1. Viikon päästä, jos Luoja ja Macronia vastustavat lakkolaiset suovat, minun pitäisi herätä Pariisissa. Vien kaupunkiin vaimoni nuoremman tyttären Oljan joka koulussa luki ranskaa viisi vuotta eikä koskaan ole joutunut edes sen alkeita käyttämään saati että olisi maassa vieraillut. Pariisi, nuoruuteni kaupunki. Luulen että muutama paikka siellä on aina samanlainen, ainakin Notre Dame ja ainakin […]

Suomen lippu täytti pari päivää sitten 100 vuottaan. “Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin:”, niin lauloin myös minä ennen. Mitäpä ei 50-luvulla koulussa ja sitten 60-luvun alussa Opettajakorkeakoulussa olisi oppinut. Komea lippu onkin, yksinkertaisen selkeä ja kaunis. Mutta kuinka moni yhtyy enää Koskenniemen runon alkusäkeistön loppuun: “Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Suomen lippu […]

Kevät ei koskaan tule heti, vaan talvi hiipii jäljessä kuin jokin stalkkeri ja ottaa välillä orastavan vihreän otteeseensa. Tämä tapahtui pari päivää sitten. Muutamissa puissa oli jo kukkia, hennossa sakurassa ja koristekirsikassa. Kun yöpakkanen saapui, se yllätti kaikki muut paitsi sääprofeetat. Lumihärmä peitti maata ja japaninlyhtyä, kirsikka kukki silti yhä. Kumman lumi oli kauniimpaa? Niitä […]

1. Perjantaina koitti päivä, jolloin jokavuotinen Hannu Mäkelä -palkinto jaettiin. Tänä vuonna(kin) sen sai kirjailija Antti Tuuri ja nyt teoksestaan Levoton mieli. Kirja on yksi hänen parhaistaan, ainakin minun mielestäni. Kirja kertoo taiteilija Arvid Bromsista ja vaikka on romaani, se seuraa tämän vaiheita uskollisesti, sisältäpäin katsoen. Minäkertojan elämä on mitä monimuotoisinta ja väliin niin klassista […]

1. Silläkin tavalla voi edetä tai paremminkin täytyy matkustaa, jos sattuu istumaan Allegrossa ja vaunussa numero 4 tuolissa numero 3. Puolet vaunun istumapaikoista ovat menosuuntaan, puolet kääntävät sille selkänsä. Ja kun palataan takaisin tuolienkin osat vaihtuvat. Elämässä ei siten mikään ole täysin mahdotonta saati yksitoikkoista. 2. Kun kiitää selkä edellä Pietariin, katsoo jatkuvasti myös menneisyyteen. […]

Marja-Liisa Vartion romaania ei ehkä kovin moni nuoremman polven lukija enää tunne, mikä on kyllä sääli. Niin kauan kuin suomalaisessa kirjallisuudessa on jokin pysyvämpi kaanon, kuuluu Vartion teos siihen. Kirja on suuri hiljainen yksinlaulu, Mustapään pieni kansanlaulu mutta sanoin: koskettava, hieno ja herkkä. Se julkaistiin 60 vuotta sitten eikä se ole menettänyt mitään tuoreudestaan. Lukekoon […]

Päivät pimenevät yhä vain. Pakko on saada edes vähän valoa jostain, ja pääasiassa se tulee sähköstä. Mutta myös omia ajatuksia on syytä valaista. Siihen jos mihin auttaa taide, musiikki, kirjallisuus ja maalaustaide. Sunnuntaina oli maalaustaiteen vuoro. Schjerfbeck on jo pitkään ollut yksi niistä taiteilijoista, jotka ovat vain nousseet omalla ranking-listallani. Muita ovat esimerkiksi Henri Matisse, […]

Sunnuntai koitti sateisena, mutta vähitellen sade taukosi. Kun aamun työt oli tehty, valtasi halu nähdä maailmaa. Ei sitä suurinta, vaan tätä täällä, pienempää kosmosta Länsi-Uudellamaalla. Jos kohta loputon avaruus alkaa aina juuri siitä pisteestä missä kulloinenkin ihminen on. Siksi sanon ylpeästi ja osuvasti, että Sitarlan talomme on maailman keskus. A. ei koskaan ollut käynyt Tammisaaren […]

1. Kerrankin itsenäisyyspäivä oli sään suhteen suotuisa: pikku pakkanen, pieni lumi, kaunista kaikki. Laaksossa tulvavesi lepäsi ja heijasti taivasta. Ja taivas oli kuin Suomen lippu itse. Ajattelin siitä näin. Vanha lause Ubi bene, ibi patria – Missä hyvä, siellä kotimaa voisi kääntyä toisinkin päin: Ubi patria, ibi bene – Missä isänmaa, siellä hyvä. Ainakin Suomessa, […]

Sanat opitaan aluksi yksitellen, puheen ja kirjoituksen tekee tai ottaa haltuun ihminen itse sitä mukaa kuin kasvaa. Ja myös yhteiselämä muokkaa sanoja jatkuvasti. Näin kävi ainakin meillä. Koska kotikielemme oli venäjä, kehitys ja muokkaus kohdistui aluksi ennen kaikkea minuun. Vanha pää ja sama pää – sää kuin sää; eikä vain kesät talvet vaan myös syksyt […]