1. Lauantaina saan vieraaksi siskoni Anjan ja Pirkon sekä pojantyttäreni Saden ja hänen äitinsä Iinan. Pirkko on saapunut Tanskasta asti, jossa hänen sukuhaaransa nyt enenee, loput kolme Helsingistä. Poikani taas asuu Englannissa. Kun yhteyksiä on myös Pariisiin ja sen ympäristöön Leila-serkun kautta sekä Venäjälle, jossa vaimoni tyttäret edelleen asuvat, voi sanoa, että ulottuvuuksia riittää. Kuitenkin […]

Harhailimme Diokletianuksen palatsin sokkeloissa ja vanhassa kaupungissa ja tupsahdimme rantakadulle, jonka reunalla oli rivissä kymmeniä kojuja myymässä turisteille matkoja merelle. Yleensä reissut näyttivät kestävän koko päivän, mutta löytyi yksi puolenpäivän pituinen. Siihen ehkä henkiset rahkeemme riittäisivät; turistimatkailu tiheään täytetyssä paatissa ei koskaan tunnu aivan parhaalta tavalta viettää lomaa. Muuan nauravainen neitokainen sai meidät kuitenkin puhutuksi […]

On maanantai ja lokakuun puolivälin iltapäivä. Helle jatkuu Splitissä. Olen hotellihuoneen rauhassa ja yritän muistella, mitä Samuli Paronen kirjoitti. Muistini mukaan näin: “Matkassa on aina se kohta josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Noin se ehken oli, tältä minusta ainakin tuntuu juuri nyt. Olemme olleet matkalla jo kuudetta päivää ja palaamme kotimaahan ylihuomenna. Niin kiertyy […]

(Kuva: Olga Aksjonova) 1. Pietarin perhe saapui torstai-iltana. Koska he olivat lähteneet jo ennen ruuhkaa, perillä oltiin puoli yhdentoista maissa. Kaikki oli sujunut rajalla juohevasti, suomalainen rajamies jopa hymyillyt. Arvelin, että se johtui Sonjasta. 2. Tuo silmieni ilo taapersi sisään vähän unisena, koska oli koko matkan sinnitellyt ja taistellut unta vastaan. “Mennään djedaa katsomaan.” Nyt […]

1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä […]

Taas on marraskuu ja taas sama draaman kaarta hipova näytös on alkanut. Tämä sirkus ei kuitenkaan tanssita nuoralla kuin ajatuksissa, ei kierrä ympäri maata ja pystytä telttoja; se pitää pysyvää näyttämöään Helsingissä ja esiintyy vain kerran vuodessa. Sirkus Finlandian on Pekka Tarkka aikanaan Booker Prizen innoittamana lanseerannut Suomeen ja saa sitä nyt yhä katsella. En […]

1. Viikon päästä, jos Luoja ja Macronia vastustavat lakkolaiset suovat, minun pitäisi herätä Pariisissa. Vien kaupunkiin vaimoni nuoremman tyttären Oljan joka koulussa luki ranskaa viisi vuotta eikä koskaan ole joutunut edes sen alkeita käyttämään saati että olisi maassa vieraillut. Pariisi, nuoruuteni kaupunki. Luulen että muutama paikka siellä on aina samanlainen, ainakin Notre Dame ja ainakin […]

Suomen lippu täytti pari päivää sitten 100 vuottaan. “Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin:”, niin lauloin myös minä ennen. Mitäpä ei 50-luvulla koulussa ja sitten 60-luvun alussa Opettajakorkeakoulussa olisi oppinut. Komea lippu onkin, yksinkertaisen selkeä ja kaunis. Mutta kuinka moni yhtyy enää Koskenniemen runon alkusäkeistön loppuun: “Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Suomen lippu […]

Kevät ei koskaan tule heti, vaan talvi hiipii jäljessä kuin jokin stalkkeri ja ottaa välillä orastavan vihreän otteeseensa. Tämä tapahtui pari päivää sitten. Muutamissa puissa oli jo kukkia, hennossa sakurassa ja koristekirsikassa. Kun yöpakkanen saapui, se yllätti kaikki muut paitsi sääprofeetat. Lumihärmä peitti maata ja japaninlyhtyä, kirsikka kukki silti yhä. Kumman lumi oli kauniimpaa? Niitä […]

1. Perjantaina koitti päivä, jolloin jokavuotinen Hannu Mäkelä -palkinto jaettiin. Tänä vuonna(kin) sen sai kirjailija Antti Tuuri ja nyt teoksestaan Levoton mieli. Kirja on yksi hänen parhaistaan, ainakin minun mielestäni. Kirja kertoo taiteilija Arvid Bromsista ja vaikka on romaani, se seuraa tämän vaiheita uskollisesti, sisältäpäin katsoen. Minäkertojan elämä on mitä monimuotoisinta ja väliin niin klassista […]