Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Teevee ja talojen taika

    Televisiomme tarjoaa monia kanavia, mutta pääsääntöisesti surkeaa ja ala-arvoista ohjelmaa paria kanavaa ja muutamaa ohjelmaa lukuunottamatta. Elokuvatarjonta on samaa luokkaa ja jos ohjelmistoon tulee ns. hyvä elokuva, sitä saatetaan yhden syksyn aikana veivata kymmenenkin kertaa. Pidetäänkö meitä jo idiootteina, kysyn ja vastaan itse: varmaan. Tuntuu että nykyiset ohjelmantekijät uskovat, ettemme enää edes huomaa katsovamme jo […]

  • Kaksi kirjaa

    Vanhin makuuhuoneemme hyllyssä oleva kirja on vuodelta 1631. Se on firenzeläisen Donato Giannottin vuonna 1540 kirjoittama demokratian puolutus: Dialogi de Repub. Venetorum eli  Dialogeja Venetsian tasavallasta. Olen sen aikanaan Hagelstamin antikvariaatista Cecilin kanssa iloisesti kamppailtuani hankkinut.  Firenzen demokratian yhtenä johtohahmona Donato Giannotti ei ehtinyt kauaa olla; mutta ajatus demokratiasta jäi. Hän tahtoi sitä puolustaa, ja […]

  • Kolmas piikki

    Vein siskoni (91 v.) Jätkäsaareen kolmannen rokotuspiikin saamista varten. Juuri Jätkäsaaressa kaksi ensimmäistäkin oli annettu. Paikka oli minulle tuttu, koska kauan sitten sain pyynnön tehdä uudisrakentamisen projektista ihan kirjan. Se sai nimen Hyvä jätkä ja Helsingin kaupunki kustansi kaiken. Kirjaa jaettiin aikansa jokaiselle uudelle asukkaalle, kunnes juuri äsken tavasta luovuttiin. Kaikella on siis aikansa. Muistoja […]

  • Lunta ja unta

    Ensimmäinen lumi satoi muutama päivä sitten. Kun kaikki on ollut seisovaa pimeyttä, lumen valo tuntui todella hyvältä. Mutta eihän mitään hyvää voi kestää liian pitkään. Toki saapui suoja, kiitävistä pilvistä ripotteli tihmua ja kunnon vesisadettakin ja pian lumesta oli jäljelle vain rippeitä. Silti muisto pysyi, ja kuvat pysyvät myös. Tällaista vaihtelua elämä on. Ikuista on […]

  • Hetket, tuokiot, valot, varjot

    Taas on mennyt viikko. Taas on valoa vähemmän. Nyt enää kahdeksasta neljään, jouluna yhdeksästä kolmeen. Siksi jokainen valon pilkahduskin jää mieleen. Ja myös kameraan. Kummankin muistot säilyvät. Joskin kameran muistot vain niin kauan kuin maailmassa on sähköä. Mielen muistot puolestaan katoavat yhdessä muistajan kanssa. En vieläkään osaa sanoa kumpi on kauniimpi hetki: auringon nousu? Vaiko […]

  • Valokuvan taide

    1. Raghu Rai, intialainen valokuvaaja ja mestari lajissaan, on sanonut, että kuvaajalla pitää olla ”viileä katse ja lämmin sydän”. Paljon olen kuvia katsellut ja ottanutkin. Pidän kuvaamisesta., mutta tiedän että olen alalla täysi amatööri. Kymmenestä kuvasta voi jotenkin onnistua yksi, jos sekään. Ammattilaisella taas se yksi on ehkä vähän huonompi kuin muut. Siskoni täytti 91-vuottaan. […]

  • Vallisaaressa eli Helsingin kirjamessuilla

    Lokakuun loppu ulkona jokilaaksossamme. Ja sitten lokakuun loppu messuilla. Vuosi sitten todella messusin videoiden välityksellä tyhjässä valtavassa pimeässä salissa. Nyt ihmisiä näkyi ihan ihmisinä, jos kohta ei heti tungokseksi asti. Avarissa saleissa oli muutenkin tilaa – vähemmän näytteilleasettajia? Joka tapauksessa kaikkein tutuimmalta tuntui antikvaarinen osasto, jossa myyjiä ja kirjoja riitti ihan vanhaan malliin. Sinne suunnattiin […]

  • Pimeys ympärillämme

    Wikipedian mukaan pimeys on näkyvän valon puuttumista. Sama lähde kertoo, että pimeimmät yöt ovat syys- lokakuussa johtuen siitä että maa on vielä musta ja lehdet puissa. Tuota määritelmää voisi jo päivittää.  Maa on edelleen musta ja pimeää on, vaikka lehdet ovat jo pudonneet. Ja valo vähenee vain. Alastonta maisemaa riittää. Mutta on lehdettömyydestä iloakin. Näkymä […]

  • Ihmisen taidetta – ja luonnon

    KONRAD MÄGI Vaikka Suomi hehkuu punaisena kartoilla, on yhteiskunta auki. Kaksi rokotusta antaa ainakin henkisen suojan ja liikkuminen tuntuu vapaudessa hyvältä. Joskus jopa ilman maskia, jotta hengittäminen on sitä mitä ennenkin: normaalia. Puolitoista vuotta sai riittää. Jos Suomi nyt taas suljettaisiin, en usko että siitä mitään hyvää enää seuraisi. Ihmisten jaksaminen tuntuu olevan sen suhteen […]

  • Aleksis Kivi ja kiveen kaiverretut lauseet

    Muistan harvoja syntymäpäiviä, mutta yhden erittäin hyvin. Lokakuun 10. päivänä syntyi Aleksis Kivi (1834 – 1872). Juuri äsken oli taas hänen vuosipäivänsä. Syntymähetkestä on tätä kirjoittaessa kulunut 187 vuotta; Seitsemän veljeksen julkaisemisesta taas vuotta yli 150. Se on sekä pitkä aika että lyhyt. Lyhyt siksi, että minulle Kiven kieli yhä avautuu kauniina ja koskettavana. Pitkä […]