Hannu Mäkelän Blogi

  Talossa jo yli 30 vuotta asuttuani palasin yhtenä aamuna taas kerran vanhan aiheen pohdintaan. Entiseen torppaan tai mäkitupaan oli aikanaan sodan jälkeen rakennettu ylimääräinen piiankamari, keittiö ja kuistikin. Kamari oli pimeähkö ja sellaisena pysyi. Siihen olisi hyvä saada yksi ylimääräinen ikkuna. Kamarin ainoa ikkuna katseli nyt apeana länsiluoteeseen eikä valoa tahtonut riittää edes kirkkaimpana […]

Kuinka erilaisia ovat yhtä kaikki keväät. Jokainen kevät on omanlaisensa. Tämä kevät jää etenkin mieleen. Kun uuden vuoden aattona maa oli aivan paljas, on maassa nyt vappuaaton kunniaksi ihan kunnollinen lumipeite: jopa muutaman sentin paksuinen. Toisaalta valo on kuitenkin niin suurta, ettei edes lumi vie iloa keväästä. Tuhannet sinivuokot selviävät kyllä, ehkä jopa muutama valovuokkokin […]

  Joskus ihmisen elämä tuntuu päättyvän umpikujaan. Vielä äsken moni ovi oli auki ja elettiin kuin kesän kynnyksellä vaikka lumi välillä peittikin maan. Mutta koska valoa riitti, toivoa ja uskoa riitti. Kumpaakin ihminen tarvitsee elääkseen. Jos ei muuta uskoa, niin uskoa ihmisyyteen ja itseensä. Vain se, joka itseensä uskoo, pystyy uskomaan toisiin. Silti eteen saattaa […]

Katselen tennistä, naisten loppuottelua US-Openissa. Tuota Grand Slam -turnausta pelataan New Yorkin tennispyhätössä. Tuloksen jo tiedän koska netti ehti kertoa sen; peli kun käytiin yöllä Suomen aikaa. Vastakkain tässä aamun uusinnassa ovat edelleen vanhan tankkipolven edustaja eli muskelimamma Serena Williams sekä Japanin nuori Naomi Osaka, jos 20-vuotias sitten enää on nuori. Muistelen että aikanaan Martina […]

Uusi vuosi on nyt. Onneksi niin! Tervemenoa, vanha. Kaunis olit kyllä välillä. Vuodesta 2020 on jo paljon ja hartaasti puhuttu. Se tuskin unohtuu keneltäkään joka on ollut mukana. Ja kuinka voisikaan: olimmehan täällä mekin. Mitä menneestä vuodesta on oikein jäänyt mieleen? Monen asian kietoutuminen yhteen, monien muutosten aika. Isoja asioita, joiden mittasuhteet paljastuvat kunnolla usein […]

  Kari Rydman, tuo Rytky, aloitti yhden levynsä tällaisella laululla: “Sataa, sataa. Ei tuule puu, ei liiku lehti. Harmaata on kaikki maa.” Näin oli jo Pariisissa vappuna ja juuri nyt tuntuu aivan samalta täällä Sitarlan jokilaakson liepeillä, paitsi että myrsky repii kuivuneita lehtiä (“repaleinen tuuli repii lehdet”, Rytky lauloi myös) ja sirottelee niitä tielle. Mutta […]

  Nyt on äitienpäivän aamu. Miten hiljainen se onkaan täällä. Tosin naapurin traktori meni jo seitsemältä kyntötöihin takapelloille, jotka ovat mäkien rinteillä. Se työ on aina tehtävä sään ja luonnon mukaan, ei väliä olipa sunnuntai tai muu juhlapäivä. Tänne eivät äänet sieltä kantaudu eivätkä työn äänet muutenkaan häiritse. Melulla ja melulla on eroa. Myös talossa […]

Kun matka on ollut hyvä, ei kotiinlähtökään tunnu sen pahemmalta. Paradoksi, ehkä. Istun tätä kirjoittamassa jo lentoasemalla, josta lopulta onnekkaasti sain pöydän. Pullo omenamehua ja pinaatifocaccia. Siinä reissumiehen eväs. Kentälle ajoimme Glyptoteekin kautta. Vanhan siis, jossa oluttehtailijan kokoama muinainen taide on edelleen kunniassaan. Lähinnä huoneita täyttävät patsaat jotka on hankittu ja kaiketi ihan ryöstetty aikanaan […]

(Rudolf Koivun postikortti) 1. Näen yöllä unta, jossa vaimonikin on. Hän lähtee hiihtämään. Kun vaimoa ei kuulu, on minun vuoroni lähteä häntä etsimään. Kohtaamme toisemme järven rannalla, hän on tehnyt pitkän lenkin ja on riemuissaan. Ja riemuissani olen minäkin koska näen hänet taas. Kun herään, olen yhä hyvällä tuulella. Muistan, että nuorempi tytär Olja lähetti […]

Herra Huu, kuten kaikki muukin tässä maailmassa, tuli tielleni sattumalta. Emme kylläkään tiedä, mikä sattuma on. Viisi vuotta sitten kuollut ystäväni Tolja siteerasi aina minulle Hegeliä ja väitti tämän sanoneen, että sattuma on vain tuntematon kohtalo. Kuinka tahansa, Huun kohtasin vahingossa, ja silti pieni musta mies alkoi kulkea kanssani samaa matkaa, tosin väliin pitkäksi aikaa […]