Tuli halu käväistä naapurissa, lähinnä kyllä uuden museon eli Fotografiskan takia. Tämä Tukholman filiaali on nyt avattu ja kaiken näkemisen arvoinen. Laivamatka sujui täpötäydessäkin laivassa, koska olin varannut hytin, mikä tuli tarpeeseen. Ja mitä näköaloja sen pyöreä ikkuna tarjosikaan. Myös kannella kuljimme. Ja taas sain kuvata A:n selkää. Rakasta ja jo niin tuttua selkää. Sen […]

Lauantaista tulisi taidepäivä. Näin suunnittelimme. Ja joskus suunnitelmat pysyvät alkuperäisinä, vaikka elämässä on aina hyvä pitää myös varalla Plan B ja Plan c -versioita ja siitä eteenkinpäin, toki aakkosjärjestyksessä. Joka pystyy muuttamaan suunnitelmia, hän voi onnitella itseään. Sitä tämä nykyinen maailmamme joka tapauksessa ihmisiltä jo edellyttää. Ikävä kyllä myös työelämässä. Pääsimme matkaan niin kuin pitikin […]

Sunnuntaina suuntasimme auton kohti Saloa, joka on itse asiassa lähempänä meitä kuin Helsinki. Salolla on mennyt maineensa Nokian ihmeen lähteenä ja nyttemmin myös Sauli Niinistön kaupunkina. Niinistönkatu löytyykin kaupungista; kyltti osui sattumalta poisajaessa kaupungin laidalta silmiin. Onko katu nimetty istuvan presidentin kunniaksi vaiko vanhaa perua, sitä en tiedä. Kumpikin sopii. Ensin kuitenkin kävimme Design Hillissä […]

  Tällä hetkellä iltalukemisenani on Antonio Tabucchin (1943 – 2012) pieni teos Sogni di sogni. Sen on kustantanut palermolainen Sellerio, kuten monet muutkin Tabucchin ohuet pehmeäkantiset kirjat. Monet niistä ovat kiinnostavampia kuin suuremman kustantajan Feltrinellin paksummat teokset. Kiinnostavaa on myös se, että Tabucchi pysyi uskollisena näille kahdelle kustantajalleen ja antoi kummallekin käsikirjoituksia ikään kuin vuorovedoin. […]

Turku jäi nuorempana vieraaksi. Ihan mukava pikkuinen kaupunki jossa puhuttiin huvittavaa murretta. Ja siinä kaikki. Oikeampaan Turkuun törmäsin ensimmäistä kertaa vasta 1960-luvun loppupuolella, kun luin Jarkko Laineen runon Tulun ja Polin lääni on punainen. Murreruno teki vaikutuksen, niin hauska ja päätön ja sittenkin järkevä se oli. Ja yhä on. En aivan muista kuka opetti minulle […]

1. Pääsin viimein matkalle, joka siirtyi kun jouduinkin sairaalaan ja letkuihin. Nyt lähdin Pietariin vähän sillä uhmamielellä, että tapahtukoon Sinun tahtosi, mutta minä poika kyllä reissaan. Ja onneksi matka sujui. Kaupunki oli paikoillaan, vaimoni Smolenskin hautausmaalla ja hotellissa huone. Ja perhe odotti minua, kuten minä olin odottanut heitä. Se kaikki tuntui hyvältä. Hautausmaalla odotti yllätys. […]

1. Joskus aika hupenee vain. Mitä siitä jää, muutama muisto? Kuten usein nuo muistot ovat haipuvia ja haaltuvan keveitä, ja vain joskus sellaisia että ne syvenevät vuosien myötä. Silloin ne aina näyttävät liittyvän ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä muistelijalle – ja yhä ovat. Vaikka kyseiset henkilöt olisivat jo aikaa poistuneet tästä ihmisten maailmasta. 2. Mennyt […]

1. Tänään täytän taas vuosia. Onhan niitä jo takanapäin kohtuullinen rivi. Kuinka paljon on edessä, se on näkemättä. Toivottavasti kuitenkin paljon. Vielä moni asia kiinnostaa, vielä haluan nähdä yhtä jos toistakin. Ja elää myös sitä elämää, jota parisuhteeksi sanotaan. Parisuhde pysäyttää nyt minut, kun sen kirjoitan, koska kyseessä on vakava sana ja asiakin. Kaksi ihmistä […]

Tasan 77 vuotta sitten synnyin tähän maailmaan. Päivämääräksi kirjattiin silloin 18.8.1943. Olin toki ollut elossa äidin kohdussa jo aiemminkin eli sen säädetyt ja täydet 9 kuukautta. Kai siksi minun oli ollut kiire päästä sieltä pois. Hätähousuksi äiti minua myöhemmin nimittikin. Hän oli aamulla lähtenyt Kukkian saarelta kohti Helsinkiä minua synnyttämään. Kuulemma isäni, jota en koskaan […]

1. Kurjet lähtevät. Niiden ääntä tulee ikävä. Ei auta muu kuin tallentaa mieleen. Ja tästäkin tiedän, että alan odottaa kevättä. Syyspimeä on työn aikaa, talvella lumi valaisee, jos lunta tulee, mutta sitten todella saapuu taas kevät. Sitä kohti haluan katsoa. Miten nopeasti vuodenajat vaihtuvat. Miten nopeasti vuodet kuluvat. 2. Joutsenet muuttavat vasta kun kaikki ruokapaikat […]