Hannu Mäkelän Blogi

Sunnuntaina heräämme varhain kuten aina. Aamupalaa saa odottaa, mutta odottaminenkin kuuluu turistin työhön. Päivästä on luvattu sateista, mutta itse asiassa taivaalle leviää auringon valoa. Se on kuin lahja meille. Saatamme siis taas kerran kulkea pääasiassa jalkaisin ja nähdä sellaista, jota auton tai raitiovaunun ikkunasta ei huomaa. Bloomin päivän vietto on jo aikaa alkanut Martello-tornilla. Sinne […]

  1. Äkkiä aika katoaa. Sillekään ei ihmiskunta voi mitään. Koska mikään ei pysy koskaan paikoillaan, ovat menneisyys ja muistot ja historia entistäkin tärkeämpiä. Me emme milloinkaan elä nykyisyydessä, emme ehdi. Nykyisyys on joko heti mennyt, tai sitten vasta jossain tuolla edessä. Yhä selvemmin tunnen sen. Menneisyys on lähellä. Aina löytyy ihminen josta alkaa ketju. […]

Taas tuli kohta, jolloin kummankin teki mieli nähdä maailmaa. Kaiken ihmettely pitää ihmisen hengissä. Kun on liiaksi aloillaan, jähmettyy patsaaksi. Eikä patsas hengitä saati elä. Jonnekin siis, edes vähän bensiksen kahvilaa kauemmas! Ainoa maa jonne saattoi enää matkustaa jäämättä karanteeniin oli nyt Viro. Parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, sanoi aikanaan armenialainen sananlasku. Eesti […]

Isän päivänä maamme lippu liehuu taas, liehuisi siis, jos pihalla olisi lipputanko. Se lahosi ja kaatui ajat sitten. Tässä kodissa Suomen lippu on kuitenkin henkisesti salossa joka ainoa päivä. Isänmaallisuus ei kuitenkaan tarkoita muukalaisvihamielisyyttä, torjuntaa, rasismia. On hyvä rakastaa maata ja kieltä johon on syntynyt, mutta samalla voi suhtautua uusiin tulokkaisiin kuten ihmisiin pitää. Kun […]

(Kuva: William Blake) 1. Silloin tällöin katson, mitä jo valmiiksi roskapostiin joutuneissa viesteissä on. Siksi että joskus omat asialliset viestini ovat joutuneet suoraan suurten toimijoiden roskalaatikkoihin, kun niissä on esimerkiksi ollut liitetiedostoja, vaikkapa käsikirjoitus tai kuvia. Vaan onneksi minulla on ollut töistäni kopiot ja muutkin tavat tallentaa. Mitään pahempaa ei vielä ole sattunut. Joskus roskapostissani […]

Aina on helppo toivottaa toisille mitä vain. Mieluusti sanomme lauseita jotka ovat tuttuja lähes kaikille: Pidä huoli itsestäsi, Terveyttä, Onnea, Hyvää ja rauhallista joulua, jne. jne. Tarkoitukset ovat aina varmastikin hyviä, mikä lienee toivotuksissa parasta. Usein ne ovat kuitenkin lähinnä muodollisia eikä niillä ole minkäänlaista vaikutusta. Silti positiivisuus voittaa negatiivisuuden, ainakin periaatteessa. Drop dead ei […]

Ilman sisältämä happi on elintärkeä. Siitä puhuu moni laulukin, jos kohta hieman toisin: “Olet ilma jota hengitän. Olet kaikki minkä ymmärrän.” Tuo on aika paljon sanottu Topi Sorsakosken laulamassa iskelmässä, tai itkelmähän kaiketi on kyseessä. Siinä puhutaan joka tapauksessa rakkaudesta, jonka voi kohdistaa paitsi objektiinsa myös sanoissa mainittuun ilmaan. Ilman ilmaa ei meitäkään olisi. Mutta […]

  Talossa jo yli 30 vuotta asuttuani palasin yhtenä aamuna taas kerran vanhan aiheen pohdintaan. Entiseen torppaan tai mäkitupaan oli aikanaan sodan jälkeen rakennettu ylimääräinen piiankamari, keittiö ja kuistikin. Kamari oli pimeähkö ja sellaisena pysyi. Siihen olisi hyvä saada yksi ylimääräinen ikkuna. Kamarin ainoa ikkuna katseli nyt apeana länsiluoteeseen eikä valoa tahtonut riittää edes kirkkaimpana […]

Kuinka erilaisia ovat yhtä kaikki keväät. Jokainen kevät on omanlaisensa. Tämä kevät jää etenkin mieleen. Kun uuden vuoden aattona maa oli aivan paljas, on maassa nyt vappuaaton kunniaksi ihan kunnollinen lumipeite: jopa muutaman sentin paksuinen. Toisaalta valo on kuitenkin niin suurta, ettei edes lumi vie iloa keväästä. Tuhannet sinivuokot selviävät kyllä, ehkä jopa muutama valovuokkokin […]

  Joskus ihmisen elämä tuntuu päättyvän umpikujaan. Vielä äsken moni ovi oli auki ja elettiin kuin kesän kynnyksellä vaikka lumi välillä peittikin maan. Mutta koska valoa riitti, toivoa ja uskoa riitti. Kumpaakin ihminen tarvitsee elääkseen. Jos ei muuta uskoa, niin uskoa ihmisyyteen ja itseensä. Vain se, joka itseensä uskoo, pystyy uskomaan toisiin. Silti eteen saattaa […]