Hannu Mäkelän Blogi

Syyskuun alussa 2017 Saarikoski olisi viettänyt 80-vuotisjuhliaan, jos hän mitään julkisia juhlia olisi pitänyt. Suomi 100 vuotta, Paronen 100, Saarikoski 80. Sivumennen sanoen myös Eduard Uspenski, kuolemattoman Fedja-sedän isä täyttää joulukuussa 80. En ole koskaan ajatellut, että Eduard, tuo suomeksi Eetu, olisi samanikäinen Saarikosken kanssa. Niin eri sukupolvea ja maailmaa he sittenkin ovat. Eduard elää […]

1. Talvi tuli viimein samanlaisena kuin joskus ennenkin: lunta, pakkasta ja aurinkoa riittää. Mutta mitä me saamme talven tulosta kuulla. Iltalehtien lööpit kilpailevat siitä millä kauhutarinoilla ihmiset ostaisivat uuninsytykkeensä. Siperiasta saapuu arktista hyytävää ilmaa, ne mainostavat mustin kissankokoisin kirjaimin jo viikkoa etukäteen. Sama laulu kaikuu television sääennusteissa. Opimme termin polaaripyörre ja saamme kuulla että pian […]

Pieni tauko hotellissa saa aikaan sen, että äkkiä lähes nukahdan. Muistan vasta siitä että yöllä kääntyilin tavan takaa ja näin levottomia unia. Ehkä täällä sittenkin on vielä ilmassa niitä jännitteitä joita riitti vuosi sitten. Vaimoni ei kuitenkaan ole syypää niihin. Lähden ulos ja löydän telttojen muodostaman kirjakujan Pienen tallikadun alusta, se päättyy Gogolin patsaaseen. On […]

(Kuva: Ilkka Pitkänen)   Päivä on taas alkanut lyhetä.  Kesäpäivän seisaus saapuu aina liian aikaisin. Mutta minkä me ihmisparat, nuo aivan arat, luonnolle ja kaikkeuden voimille mahdamme. Vielä valoa riittää, vielä monet kasvit kukkivat, vielä on tyyniä ja hiljaisia aamuja ja vain hieman sumua jokilaakson yllä auringon noustessa. Uimavesi on kyllä edelleen kylmää, mahtaako lämmetä […]

Pitkäperjantai on takana, kiirastorstai jo sitä ennen, nyt on lauantaiaamu. Lankalauantaiksi tätä päivää ennen kutsuttiin. Aamu on aikainen, kello vähän yli neljän. Toissa aamuna näin haloilmiön, nyt se tuskin ilmestyy. Ulkona on vielä hämärää, kuu on lähes täysi mutta hohtaa paksun pilviverhon takaa. Olen herännyt aikaisin, joskus vain käy niin. Menen kuistille ja istun hetken […]

Muistelen että yhdessä isä Camillo-kirjoista isä sai kommunistijohtaja Pepponelta pääsiäismunan joka olikin pommi. Siihen oli kirjoitettu: “Hyvää päästäistä.” Näin siis suomennoksen mukaan, italiaksi hieman toisin. Mutta vitsi oli siinä, etteivät kommarit osanneet kirjoittaa. Giovanni Guareschin Camillo-kirjat olivat suosittuja perheessämme, suomennokset ilmestyivät 1950-luvun alussa. Niissä katolinen pappi mitteli Italiassa voimiaan sodan jälkeen vahvoilla olevia kommunisteja vastaan […]

1. Pääsiäisyönä meidän piti valvoa ja katsoa televisiosta Uspenskin kirkon palvelus, mutta se jäi vain haaveeksi. Olin Oljaa vastassa asemalla lauantaina. Juna saapui myöhässä ja jouduin lähtemään Vanhasta kirkosta kesken Pirkko Nummen siunauksen, mutta uskon, että Pirkko antoi sen anteeksi.  Ajoimme asemalta sitten suoraan muistotilaisuuteen Malta-talolle. Olimme siellä kuitenkin ensimmäiset ja odotimme kirkosta tulevia kaikessa […]

Kauan kauan sitten, jo 1800-luvun lopulla nuori Leino ja hänen vähän vanhempi veljensä Kasimir huudahtivat: “Ikkunat auki Eurooppaan”. He perustivat oikein kulttuurilehti Nykyajan sitä varten. Lehti eli vain puolitoista vuotta, mutta iskulause jäi. Ja jotain maassamme lopulta tapahtui: piskuinen Suomi jopa liittyi osaksi sekä Euroopan unionia että rahaliittoa. Kaikki näytti pitkään hyvältä. Kunnes saapui virus […]

Jo menneenä maanantaina piti keskuskirjasto eli Helsingin uusin ylpeys katsastaa, mutta sää sotki  ajatuksen: vanha siskoni pelkäsi liukkautta liikaa. Kun sitten lähdin tänään ajamaan kylästämme pääkaupunkiin, oli ympärillä aluksi uskomaton satumetsä. Se reunusti myös 110-tietä; nuoska lumi oli tarttunut pienimpiinkin korsiin ja teki tienvarren maisemista puhdasta filigraanitaidetta. Mutta kun pääsin pikatietä lähemmäs kaupunkia, alkoi kauneus […]

1. Kuten aina bussimatkoilla aikataulut eivät aivan pidä, mikä kerrankaan ei johdu tästä joukosta; koskaan bussi ei ole joutunut odottamaan ryhmän matti myöhäisiä. Toki tiedämme, että Raimo tulee viimeisenä, mutta saapuu minuutilleen sovittuun aikaan. Ja sitten menoksi. Viimeinen vilkaisu piskuiseen vesihautaan, jossa lumpeet kukkivat. Muistan taas Orangerien ja sieltä seiniä peittävät Monet´n  taulut: Nymphaes. 2. […]