Lohjan seudulla markkinoita riittää. Milloin missäkin taajamassa tai ennen vielä itsenäisten kuntien kuten Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan keskuksissa järjestetään aina muutaman viikon tai kuukauden välein pieniä toritapahtumia, ns. tynnyrimarkkinoita. Jollekin suuremmalle piha-alueelle, usein bensa-aseman parkkipaikan viereen kohoaa parhaimmillaan parisenkymmentä kojua, joissa lähinnä kyllä kesäisin myydään sitten aivan mitä vain: kukista piirakoihin, kirjoista kakkuihin, sementistä valetuista […]

Usein hakee kaukaa sitä, minkä voi löytää myös läheltä. Kun tuli mahdollisuus lähteä tutustumaan Karkalin luonnonpuistoon, joka jostain syystä oli tähän mennessä jäänyt näkemättä, suostuimme siihen ilolla. Sen kyljessä sijaitsi toinenkin nähtävyys: Torholan luola. Kummastakin olin lukenut ja muutenkin tullut nähtävyyksistä tietoiseksi. Mutta parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, kuten jo vuosikymmenet aiemmin Armeniassa oppimani […]

Tämän viisun saa jokainen laulaa ikiomalla sävelmällään:   Maailman markkinoilla   1. Me syömme, juomme ja maksamme maailman markkinoilla. Me kaiken myymme ja ostamme maailman markkinoilla. Mikä kaupan ei ole, se unohdetaan. Mikä irti lähtee, se hinnoitellaan. Maailman markkinoilla!   2. Köyhä myy ja rikas ostaa, maksaa siitä minkä jaksaa. Sielulle ei löydy taksaa maailman […]

Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes […]

Kauan sitten Antti Tuuri kirjoitti mainion kuunnelman jolla oli tuo nimi; se käännettiin saksaksikin. Kyllä senkin nimi on jäänyt mieleeni, kunhan saisin sen sieltä hohtimilla ulos: Der Schnee ist – ja sitten jotakin tyyliin Fäls, Fels, Pels? Mutta vaikka kuinka yritän löytää muististani oikeaa vastinetta, en löydä. Luovuttaa ei kuitenkaan pitäisi. Etsin oikein vanhanmallisen sanakirjan […]

Herään keskellä yötä. Kuluu kiitävä hetki ennen kuin käsitän missä olen. Sairaalassa. On sekä syvä keskiyö että alkava aamu. Kello löisi kaksi, jos sellainen kello olisi. Sairaalassa valvovat vain muutamat, lähinnä yököt ja jossain tuolla kauempana poliklinikan päivystäjät. Mutta nyt myös minä. Käytäviltä ei kantaudu ääniä, sisäpihan kuilu ei kerro liikenteestä mitään. Sen näköalahissikin on […]

1. Olin saanut pyynnön puhua Leinosta myös Hämeenkyrössä. Sinne saavuin hyvissä ajoin sunnuntaina. Komeaa seutu yhä on Kyröskoskineen, joka ikään kuin Leinon ja Sillanpään itsensä kunniaksi avattiin puoleksi tunniksi kohisemaan kuin Imatralla ennen. Putouskorkeutta koskessa on yli 20 métriä ja kyllä sen kuuli ja näki. Luonto näytti hetken vanhaa voimaansa, kun sähköntuotantoon kosken valjastanut ihminen […]

    Lapinmatkaa olen alkanut taas kerran odottaa jo kesän alusta. Usein se sijoittuu juuri elokuulle, ellei sitten syyskun alkuun ja ruska-aikaan. Usein ajamme matkan pätkissä, mutta nyt päätän että auto saa levätä junassa laillamme. Vaunu ja kupee siinä on uusi, toisen kerroksen hytissä jopa wc ja suihku, jonka käyttäjän pitäisi kyllä olla insinööri, ainakin […]

1. Aamutoimien jälkeen laitoin roskapussin ulos kuistille odottamaan kuljetusta päämääräänsä. Kuljettaja olen kyllä silloinkin ihan vain minä itse. Kello oli kuusi. Ja jo kolmantena aamuna peräkkäin mustarastas lauloi. Harjoittelusta ei enää ollut kyse. Kaikki sävyt ja nyanssit löytyivät esityksestä. Pakko uskoa että on kevät, itse asiassa ensimmäisen kevätkuukauden viimeinen päivä. Huomenna on huhtikuun ensimmäinen eli […]