Hannu Mäkelän Blogi

    Lapinmatkaa olen alkanut taas kerran odottaa jo kesän alusta. Usein se sijoittuu juuri elokuulle, ellei sitten syyskun alkuun ja ruska-aikaan. Usein ajamme matkan pätkissä, mutta nyt päätän että auto saa levätä junassa laillamme. Vaunu ja kupee siinä on uusi, toisen kerroksen hytissä jopa wc ja suihku, jonka käyttäjän pitäisi kyllä olla insinööri, ainakin […]

1. Kolme päivää on kulunut yhdessä hujauksessa ja olen jo ehtinyt nähdä vaikka mitä. Kukat ovat lähes kaikki kukkineet, niittyvillaa osuu silti yhä silmiin. Niin myös haaleanpunervia horsmapeltoja, joista kukkia enää ylimmissä latvuksissa. Mustikoita on löytynyt yllättävän paljon, sieniä tasan kaksi. Mustikoita voi kyllä toisaalta kuvata Raimo Hartzellin runon säkeellä: “Mustikka on pieni ja sininen”; […]

1. Aamutoimien jälkeen laitoin roskapussin ulos kuistille odottamaan kuljetusta päämääräänsä. Kuljettaja olen kyllä silloinkin ihan vain minä itse. Kello oli kuusi. Ja jo kolmantena aamuna peräkkäin mustarastas lauloi. Harjoittelusta ei enää ollut kyse. Kaikki sävyt ja nyanssit löytyivät esityksestä. Pakko uskoa että on kevät, itse asiassa ensimmäisen kevätkuukauden viimeinen päivä. Huomenna on huhtikuun ensimmäinen eli […]

Tiedäthän miltä tuntuu kun kosketat minua, ymmärräthän mitä se heti tarkoittaa? Katsot minua juuri nyt nauraen, kun sinun vieressäsi kirjoitan siitä, mitä todellinen intohimo on. Tuossa ei ole mitään järkeä, sanot, ja naurat taas. Eikä olekaan. Sillä niin totta kaikki tämä on. Kun olet tässä aivan lähellä, ei elämässä ole kuin sinä, kuten ei silloinkaan […]

1. On kaunis hiljainen lauantaiaamu. Itse asiassa olen lähdössä ihan konkreettisesti Lappiin vasta huomenna, mutta otsikko tuli kyselemättä mieleen juuri tuollaisena. Senniminen on Lassi Nummen runokirja ja siinä lähtö tarkoittaa lähtöä maailmasta. Siitä ei kuitenkaan kohdallani vielä liene kysymys. Minä taivutan sukunimen vanhalla tavalla eli Nummen, vaikka hän itse muistaakseni halusi, että sukunimi olisi genetiivissä […]

1. Sade alkoi aamulla ja jatkui ja jatkui. Sen kuuli kämpän korkeasta katostakin ja näki ikkunoista. Oli selvää että tunturiin ei kannattanut nyt poiketa. Vaan auto oli yhä olemassa. Katsoin netistä Gef Visionista että aurinkopanelini olivat jo parissa kuukaudessa tuottaneet sähköä 7855 ajokilometrin verran, joten ajattelin että voin heittäytyä edes kerran tuhlaavaiseksi ja nipistää niistä […]

1. Herään kello neljä ja valoa on jo niin että eteensä näkee. Ja pian aina vain enemmän. Olen saanut pdf:n uusista runoistani ja luen sitä nyt tarkasti. Runous on kielen kasvukärki, kuten ennen sanottiin. Niin ei tosin sanota enää. Mutta jos jotain, niin ainakin pyrkimystä vilpittömyyteen runoista pitäisi löytää. Yhä uskon sanoihin, yhä uskon kirjaan. […]

Lisää lunta tuli enkä voinut muuta kuin ottaa kameran ja lähteä katsomaan miltä maailma näytti. Ihan sellaiselta että tuntui kuin täällä voisi sittenkin elää – ja elää vielä kauan. Surkean syksyn jälkeen on taas todellista toivoa siitä, että kevät tulee. Jo tämä maisema lupaa hyvää. Valkea maa, musta vesi, taivaalla kuu, juuri nyt. Yö tulee, […]

1. Muutama viikko sitten minulle soitettiin ja kysyttiin suostuisinko haastateltavaksi. Venäjän televisio oli tulossa Suomeen tekemään dokumenttifilmiä suomalaisista. Olin ilmeisesti yksi siihen tarvittavista meikäläisistä ja vastasin myönteisesti, kun katsoin kalenteria. Lauantai oli tyhjä päivä, kuten lauantait usein. Vaan kukin taaplaa tyylillään ja osaan kyllä vielä tyhjänkin päivän täyttää ilman että televisio aamusta iltaan pitää seuraa. […]

UNI ON UNTA Niin koittaa sekin aika, että hetkeksi on erottava, lähdettävä eri suuntaan. Silloin olemme yhtä enää vain ajatuksissa. Heti siihen saapuu myös pelko, koska usein ennen on käynyt niin, että elämä ajautuu pian karille. Vaikka sitä ajattelen, en kavahda, vaan sittenkin tulee helppo olla. Kari on lapsuuden Karvakari vain: laaja ja niin matala […]