Hannu Mäkelän Blogi

Helenan tapasin ensimmäisen kerran syksyllä 1964, kun vein aikaisin sunnuntaiaamuna hänen miehelleen käsikirjoitusta. Tuomas oli sellaista minulta puhelimessa pyytänyt ja viimein minulla sellainen oli. Halusin silloin päästä kirjastani äkkiä eroon ja tämä tuntui ainoalta tavalta. Kun olin sen tehnyt, tunsin kyllä häpeää, sillä kello taisi olla vasta kahdeksan kun soitin heidän ovikelloaan Tehtaankadulla ja Helena […]

Äsken oli vielä varhaiskevät, kylmä ja ikävä; koko menneen syksyn ja suurimman osan talvea täytti surkea sää, mutta kun pieni lämpö, aurinko ja kuivuus alkoivat viimein valua Suomenkin ylle, mielialani muuttui hetkessä. Paha unohtuu, hyvää kiittää. Ei tarvitse muuta kuin herätä viiden aikaan siihen että aurinko alkaa valostuttaa taivasta, mennä pihalle ja hengittää syvään, katsella […]

1. Viikko on kulunut, jonnekin aika on taas kadonnut. Kun talvella toivoo kesää ja auringon lämpöä, kaipaa kuumuudessa jo viileyttä. Helle on hellettä, vieraslaji täällä. Suomen ideaalikesä on minun kuvitelmissani puolipilvinen ja poutainen ja lämpötila kahdenkymmenen plusasteen paikkeilla. Ja öisin tietenkin kevyttä tasaista sadetta ehkä pari kertaa viikossa. Kesä on ollut nopeampi kuin koskaan ennen. […]

  Onko kaikki ohi, kun kaikki on ohi? Ensin jokainen meistä saattajista heittää valmiiksi maahan kaivettuun hautaan ja sinne juuri lasketun arkun päälle hieman maata, sitten kaksi riuskaa miestä alkaa lapioida hautaa umpeen. Viimeiset lapiolliset hiekkaa, sitten multaa, sitten santaa, väliaikainen risti pystyyn ynnä kukat ja seppeleet. Kuva ristin juureen. Vaimoni hymyilee siinä kuvassa kuten […]

Illalla luin Henrik Wivelin kirjaa Hammershøistä (David Collection, 2017). Aloin ymmärtää, etteivät Schjerbeckin ja Hammershøin kohtalot suinkaan olleet yhteneväiset. Ensinnäkin poika varttui vauraassa perheessä ja sai osakseen äidin rakkauden ja tuen. Sillä oli merkitystä, muut kolme lasta jäivät vähemmälle. Poika sai itse valita tiensä ja sai kulkea sitä turvallisin mielin. Perheen isä taas oli lapsipuolen […]

Monen vuoden tauon jälkeen tulin ihan katsomaan millaisena tämän pienen pohjoisen maan kirjallinen sirkus nykyään pidetään, kun kaikki Finlandia-palkinnot jaetaan yhtäaikaa ja vieläpä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Tätä ennen olen tainnut olla paikalla silloin kun palkinnon sai Antti Hyry, onneksi ja vihoviimein. Finlandiaa on eri tavoin jaettu vuodesta 1984. Ensimmäisen sai Erno Paasilinna ja kuten hän […]

Koittaa Oljan poislähdön hetki. Ajamme Helsinkiin ja haemme siskoni Anjan. Sitten suuntaamme asemalle. Koska aikaa on, olen halunnut näyttää ja itsekin katsoa Ateneumissa olevan näyttelyn Fantastico! Sinne on koottu iso joukko italialaista taidetta 1920- ja 30-luvuilta. Juhannus on saanut ehkä aikaan sen, että Ateneumissa on vielä aamupäivällä väljää. Se sopii minulle. Anjan jalkojen takia ajamme […]

1. Tästä torstaipäivästä oli jo etukäteen ennustettu hurjaa myräkkää ja liikennekaaosta eivätkä ennustajat taida aivan väärässä ollakaan. Kun herään aivan liian aikaisin (puoli kolme) ja menen hakemaan puita liiteristä, sataa jo lunta niin että sitä on kymmenen senttiä enemmän kuin illalla. Auto torkkuu lumen alla kuin vanha hevonen. Tie jonka toissapäivänä olin kolannut siistiksi, on […]

Taide, varsinkin maalaustaide ja grafiikka ovat aina kiinnostaneet minua. Itsekin olen alalla yritellyt jo nuoresta, kuten amatöörin kuuluu. Hetken luulin, että onnistuisin, olinhan murrosiässä ja täynnä epätoivoista toivoa. Mutta aika muutti askelten suunnan. Sadasta siveltimen sutaisusta saattoi vain yksi mennä vahingossa oikein. Ammattilaisella tuo suhde on päinvastainen. Tämä hillitsi kuvaamishaluja ja sai minut yhä tiiviimmin […]

1. Viisikymmentäkuusi vuotta sitten tapasin Elinan ensimmäistä kertaa. Esiinnyimme molemmat Rabindranath Tagoren laulunäytelmässä, jota kaiken lisäksi lauloimme bengalin kielellä. Sen vuoksi olimme kuin vahingossa liittyneet Nuoriin Intian ystäviin. Nuoria olimme, Intiassa ei kukaan meistä ollut mitä luultavimmin silloin käynyt. Intian ystäviä lienemme kaiketi yhä. Minä olin rosvo, kuten kaverini Mikko ja Ville; Elina taas neito, […]