(Henri Michaux 1899 – 1984) 1. Ensimmäisen kirjani nimi oli Matkoilla kaiken aikaa. Sen julkaisemisesta tulee syksyllä kuluneeksi 53 vuotta. Nimi oli enteellinen, se löytyi Henri Michaux´n runosta Plume voyage.  Jo silloin tuntui että olen aina matkalla jonnekin ja yhä sinne jonnekin suuntaan. Nykyään matkaan kyllä jo aina vain lähemmäs kotia: etupäässä Lappiin ja Pietariin. […]

1. Eilinen päivä puhdisti, mikä lienee kiirastorstain tarkoituskin. Tähytys Meilahden Hiltonissa onnistui vaikka en itse halunnutkaan katsoa ruudulta miten kamerasondi eteni sisälläni ja näytti mitä sieltä mahdollisesti löytyisi. Ainakin mielenrauha. Sillä kaiken jälkeen olo on tuntunut yhä hyvältä. Uusi leikkauspäivä saatiin saman tien sovituksi, mutta operaatio ei kirurgin mukaan ole enää iso. Kesäkuun alku on […]

Minun elämääni on vaikuttanut tänä uutena vuonna nuori neito. Sydän on hypähtänyt kun hän on tullut maailmaani. Iso on eromme, ja kieli ja kulttuurikin poikkeavat omastani, mutta yhteisyyttä on. Ja sillä on menty. Sonja ei uuden vuoden aattona nukkunut liikoja vaan todella tuli herättämään minut jo varhain. Keväällä hän täyttää kolme vuotta. Iso ikä jo. […]

1. Aamu on aurinkoa täynnä ja kirkas. Onhan sunnuntai. Aamupalalla tuttua väkeä kuten Ilkka ja Anneka. Hän tapaa ystäviään jotka sattuvat myös olemaan Pietarissa ja minä lupaan viedä siksi ajaksi Ilkan kirkkoon, hartautta oppimaan. Dom Knigin eteen on sovittu Annekan tapaaminen ja sitten me Ilen kanssa kuljemme kohti Nevski prospektin toista puolta ja Kazanin tuomiokirkkoa. […]

1. Lauantaiaamu valkenee kauniimpana kuin perjantai-ilta; sateen ropina on lakannut. Lähden aikaisin kierrokselle. Tyhjiä katuja riittää, Suuri Tallikatukin. Sitten kohtaan Moika-joen rauhan. Joelle lennähtää sinisiä ilmapalloja joita tuuli ajelee sinne tänne. Dagen efter, kirjoitan kuvaan, koska ajattelen että ilmapallot liittyvät johonkin hääjuhlaan. Todellisuuteen herääminen tapahtuu aina. Mutta herätä tällaiseen aamuun, se on suurkaupungissa suuri lahja. […]

1. Pitkään suunniteltu matka toteutuu lopulta minunkin osaltani. Viime syksynä minun piti lähteä näyttämään Pietaria Antille, Merjalle, Ilkalle ja Annekalle, mutta silloin jouduinkin sairaalaan ja makasin letkuissa, kun muu joukkue suuntasi seikkailulle. Onneksi Pietarin perheeni hoiti heidät ja kaikki sujui kuten pitikin. Nyt pääsin itsekin matkaan. Mukana ovat tällä kertaa Ilkka ja Anneka. Muistan suunnilleen […]

1. Kun Allegro ylittää lauantaina rajan, joudumme pieneen lumimyrskyyn, mutta Pietarissa paistaa hetken aurinko, kunnes sää taas kääntyy. Vastassa on Pietarin perhe: Olesja, Ruslan ja Sonja. Olja liittyisi myöhemmin joukkoon, kun pääsisi yliopistolta. Ajamme tuttuun hotelliin, kirjautuminen siellä tapahtuu aina nopeasti. Jätän vain tavarat ja lähdemme saman tien tapaamaan Jevgeni (Zhenja) ja Tanja Titoveita, taiteilijaystäviä, […]

1. Pariisin ikävä, Baudelairen Le Spleen de Paris on kirjana ja myös käsitteenä tuttu. Mutta voiko samalla tavalla ikävöidä Pietariin. Uskon että ainakin Gogol ja Josif Brodski tekivät niin ja taidan kuulua tässä ainoassa asiassa samaan seuraan. Siltä minusta ainakin alkoi tuntua, kun sunnuntaiaamuna pääsin Allegroon ja sain laukkuni ylähyllylle ja itseni junan tuoliin. Taas […]

Heräsin varhain maanantaiaamuna Pietarissa. Uni ei tullut. Mutta kun ei niin ei. Ryhdyin töihin ja sain kirjan valmiiksi. Suunnitelma loppuelämän varalle teoksen hiottu käsikirjoitus lähtee kohta kustantajalle kun vain painan nappia. Sitten on vuorossa Jeanne d´Arc. Kirja löysi kustantajan ja ilmestyy jo heinäkuussa. Se on ollut yksi suurimmista ja hankalimmista töistäni. Pieni tyttö, joka kuuli […]

1. Yöllä havahduin ja huomasin olevani jo jonkinlaisessa talvihorroksessa, vaikka oli vasta alkusyksy. Kylmä ei ollut mutta kun aamulla nousin ylös, päätin lämmittää taloa puilla. Ensimmäistä kertaa viime talven jälkeen. Klapeja olen varoiksi kantanut jo aikaa sitten sisälle, mutta lämpöä on tätä ennen piisannut. Nytkin ilmalämpöpumppu levittää sitä aivan tarpeeksi, mutta paras elementti puuttuu. Iso […]