Hannu Mäkelän Blogi

1. Lauantain otin vapaapäiväksi ja annoin siten myös sukulaisilleni vapaata. Mitä tekee vapaa mies Kööpenhaminassa? Lähtee umpimähkää kävelylle, kuten aikanaan 55 vuotta sitten kun tänne ensimmäisen kerran tulin. Aamu on hiljainen, liikennettä ei liikaa, isonkin tien jalkakäytävää voi kulkea. Pyöräilijöitä on myös liikkeellä ja aina enemmän kuin autoja. Huomaan kävellessä ja liikkeiden nimiä ja niiden […]

Yöllä Uudenmaan rajat pistettiin sitten kiinni ja nyt lauantaina täältä ei pääse pois eikä myöskään tänne ilman painavaa syytä tai asiaa. Mikä se sitten onkin, sen määrittelee poliisi ja valtiovalta betoniesteiden kera. Miten mahtaisi käydä paateille, jotka salaa ylittäisivät meren ja saariston salmien kautta rajan? Onko tykkiveneitä edessä? Voihan olla että myös muutama rinkkaselkäinen suunnistaa […]

Aamulla aikaisin heräsin taas sateeseen ja tuuleen. Jos eilen oli vielä ohutta lunta maassa, sitä ei ollut enää missään. Tuuli ulvoi kuin Pushkinin runossa eläin ja väliin sitten valitti kuin lapsi. Mutta runossa sade on lentävää lunta. Olisipa täälläkin. Aloin tehdä töitä kuten aina, yritin itse asiassa ymmärtää Lönnrotia ihmisenä ja yhä yritän. Se ei […]

1. Oikeastaan olimme liikkeellä ensin autolla ja aloimme ajaa Kronstadtiin, mutta ruuhkaa oli jo ja päätimme sen vuoksi vaihtaa päämäärää johonkin helpompaan. Uusi kohde löytyi: puisto jossa Sonja voisi ajaa kolmipyörällään. Se sijaitsi Krestovskij ostrovilla – Ristisaarella. Siellä en vielä ollut käynytkään. Saarelta löytyisi kuulemma myös huvipuisto. Sitä ennen Ruslanin mieleen tulee näyttää Pietarin vanhinta […]

1. Jääpuikot kasvavat taas talon katolta, ulottuvat kohta maahan. Talon lämpöeristys on heikko, siitä se kertoo. Mutta pidän jääpuikoista, ne ovat kuin hirviön hampaita. Ja hirviöitä maailmassa riittää. Jopa vaalihirviö on lähtenyt täysillä liikkeelle, koska keväällä pidetään vaalit. On siis lupausten kevät. Mihin tahansa asiaan ja asian tynkäänkin tartutaan jotta kaikilla puolueilla kävisi vaaleissa hyvin. […]

1. Sunnuntaiaamuna lähdin ajamaan kohti pohjoista kello viisi, kun usva vielä peitti Sitarlan laakson ja oli hämärää. T. S. Eliotin runossa siihen aikaan kierrettiin piikkipäärynää, minä väänsin rattia. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt lukea uutisen V.S. Naipaulin kuolemasta. Jotenkin se kosketti. Mies näkyi syntyneen 17.8. – päivää ennen minua. Mietin aina välillä häntäkin, kun ajoin […]

1. Sanat ovat aina kiehtoneet minua, niiden merkitykset ja vivahteet. Prospekti on minulle useimmiten Nevski Prospekt, tuo Gogolin Nevan valtakatu Pietarissa. Englanniksi se on lähinnä avenue, mutta miksei myös prospect: mahdollisuus, näköala, etsiminen ja kokelas. Valitse niistä vain omasi. Juuri nyt pidän sanoista mahdollisuus ja näköala. Ehkä etsiminenkin kuuluu kuvaan, vaikka on sitten satunnaisempaa. Kokelaitahan […]

Vanhan vuoden kuoppaaminen kävi kätevästi. Olimme Musiikkitalossa kuuntelemassa Helsingin barokkiorkesterin konserttia. Arkistojen kätköistä oli löydetty J. A. Hassen ooppera Irene. Tämä 1700-luvulla teoksensa luonut säveltäjä oli meille ennestään tuntematon ja sellaiseksi taitaa syystä jäädäkin. Mutta Musiikitalo oli hyvä kokemus ja barokkiorkesteri mainio. Klassinen musiikki sinänsä on myös useimmiten ja parhaimmillaan sielun ja mielen täyttä ruokaa, […]

1. Sain taiteilija Hannu Hyrskeeltä toivotuspostin liitteenä ylläolevan kuvan. Se jos mikä vaikutti. Pieni hento linnunpoika, juuri syntynyt untuvikko seisoo kyllä jo omilla jaloillaan, mutta ei yhtään tiedä mikä häntä odottaa. Kuten emme mekään, viisaimmat ja kokeneimmatkaan aikuiset. Onko uusi vuosi se menestystarina jota talouteen ja työttömyyteen toitotetaan, vaiko kaiken ihanan utopian äkillinen ja ah […]

Tiistaiaamulla 28.8. kuljen taas kirkkoon. On vaimoni kuolinpäivän aamu. Vuosi on kulunut. Sveta on paikalla kirjaimellisesti, aurinko nousee aivan puhtaalle taivaalle, valoa on joka paikassa. Tyyni ja hiljainen on aamuhetki. Kuvaan Verikirkon, joka piirtyy veteen. Kanaalin toisessa päässä häämöttää juuri ja juuri Kazanin katedraali. Kun sinne pääsen, on piha täynnä kiinalaisia, kuinka muutenkaan. Joko he […]