Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Luonto parantaa – ja taide

    YKSI Viikko sitten oli vielä kylmä eikä lehtiä juuri missään, mutta nyt luonto kukkii ja kaikkialla on vihreää. Jopa pari haapaa on avautumassa punervin lehdin, jos kohta suurimmat ovat vielä jättimäisiä dinosaurusten rankoja. Pelkkä vihreä on nyt pääväri lukemattomin muunnoksin. Vaikka vuosi vuodelta tietääkin yhä paremmin, että noin viikossa on kymmenistä vihreän sävyistä jäljellä enää […]

  • Äiti tai Lyhyestä virsi kaunis

    Lyhyestä virsi kaunis, siinäpä vanha hyvä suomalainen sananlasku. Se sopii kaikkeen, myös tähän päivään. Lähden siis eteenpäin, lyhyin lausein. Tänään sunnuntaina on äitienpäivä. Ja äidinkieli on kaunista sekin. Usein lyhyenä, joskus myös pitkänä (Volter Kilpi). Aivan aamulla eli puoli kuusi, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli pläkä. Pläkä ei ole kauneinta suomea, tyyni taas […]

  • Elämäni vappuja ja vapun kukkia

    Kylmiä öitä on riittänyt ja aamu valjennut kun koillisest aurinko nousee, Kiven sanoin. Kauneutta riittää, ja kuuraakin. Mutta vain hetken. Myös lapsena saattoi vappuna sataa räntää. Kaikki säätyypit on nähty. Lapsuuden vappuni ei kuitenkaan ollut säästä kiinni. Pääasia että siihen liittyi vappuhuiskia, markkinapalloja ja serpentiinejä. Mutta niiden hankkimiseen se jäi, rahaa oli niukasti. Ilmapalloja joskus, […]

  • Elämmekö unessa?

    Kysymys on Yrjö Kallisen (1886 – 1976), vastauksen antaa maailma. Kallinen tarkoitti sitä, että ihmiskuntaa uhkaa tuho, ellei se herää unestaan ja tajua mitä pahaa se kaiken aikaa tekee maapallolle – ja sitä kautta samalla itselleen. Tästä unesta on kuitenkin mahdollista herätä. Itse asiassa muu ei auta. Mutta vaikka me mitä puhuisimme, tekoja saavat aikaan […]

  • Kevät on toivoa täynnä

    Otsikossa lienee lievää nostalgiaakin. Mutta olkoon. Juuri nyt se tuntuu oikeutetulta. Aika on kulunut, ja kuluuhan se, kun antaa ajan kulua. Takana on talven viimeinenkin yritys lannistaa kevät: lunta ja räntää satoi tiuhaan kaikkialle, mutta jo muutaman tunnin kuluttua se suli pois. Vähitellen sää on myös lämmennyt. Jopa niin, että viime maanantaina oltiin lähes 15 […]

  • Pääsiäisen aika, pääsiäisen taika

    Aloin kirjoittaa tätä pääsiäisen blogia jo lauantaina iltapäivällä, en aamulla vastoin ikiaikaisia tapojani. Monet tavat ovat muuttuneet niiden parin vuoden aikana jotka olen A:n kanssa jo saanut elää.   En ole muutoksista pahoillani, päinvastoin. Jotain voi oppia iänkin myötä, eli voi myös ajatella näin: Jos ihminen ei pysty muutoksiin, hän on jo eräänlainen patsas tai […]

  • Kesäaika

    Tänään on sitten kai kesä, koska kesäaika alkoi. Kaikki vempaimet siirtävät nykyään itse kelloa, vain pari vanhaa mekaanista seinäkelloa täytyy asettaa uudestaan ja sitten huvittavaa kyllä auton kello. Pieni on silti vaiva näin suuresta eleestä. Meille on taas annettu uusi armollinen aika. Kesäaika on ajoista paras, koska se suo illalle enemmän valoa. Me aamuvirkut emme […]

  • Kevätpäivän tasaus

    Kirjoitan otsikon sanat erikseen vaikka tiedän että virallinen termi kuuluu näin: kevätpäiväntasaus. Sanahirviö on totta tänään eli lauantaina 20.3. joten ottakaamme tasaus vastaan. Itse asiassa nyt on syytä pieneen suureen juhlaan. Aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle ja kun täällä sen myötä alkaa todellinen kevät, eteläisellä pallonpuoliskolla kuten vaikkapa Australiassa siirrytään syksyyn. Tasauksen myötä päivä ja yö […]

  • Maaliskuun idus

    Herään yöllä siihen että myrsky ulvoo hormistoissa ja ulkona. Juuri kun näytti että kevät tulee, talvi päätti näyttää voimansa. Joki oli jo auki, mustarastas laulahtanut, kaksi tuttua joutsenta ilmestynyt pesimismielessä takasuolle. Ja nyt: samojen joutsenten, lentämiseen niin vastentahtoisesti ryhtyvien, on äkkiä palattava takaisin sinne mistä löytyy sulaa vettä ja ruokaa. Sillä vaikka ruokimmekin pikkulintuja joita […]

  • Vuosi on kulunut

    Miten aika kuluu? Lapsena hitaasti, vanhemmiten yhä nopeammin, sanotaan. Ja tuntuu, että se pitää paikkansa. Jos lapsena tunnin odotus oli tuskaa, ehtii tunti nykyään kadota päätä kääntämällä. Ainakin joskus. Vuosi sitten ystävänpäivänä menimme naimisiin A:n kanssa ja yhä olemme pari. Onnitelkaamme toisiamme. Yhteen vuoteen kun on mahtunut enemmän tapahtumia ja asioita kuin joskus ennen kymmeneen. […]