1. Joskus aika hupenee vain. Mitä siitä jää, muutama muisto? Kuten usein nuo muistot ovat haipuvia ja haaltuvan keveitä, ja vain joskus sellaisia että ne syvenevät vuosien myötä. Silloin ne aina näyttävät liittyvän ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä muistelijalle – ja yhä ovat. Vaikka kyseiset henkilöt olisivat jo aikaa poistuneet tästä ihmisten maailmasta. 2. Mennyt […]
Purjehduksen aakkoset opin 1950-luvulla Kukkia-järvellä jossa äitini Tusculum, pieni Siikasaari sijaitsi. Se oli pieni, toden totta, ja joka kevät vielä pienempi, kun jakaantui kolmeen osaan järven tulvan tähden. Silti sinne koko kesäksi muutettiin. Luodolla asuimme me, takasaaressa minua 15 vuotta vanhempi veljeni Juha. Jostain syystä hän oli innostunut purjehduksesta ja vuonna 1952 teetätti Majaan […]
1. Lauantaina saan vieraaksi siskoni Anjan ja Pirkon sekä pojantyttäreni Saden ja hänen äitinsä Iinan. Pirkko on saapunut Tanskasta asti, jossa hänen sukuhaaransa nyt enenee, loput kolme Helsingistä. Poikani taas asuu Englannissa. Kun yhteyksiä on myös Pariisiin ja sen ympäristöön Leila-serkun kautta sekä Venäjälle, jossa vaimoni tyttäret edelleen asuvat, voi sanoa, että ulottuvuuksia riittää. Kuitenkin […]
Syntymä ja lapsen pysyminen hengissä ei enää ole samanlainen ihme kuin vielä 1800-luvulla. Niin paljon ovat lääketiede ja hygienia kehittyneet ainakin maailman vauraimmissa maissa. Ihme jokainen lapsi on kuitenkin aina. Oman pojan syntymästä on jo yli 50 vuotta enkä silloin sitä ymmärtänyt seurata hänen kehitystään samalla rauhallisuudella kuin nyt. Kun vaimoni tytär vuosi sitten synnytti […]
1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä […]
Taas on marraskuu ja taas sama draaman kaarta hipova näytös on alkanut. Tämä sirkus ei kuitenkaan tanssita nuoralla kuin ajatuksissa, ei kierrä ympäri maata ja pystytä telttoja; se pitää pysyvää näyttämöään Helsingissä ja esiintyy vain kerran vuodessa. Sirkus Finlandian on Pekka Tarkka aikanaan Booker Prizen innoittamana lanseerannut Suomeen ja saa sitä nyt yhä katsella. En […]
1. Viikon päästä, jos Luoja ja Macronia vastustavat lakkolaiset suovat, minun pitäisi herätä Pariisissa. Vien kaupunkiin vaimoni nuoremman tyttären Oljan joka koulussa luki ranskaa viisi vuotta eikä koskaan ole joutunut edes sen alkeita käyttämään saati että olisi maassa vieraillut. Pariisi, nuoruuteni kaupunki. Luulen että muutama paikka siellä on aina samanlainen, ainakin Notre Dame ja ainakin […]
Marja-Liisa Vartion romaania ei ehkä kovin moni nuoremman polven lukija enää tunne, mikä on kyllä sääli. Niin kauan kuin suomalaisessa kirjallisuudessa on jokin pysyvämpi kaanon, kuuluu Vartion teos siihen. Kirja on suuri hiljainen yksinlaulu, Mustapään pieni kansanlaulu mutta sanoin: koskettava, hieno ja herkkä. Se julkaistiin 60 vuotta sitten eikä se ole menettänyt mitään tuoreudestaan. Lukekoon […]
1. Kerrankin itsenäisyyspäivä oli sään suhteen suotuisa: pikku pakkanen, pieni lumi, kaunista kaikki. Laaksossa tulvavesi lepäsi ja heijasti taivasta. Ja taivas oli kuin Suomen lippu itse. Ajattelin siitä näin. Vanha lause Ubi bene, ibi patria – Missä hyvä, siellä kotimaa voisi kääntyä toisinkin päin: Ubi patria, ibi bene – Missä isänmaa, siellä hyvä. Ainakin Suomessa, […]
Sanat opitaan aluksi yksitellen, puheen ja kirjoituksen tekee tai ottaa haltuun ihminen itse sitä mukaa kuin kasvaa. Ja myös yhteiselämä muokkaa sanoja jatkuvasti. Näin kävi ainakin meillä. Koska kotikielemme oli venäjä, kehitys ja muokkaus kohdistui aluksi ennen kaikkea minuun. Vanha pää ja sama pää – sää kuin sää; eikä vain kesät talvet vaan myös syksyt […]
|
Lataa e-kirja ilmaiseksi ja lue heti
|