Hannu Mäkelän Blogi

Suurimman osan ihmisistä joista tulee merkittäviä omalle elämälle tapaa sattumalta, sokkona. Uspenskiin törmäsin juuri niin. Olen tuntenut miehen nyt yli 40 vuoden ajan. Yhä me kummatkin sinnittelemme hengissä. Jo sitä voi kaiketi pitää saavutuksena. Ja myös sitä, että Eduard, suomeksi vain Eetu, jonka hän sai lempinimekseen hieman Rymy-Eetumaisesta käytöksestään jolloinkin nuoruusvuosina, on vähintään kahden kuolemattomalta […]

1. Otsikko on peräisin Jyrki Pellisen mainiosta runosta. Sen hengessä odotan tammikuun loppumista, vieläpä samalla kaipuulla jolla lapsena äidin tuloa töistä. Edessäpäin ei kyllä liene mitään sen ihmeellisempää, pelkästään tieto siitä että joka päivä valon määrä lisääntyy. Kun tuli suoja, kuulin jo talitintin laulun. Lohjalla varpuset silputtivat pensaikossa kuin olisivat olleet riemuissaan. Nyt on vuorossa […]

Ruokaa teen aina välllä, en juuri itselleni, koska yksin syöminen tuntuu jotenkin omituiselta. Kun olen kotona vain omassa seurassani, otan ruuaksi sitä mitä jääkaapista löytyy. Mutta kun perhe on koolla tai vieraita tulossa, tulee mieleen valmistaa kunnon syötävää. Enimmäkseen teen soppia, joista porkkana-fenkolikeitto ja Sitarlan sienisoppa ovat listan kärjessä. Myös hapankaali-suolakurkku-kurkku- ja lohipaloista koostuva soppa […]

1. Brodskin venäjäksi kirjoittamiin runoihin en koskaan ole päässyt sanoja syvemmälle; niin monitasoisia, assosioivia ja kielen rikkautta hyväkseen käyttäviä ne ovat. Oma kielitaitoni ei yksinkertaisesti riitä. Käännökset taas tuntuvat vain raapaisevan pintaa. Englanniksi Josif Brodski kirjoitti kyllä myös, kun joutui Neuvostoliiton karkoittamaksi, asettui Amerikkaan ja muuttui lopulta nobelisti Joseph Brodskyksi. Niitä runoja olen voinut sujuvammin […]

SiteGround on tuonut käyttäjilleen kokonaan uuden WordPress-alustan, joka on aivan toisenlainen kuin aiempi. Se on saanut juhlallisen nimen Gutenberg, vaikka kehitys on selvästi kulkenut totaalisti toiseen suuntaan. Uusi systeemi kopioi ja siirtää myös kuvat blogiin suurempina kuin ennen. En ole vielä oikein sinut tämän systeemin kanssa, mutta ehkä aikaa myöten opin niidenkin kanssa elämään. Pieni […]

Paasilinnan veljessarja tuli minulle tutuksi Erno Paasilinnan kautta, johon tutustuin 60-luvun lopussa, kun Erno vielä toimi Kariston kirjallisena johtajana ja Kariston kautta myös julkaisi. Hän jäi vapaaksi kirjailijaksi ja siirtyi sitten 70-luvun alussa Otavan talliin. Siellä hän myös pysyi aina kuolemaansa saakka eli vuoteen 2000. Ensimmäinen ´otavalainen´ kirja jonka kautta häneen yhä paremmin tutustuin oli […]

Kolme kertaa olen ollut pyrkimässä Amos Rexin maanalaiseen museoon. Sisäänkäynnin eli muinaisen elokuvateatteri Rexin oven edessä oleva jono on kuitenkin aina lannistanut, varsinkin talvikuukausina, jolloin pakkastakin riitti. Avajaisnäyttely oli ja meni. Ja sitten, juuri nyt eli eilen, oli vuorossa neljäs yritys. Auto parkkiin, vaikka myös kesäinen stadi oli autoja täynnä. Mutta aina on sentään pari […]

  Uudenmaankadun ja Fredrikinkadun kulmaan ilmestyi aikanaan antikvariaatti. Nimensä mukaisesti se myi vanhoja kirjoja, joita monet olivat jo ennen mahdollista ostajaa lukeneet. Myös sellainen kirja on, eräänlainen Haanpään Yhdeksän miehen saappaat. Ja ehkä useammankin käyttäjän parhaimmillaan. Vuosien ja satojen myötä hyvä kirja kiertää lukijalta toiselle sen enempää kotien vaihdoksesta hälyä pitämättä. Lakimiehiä ei näissä eroissa […]

1. Siitä on varmasti ainakin kolmekymmentä vuotta kun viimeksi kävin Hollannissa ja Amsterdamin kaupungissa.  Paljon muistan senaikaisista seikkailuista, myös sellaista jota en haluaisi. Mutta van Goghin museo jäi sentään jo silloin mieleen. Netistä luin, että sinne kannattaa ostaa liput etukäteen, joten tein sen. Samoin hankin liput myös Rijksmuseumiin sekä Rembrandtin kotiin. Lopuista museoista ajattelin selvitä […]

  1. Tämän vuoden maaliskuussa Alpo Ruuth olisi täyttänyt 75 vuotta. Hän syntyi Helsingissä toisen maailmansodan aikana 1943 ja Helsingissä hän myös menehtyi. Väliin mahtui pieni poikkeama Kivistössä, jonka omakotitalon pihalla sain myös väliin istuskella. Mutta stadin kundi pysyi omana itsenään myös tuolla böndellä, vaikka alue toki Suur-Helsinkiin kuuluikin. Kerran Kallion kundi, aina Kallion kundi: […]