Hannu Mäkelän Blogi

Lohjan seudulla markkinoita riittää. Milloin missäkin taajamassa tai ennen vielä itsenäisten kuntien kuten Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan keskuksissa järjestetään aina muutaman viikon tai kuukauden välein pieniä toritapahtumia, ns. tynnyrimarkkinoita. Jollekin suuremmalle piha-alueelle, usein bensa-aseman parkkipaikan viereen kohoaa parhaimmillaan parisenkymmentä kojua, joissa lähinnä kyllä kesäisin myydään sitten aivan mitä vain: kukista piirakoihin, kirjoista kakkuihin, sementistä valetuista […]

Usein hakee kaukaa sitä, minkä voi löytää myös läheltä. Kun tuli mahdollisuus lähteä tutustumaan Karkalin luonnonpuistoon, joka jostain syystä oli tähän mennessä jäänyt näkemättä, suostuimme siihen ilolla. Sen kyljessä sijaitsi toinenkin nähtävyys: Torholan luola. Kummastakin olin lukenut ja muutenkin tullut nähtävyyksistä tietoiseksi. Mutta parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, kuten jo vuosikymmenet aiemmin Armeniassa oppimani […]

Tämän viisun saa jokainen laulaa ikiomalla sävelmällään:   Maailman markkinoilla   1. Me syömme, juomme ja maksamme maailman markkinoilla. Me kaiken myymme ja ostamme maailman markkinoilla. Mikä kaupan ei ole, se unohdetaan. Mikä irti lähtee, se hinnoitellaan. Maailman markkinoilla!   2. Köyhä myy ja rikas ostaa, maksaa siitä minkä jaksaa. Sielulle ei löydy taksaa maailman […]

Vaikka meillä maalla on väljyyttä olla ja metsää riittämiin ympärillä, voi joskus tehdä hyvää päästä myös pitemmälle. Kun koitti sunnuntai, sain mieleeni näkymän Hangosta ja aavasta ulapasta. Sillä on aina ollut minuun samanlainen vaikutus kuin jollekin Lapin tunturille kipuamisella. Voit nähdä kauas ja vastoin runon säettä myös silloin nähdä ja tuntea avaruuden sekä merellä että […]

Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes […]

Nyt tämäkin kohta maailman järjestyksessä on jälleen kerran saavutettu: pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivän seisaus. Outoa ajatella että jossain maapallon toisella puolella on pisin päivä ja lyhin yö. Arvelen Australiaa, mutta pyöreää, nuoruuteni aikaista maapalloa ei minulla enää ole, jotta näkisin mihin kuviteltu sukkapuikko sen läpi työnnettäessä osuu. Globus on hävinnyt jonnekin elämäni liiankin lukuisissa muutoissa. Tällä […]

Vihdoin viimein olemme saaneet edes hieman lumipeitettä myös tänne etelään. Jo aamulla tunnen, että ulkona on valoisampaa, vaikken sitä edes näe. Sinistä valoa alkaa ilmestyä puoli yhdeksän maissa, ei tietenkään niin voimakkaasti ja huumaavasti kuin keväällä, mutta kuitenkin. Mielessä sykähtää. Talvipäivän seisaukseen on enää muutama hetki ja sitten lähdemme taas kohti kevättä. Ja optimistinen mieleni […]

Kauan sitten Antti Tuuri kirjoitti mainion kuunnelman jolla oli tuo nimi; se käännettiin saksaksikin. Kyllä senkin nimi on jäänyt mieleeni, kunhan saisin sen sieltä hohtimilla ulos: Der Schnee ist – ja sitten jotakin tyyliin Fäls, Fels, Pels? Mutta vaikka kuinka yritän löytää muististani oikeaa vastinetta, en löydä. Luovuttaa ei kuitenkaan pitäisi. Etsin oikein vanhanmallisen sanakirjan […]

Lumesta olen minä syntynyt, pohjoisen poika vaikka etelässä kasvanut. Lumesta luonto on minut muovannut, lumesta joka sataa ja lentää ja kohisee ja jota tuuli kantaa nopeilla käsillään. Ne kädet ovat myös minun, juuri ne jotka kulkevat ihollasi, eivätkä siltikään tunnu silloin kylmiltä. Jos lunta olenkin, niin vedeksi muutun, ja lumeksi tulen sitten joskus taas kun […]

1. Lumen maa on ensimmäinen japanilainen romaani, jonka luin. Sen kirjoittajasta Yasunari Kawabatasta tuli myöhemmin nobelistikin vuonna 1968. Itse voitin aikanaan 1964 ylioppilaitten kulttuurikilpailujen proosasarjan ja palkinnoksi sain sarjan nahkakantisia Keltaisen kirjaston kirjoja. Tämä teos on niistä ainoana kirjastossani jäljellä. Teos suomennettiin jo 1958 ja epäilen että Tuomas Anhavan aloitteesta. Hänen kauttaan ajauduin joka tapauksessa […]