Hannu Mäkelän Blogi

Joka kerran kun on ollut hieman pitempään poissa kotomaasta ja pääsee takaisin heimonsa pariin, alkaa vertailu sen maan kanssa minkä juuri on nähnyt. Näin kävi nytkin. Aurinkoinen ja kesälämpöinen Kroatia vaihtui tihkusateiseen Finlandiaan, jossa ei edes Sibeliuksen sävellys sillä hetkellä lohduttanut. Jo neljältä alkoi sateen takia hämärtää ja se siitä sitten. Tervetuloa kotiin, sinä Suomea […]

Pyhäinpäivä tuli, oli ja meni. Monet nuoret eivät enää ymmärrä koko päivän merkitystä, kekristä puhumattakaan. Pyhä mikä pyhä. Joillekin mikään ei ole pyhää. Minulle sitä on luonto. Sen ihmettä en lakkaa hämmästelemästä. Pyhäinpäivää on sanottu myös pyh-päiväksi, mutta vainajien kunnioittaminen on kyllä myös pyhä asia. Ihmiset ennen meitä ovat meidät tänne luoneet ja saattaneet, hyvässä […]

Taiteen maailmassa ei aina tiedä mitä kohtaa. Se on oikeastaan hyvä asia. Espoon EMMAssa avautui näyttely, joka esitteli Michael Jacksonia erilaisin hänestä ja hänelle maalatuin ja veistetyinkin kuvin. Niissä riitti minulle hämmästelemistä enemmän kuin missään vastaavassa viime vuosilta. On pakko sanoa, etten ole Jacksonin musiikin tuntija enkä kuulu minkään valtakunnan ihailijaklubiin. Varmaankin olen sattumalta kuullut […]

1. Messu on hauska sana. Se viittaa sekä pyhään että profaaniin, maalliseen. Pyhyyttä olen kirkkojen messuissa kohdannut, maallisempaa kaupantekoa sitten muualla. Kirjamessut tulivat minulle tutuksi jo 70-luvulla Moskovassa; vierailin niissä lähes joka vuosi työn puolesta. Ainoa mainittava kirja jonka sieltä koskaan löysin, oli Eduard Uspenskin Djadja Fjodor, pjos i kot, jonka Martti Anhava sitten heti […]

Mennyttä aikaa on Lohjalla muisteltu jo 24 vuotta. Kirkkokentällä pidetään markkinoita, joilla kaupataan kaikkea mahdollista joulukransseista loimuloheen, valkosipulisäilykkeistä palvipossuun ja sipulisilakoihin. Markkinat avautuvat lauantaina kello 10, mutta sunnuntaina tuntia myöhemmin, heti kirkonmenojen jälkeen. Vieressä onkin yksi maamme komeimmista kivikirkoista: Pyhän Laurin kirkko. Se on rakennettu noin 500 vuotta sitten ja sen seinillä olevat ikivanhat raamatusta […]

Matka on aina matka, vaikka matkallahan me olemme joka ainoa päivä, mutta kotona lähinnä arjessa. Nyt matka suuntautui Dubliniin ja sinne me myös pääsimme. Moni asia oli kuitenkin ensin esteenä, jopa Finnairin ilmoitus ylibuukkauksesta, kunnes kaikki hankalatkin detaljit sujahtivat lopulta paikoilleen kuin hyvässä kertomuksessa ainakin. Myös onnea tarvitaan. Ensivaikutelma irlantilaisesta ihmisestä saatiin jo koneessa. Vieressäni […]

1. Kun alan kirjoittaa tätä, vapunpäivä on illassa ja Pariisin kello 22. Edessä on viimeinen yö tässä hotellissa. Boarding-passit on printattu, taksi kentälle tilattu. Toki jokin voi mennä vielä vinoon kuten Ranskassa kyllä aina joskus. Mutta lähden siitä että huomenillalla olemme jo kotona Sitarlan hiljaisuudessa. Voisiko se olla totta? 2. En enää matkusta aivan yhtä […]

1. Kun sää muuttuu häijyksi, tulee mieleen jopa Baudelaire, joka on ilmanalaan täysin viaton. Le Spleen de Paris  (julkaistu kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1869) eli Pariisin kaipuu tai ikävä saa uuden vivahteen. Baudelaire kauhisteli siinä elämää kyllä muista syistä, kuten proosarunon Kello yksi aamulla alku kertoo: “Horrible vie ! Horrible ville ! Récapitulons la […]

1. Kun herään, muistan että on jo vapunaatto. Täällä se tuntuu merkitsevän vielä vähemmän kuin kotona. Aikainen aamu, kello vasta kuusi. Edessä odottaa aamiainen, joka on ranskalaiseksi isohko. Toki saamme patonkia, croissantit ja pain au chocolat-kaksoset hilloineen kaikkineen. Mutta maitokahvin painikkeeksi löytyy myös leikkeleitä, graavilohta ja jopa juustoa, neljää viittä eri lajia. Se tarjotin oli […]

1. Herään Pariisiin yössä parikin kertaa kadun ääniin, jotka kuitenkin ovat miellyttävän vaimeita. Muutama auto, moottoripyörä kerran, iloisten nuorten huutoja kello kolme aamulla. Onhan tässä lähellä kaikki mikä opiskeluun viittaa: Sorbonne ennen kaikkea. Mieliala on siis mitä parhain, varsinkin kun hotelli itse on yllättävän hiljainen. Se nukkuu nukkuu niin kuin Tshehovin Arossa Jegorushkan isoäiti. 2. […]