun olin sen tehnyt, tunsin kyllä häpeää, sillä kello taisi olla vasta kahdeksan kun soitin heidän ovikelloaan Tehtaankadulla ja Helena […]
Äsken oli vielä varhaiskevät, kylmä ja ikävä; koko menneen syksyn ja suurimman osan talvea täytti surkea sää, mutta kun pieni lämpö, aurinko ja kuivuus alkoivat viimein valua Suomenkin ylle, mielialani muuttui hetkessä. Paha unohtuu, hyvää kiittää. Ei tarvitse muuta kuin herätä viiden aikaan siihen että aurinko alkaa valostuttaa taivasta, mennä pihalle ja hengittää syvään, katsella […]
1. Viikko on kulunut, jonnekin aika on taas kadonnut. Kun talvella toivoo kesää ja auringon lämpöä, kaipaa kuumuudessa jo viileyttä. Helle on hellettä, vieraslaji täällä. Suomen ideaalikesä on minun kuvitelmissani puolipilvinen ja poutainen ja lämpötila kahdenkymmenen plusasteen paikkeilla. Ja öisin tietenkin kevyttä tasaista sadetta ehkä pari kertaa viikossa. Kesä on ollut nopeampi kuin koskaan ennen. […]
Illalla luin Henrik Wivelin kirjaa Hammershøistä (David Collection, 2017). Aloin ymmärtää, etteivät Schjerbeckin ja Hammershøin kohtalot suinkaan olleet yhteneväiset. Ensinnäkin poika varttui vauraassa perheessä ja sai osakseen äidin rakkauden ja tuen. Sillä oli merkitystä, muut kolme lasta jäivät vähemmälle. Poika sai itse valita tiensä ja sai kulkea sitä turvallisin mielin. Perheen isä taas oli lapsipuolen […]
|
Lataa e-kirja ilmaiseksi ja lue heti
|