Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Eeva Kilpi – Valkoinen muistikirja

    Ei kaksi kolmannetta, sanotaan. Ja sanotaan näinkin: Kolmas kerta toden sanoo. Eeva Kilven pieniä muistikirjoja on nyt saatavilla kokonaista kolme kappaletta. Edelliset eli Punaisen sekä Sinisen muistikirjan olen ilolla jo aiemmin lukenut ja niistä kirjoittanut. Nyt on Valkoisen vuoro. Kirjan ulkoasu on jo kaunis ja sopii siten tekstien henkeen. Sillä vähintään yhtä kauniisti Eeva Kilpi […]

  • Syksyn värit

    Kun etelästä palaa kotiin, on heti syksy. Valo vaihtuu, pilvet muuttuvat. Se kaikki muokkaa elämää todelliseksi. Kuuma hiekka, polttava aurinko, lämmin meri ovat muistoja vain. Hyviä toki, mutta muistoja. Elämä on taas jotain muuta; tuttua ja silti aina uutta. Siihen kuuluvat syksyn tuoksu, kosteus, tunne, hiljaisuus, odotus. Ja entäs kaikki syksyyn kuuluvat värit. Väritkin unohtuvat […]

  • Lähellä ja kaukana, piccolo finale

    Nyt syyskuu on jo täydessä vauhdissa ja olemme olleet kohta viikon ensimmäisellä todellisella kaukolomalla puoleentoista vuoteen. Ympärillä yhä sama vanha Italia, Calabrian ja Capo Vaticanon luonto johon alkaa jo tottua: puhdas kirkas meri, kuiva maa, kuihtuneita palmuja, kuivia bambuja, bougainvillen kukinnan viimeisiä hetkiä, rikkaitten taloja, köyhien romahduspisteessä olevia hökkeleitä; jätteitä siellä ja roskakasoja täällä ja […]

  • Lähellä ja kaukana, osa 3

    Kun Calabriassa on oltu muutama päivä, on niiden myötä katkennut myös side kotiin ja Suomeen. Jostain syystä puhelin tosin yhä näyttää Sitarlan lämpötiloja. Näyttäköön. Turistin elämä on hetkeksi asettunut jollekin kohdalle tässä elämän ikuisessa kiertokulussa jatkuakseen taas siellä missä pitääkin. Mutta nyt tämä yli puolitoista vuotta covidin takia myöhästynyt häämatka on saanut viimein luvan toteutua. […]

  • Lähellä ja kaukana, osa 2

    Yö oli levoton, koska läheisessä kylässä juhlittiin. Hiljaisuuden piti tulla kello 12, mutta se myöhästyi tunnilla. Yöllä kajarien pauhu kuuluu kaukaa. Etelän kuuma veri? Musiikki oli kovaa, arabialaisvaikutteista jytää. Ja juhlijat ilmeisen hilpeitä. Onkohan juhlimisen astekin sitten samaa kuin Suomessa, sitä en tiedä. Jostain syystä en harhaillut läheiseen kylään läpi pilkkopimeän vain sanoakseni, että basta. […]

  • Lähellä ja kaukana, osa 1

    Lähellä sydäntäni on aina lopulta koti. On se vain niin. Jotain omaa siinä talossa on, vaikkei ihminen oikeastaan koskaan voi omistaa mitään, hallita hetken vain. Niin on, todellakin. Kun kuollaan, ei mitään täältä saa mukaansa, vastoin kuin hallitsijat ennen luulivat ja tulivat haudatuiksi ikään kuin olisivat yhä elossa ruokineen, astioineen, palvelijoineen; sotilaineenkin kuten Kiinassa. Maanalaisen […]

  • Banksy ja syntymäni päivä

    Jo keväällä halusin varata kaksi lippua Mänttään katsomaan Serlachiuksen museon epävirallista Banksy-näyttelyä. Epävirallista siksi, että Banksy maalaa työnsä seiniin ja muureihin – muraaleiksi – eikä oikeastaan kukaan tai sitten vain harva tiedä edes hänen nimeään. Juuri äsken näytettiin kuitenkin video hänestä ja hänen työtavoistaan Englannin rannikkokaupungeissa. Mies, mitä luultavimmin, jos ruumiinrakenteesta ja hupparista sellaista edes […]

  • Elämä tuo, elämä vie

    Vilskeviikko on takana ja nyt on sitten ollut toisenlainen viikonloppu, osin pyhitetty rauhalle. Hetkittäin sekin onnistui. Ja kun ei, hyvä niinkin. Viikolla säiden vaihtelu alkoi jo tuntua tutun suomalaiselta. Sadetta, sumua, aurinkoa. Viileämpiä öitä, hetkittäin vielä auringonpaahteessa jopa kuumaa. Mutta vain hetkittäin. Tämä sopii minulle parhaiten. En olisi suomalainen, jos ei sopisi. Tuntuu, että moni […]

  • Pärnun päiviä

    En oikein tiedä miksi, mutta viime vuosien aikana Eestissä käynti on taas tullut tavaksi. Covid ja rokotusten puute keskeytti kaiken matkailun maailmalle, mutta nyt kun rokotuksia on kaksi ja EU:n rokotuspassi tai -todistus on ihan printattuna mukana, voi kaiketi matkustaa. Näin ainakin olen luullut. Eestissä otettiin elokuun alusta Visit Estonia -sivuston mukaan taas joukko rajoituksia […]

  • Pohjoisen kuvat ja sanat

    Reidar Särestöniemi, Kalervo Palsa, Timo K. Mukka, Erno Paasilinna, Pentti Ruonaniemi Prologi Reidar Särestöniemen, tuttavallisemmin vain Reitarin, tapasin ensimmäistä kertaa tammikuussa 1964, kun olin 20-vuotiaana Kittilässä ja toimin Kallon koulussa opettajaharjoittelijana. Opetin juuri leskeksi jääneen Raijan kolmatta ja neljättä luokkaa yhtäaikaa; toinen puoli kuunteli puheitani, toinen taas teki omia ns. hiljaisia töitään. Asuin koululla, kuljin […]