Hannu Mäkelän Blogi

1. Sunnuntaiaamuna lähdin ajamaan kohti pohjoista kello viisi, kun usva vielä peitti Sitarlan laakson ja oli hämärää. T. S. Eliotin runossa siihen aikaan kierrettiin piikkipäärynää, minä väänsin rattia. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt lukea uutisen V.S. Naipaulin kuolemasta. Jotenkin se kosketti. Mies näkyi syntyneen 17.8. – päivää ennen minua. Mietin aina välillä häntäkin, kun ajoin […]

1. Sanat ovat aina kiehtoneet minua, niiden merkitykset ja vivahteet. Prospekti on minulle useimmiten Nevski Prospekt, tuo Gogolin Nevan valtakatu Pietarissa. Englanniksi se on lähinnä avenue, mutta miksei myös prospect: mahdollisuus, näköala, etsiminen ja kokelas. Valitse niistä vain omasi. Juuri nyt pidän sanoista mahdollisuus ja näköala. Ehkä etsiminenkin kuuluu kuvaan, vaikka on sitten satunnaisempaa. Kokelaitahan […]

1. Sain taiteilija Hannu Hyrskeeltä toivotuspostin liitteenä ylläolevan kuvan. Se jos mikä vaikutti. Pieni hento linnunpoika, juuri syntynyt untuvikko seisoo kyllä jo omilla jaloillaan, mutta ei yhtään tiedä mikä häntä odottaa. Kuten emme mekään, viisaimmat ja kokeneimmatkaan aikuiset. Onko uusi vuosi se menestystarina jota talouteen ja työttömyyteen toitotetaan, vaiko kaiken ihanan utopian äkillinen ja ah […]

Tiistaiaamulla 28.8. kuljen taas kirkkoon. On vaimoni kuolinpäivän aamu. Vuosi on kulunut. Sveta on paikalla kirjaimellisesti, aurinko nousee aivan puhtaalle taivaalle, valoa on joka paikassa. Tyyni ja hiljainen on aamuhetki. Kuvaan Verikirkon, joka piirtyy veteen. Kanaalin toisessa päässä häämöttää juuri ja juuri Kazanin katedraali. Kun sinne pääsen, on piha täynnä kiinalaisia, kuinka muutenkaan. Joko he […]

  Nuorena uskoi sen minkä kuuli, lapsena varsinkin. Joulupukin paljastuminen omaksi isäksi, isoveljeksi tai naapurin vankaksi rouvaksi oli ensimmäinen uskon koettelemus silloin. Nyt siitäkään ei enää tiedä, kun maailma karnevalisoituu muutenkin. Änglar, finns dom, kyseli puolestaan Jarl Kulle, jos oikein muistan. Jumalat ja paratiisit ovat samaten uskon muodostamia satamia ja linnakkeita maailman kuohujen keskelle. Helvetit […]

Herään vähän ennen viittä siihen että hyttynen inisee korvassa. Vai onko se otsalla jo? Läimäytän sitä kovaa kämmenellä ja havahdun kokonaan. Hyttynen ei tietenkään siitä sen kummemmin ole piitannut, mutta itse en enää saa unta. Hyttysiä? Sen on lämpö viimein saanut aikaan. Sama se, yleensä muutenkin nousen jo tähän aikaan ja alan tehdä töitä. Täällä […]

Näen unia joka yö, mutta en yleensä muista niistä mitään. Tiedän ja muistan vain, että uneni ovat pitkiä ja sekavia seikkailu-unia. Aina joudun jonnekin ja aina pitää päästä jonnekin. Ja aina tulee esteitä matkaan. Tässä unessa, jonka herätessäni muistin ällistyttävän hyvin, esiintyi jopa Kiinan viimeinen keisari Pu Ji, tosin vain etäisenä hahmona. Hän oli vaihtanut […]

1. Sunnuntaina aamulla on taas hyvä ilma. Ehkä siksi että otimme sateenvarjot Suomesta mukaan. Meitä oli Eevan viesteissä neuvottu pysymään päivä Zaandamissa, koska itse Amsterdamissa juostaan pyhäpäivänä maraton, joka kuulemma aina saa kaupungin sekaisin. Kysyn siitä aamiaisella respassa ja he ovat toista mieltä, ainakin bussilla voi matkustaa ihan tavallisesti kaupunkiin. Mutta olen jo ehtinyt tehdä […]

Tunnelit ovat ahtaita ja ikäviä paikkoja, mutta joskus niitä on ollut pakko rakentaa sinne, mihin luonto on muovannut vuoren tai vuoria, joita ei noin vain ole voinut kiertää. Suomessa tunnelin rakentamispakkoon riittää jo kalliomäkikin, minkä Turun pikatie osoittaa. Ajoin juuri E 18 -tunnelit taas Lohjalle mennessäni. Nuo tunnelit ovat kuitenkin avaria, leveitä, poistumisteillä kruunattuja eikä […]

Suuret tuulet tulevat, puhaltavat talotkin nurin. Saapuvat sateet ja tuiskut, ukkoset ja myrskyt, mutta jokin aina kestää: se mikä ihmisen sisällä on. Se, kaikkein haurain, ei sittenkään anna periksi, ei vain tahdo luovuttaa. Se ei kysy, ei puhu, katsoo, katsoo vain. Ja sen silmistä   sinä sittenkin tiedät, mitä koskaan enää ei tarvitse kysyä. (18.2.2019)