Hannu Mäkelän Blogi

Vanha pakanallinen juhla on taas täällä. Muinaisgermaanit ja viikingit sen vieton aloittivat.  Jul-sana joka on levinnyt moniin kieliin tarkoitti ennen talvipäivänseisauksen juhlaa. Pois pimeydestä, nyt olemme taas kerran matkalla kohti valoa! Kuten kaikki muutkin pakanalliset juhlat, joulu sai kristillisen kasteen ja viitan ylleen juhannuksen (Johannes Kastajan) lailla. Viisas teko kritityiltä, pakanat oli helpompi liittää osaksi […]

Hannu Salaman yhden hienon novellin lopussa päähenkilö, nuori mies tajuaa, että hänellä on jotain sanottavaa. Lause on tosi ja ironinen, koska aikakausi odotti sanottavaa kirjailijalta. Sanottavaa on nyt minullakin, mutta en tiedä mitä aikakausi odottaa. Sen kuitenkin tiedän mitä itse odotan. Viikko on taas kulunut, on varhainen sunnuntaiaamu. Herään ensin kello kolme ja menen varoen […]

Joki virtaa läpi kaupungin oli Antti Tuurin varhaisen romaanin (Otava,1977)  nimenä. Kirjan muistan hyvin ja pidän siitä yhä paljon. Hyvä elää, huono katoaa. Näin sentään kirjallisuudessa edelleen. Ihmiskunnasta en olisi enää niin varma. Vaikka Sitarlan laakso ja pieni kyläyhteisö kuuluvat nykyään Lohjan kaupunkiin, ei tätä paikkaa kuitenkaan aivan kaupungiksi miellä. Semminkin kun koko alue on […]

Joskus päivä alkaa hyvin, joskus huonommin. Mutta mikään ei ennusta sitä, millainen päivästä lopulta tulee. Pidän siitä. Jos elämä olisi tasaista ajoa pitkin viivasuoraa tietä, voisi kysyä, miksi ja minne me enää yleensäkään olemme matkalla? Sadepäivän voi kyykkiä sisällä, aurinkoisena päivänä tekee mieli mennä ulos, varsinkin kun on elokuu ja kesä uhkaa loppua kesken. Moni […]

1. Vielä illalla ehdin käväistä Kesäpuistossa, perspektiivi on siellä edelleen aivan sama kuin ennenkin. Hotellissa luin Tshehov-elämäkertaa parisen tuntia kunnes nukahdin. Alkuyöstä havahduin moneen kertaan, niin lujaa sade rummutti kattoikkunoihin. Mutta lopuksi nukuin seitsemän tuntia yhtä päätä. Se taitaa olla uusi ennätys tässä iässä. Muistin yön rummutuksesta taas Sonjan joka sai toisetkin tarhan tytöt maalaamaan […]

Jokainen aamu on uusi ja uusi on jokaisen aamun valo. Jokainen päivä tuo tullessaan jotain mitä sittenkään emme ole odottaneet. Mutta pälvissä sinivuokkojen lehdet ovat jo tuoreen vihreitä kuin aina. Siinä ne hiljaa nuokkuen odottavat että taas tulee kevät, se kevät, jota nekään eivät vielä koskaan ole aiemmin nähneet. (24.2.2019)

1. Mistä mahtaa tuo mieleen pujahtanut säe olla peräisin, vanhasta virrestäkö? Kyllä, kyseessä on virsi 547 kun etsin sitä internetistä. Vaan totta se silti on. Olen juuri lopettanut päivän työt ja kello on vasta muutamaa minuuttia vaille kuusi. Mutta valoa on jo, elämmehän vielä heinäkuun loppua. Helle jatkuu ja vähäisiksi ovat muuttuneet sanani. Ehkä sanottavaa […]

  Ensimmäisen kerran kohtasin saamelaisten joiut jo vuonna 1968 kun niitä alkoi Otavassa levyttää Ailu eli Nils-Aslak Valkeapää, nyttemmin jo edesmennyt bardi. Olin juuri tullut taloon ja sain häärätä aivan kaikenlaisten asioitten parissa, kirjallisten äänilevyjenkin. Tämä oli kuulemma sellainen, samoin kuin Eero Koivistoisen esikoislevy Valtakunta. Sen teksteinä oli runoja: Anhavaa, Lainetta, Saarikoskea, Kajavaa, pari runonnäköistä […]

    Joensuu on sekä kaupunki että Matti Yrjänä, jonka kaikki Harjunpää-teokset tulin vuosien myötä lukeneeksi. Ainakin näin vierailijalle kaupunki on kuitenkin mutkattomampi ja helpompi kuin mitä Matti Yrjänälle oli kirjoittaminen. Tuskien kautta teokset syntyivät, sen Otavan ajaltani muistan hyvin. Varsinaisia rikosromaaneita ne eivät onneksi olleet, vaan yhteiskunnan kuvauksia, joiden aiheet olivat tosielämästä otettuja, koska […]

Tulee päivä joka on satua. Tuuli moinaa, lämpötila on kahdenkymmenen korvilla vaikka eletään vasta huhtikuun loppua. Lähdemme soutamaan jokea ylös Musterpyyn järvelle. Virta on osin vielä voimakas, mutta saan vanhan paatin etenemään Sitarlanjokea ja sitten joen niskan yli järvelle. Matkaa sinne tulee puolisentoista kilometriä. Hanhiparvia lentää pään yli, niitä riittää nyt. Ne suuntaavat kulkunsa pohjoiseen, […]