Tiistaiaamulla 28.8. kuljen taas kirkkoon. On vaimoni kuolinpäivän aamu. Vuosi on kulunut. Sveta on paikalla kirjaimellisesti, aurinko nousee aivan puhtaalle taivaalle, valoa on joka paikassa. Tyyni ja hiljainen on aamuhetki. Kuvaan Verikirkon, joka piirtyy veteen. Kanaalin toisessa päässä häämöttää juuri ja juuri Kazanin katedraali. Kun sinne pääsen, on piha täynnä kiinalaisia, kuinka muutenkaan. Joko he […]

  Nuorena uskoi sen minkä kuuli, lapsena varsinkin. Joulupukin paljastuminen omaksi isäksi, isoveljeksi tai naapurin vankaksi rouvaksi oli ensimmäinen uskon koettelemus silloin. Nyt siitäkään ei enää tiedä, kun maailma karnevalisoituu muutenkin. Änglar, finns dom, kyseli puolestaan Jarl Kulle, jos oikein muistan. Jumalat ja paratiisit ovat samaten uskon muodostamia satamia ja linnakkeita maailman kuohujen keskelle. Helvetit […]

Herään vähän ennen viittä siihen että hyttynen inisee korvassa. Vai onko se otsalla jo? Läimäytän sitä kovaa kämmenellä ja havahdun kokonaan. Hyttynen ei tietenkään siitä sen kummemmin ole piitannut, mutta itse en enää saa unta. Hyttysiä? Sen on lämpö viimein saanut aikaan. Sama se, yleensä muutenkin nousen jo tähän aikaan ja alan tehdä töitä. Täällä […]

Näen unia joka yö, mutta en yleensä muista niistä mitään. Tiedän ja muistan vain, että uneni ovat pitkiä ja sekavia seikkailu-unia. Aina joudun jonnekin ja aina pitää päästä jonnekin. Ja aina tulee esteitä matkaan. Tässä unessa, jonka herätessäni muistin ällistyttävän hyvin, esiintyi jopa Kiinan viimeinen keisari Pu Ji, tosin vain etäisenä hahmona. Hän oli vaihtanut […]

1. Sunnuntaina aamulla on taas hyvä ilma. Ehkä siksi että otimme sateenvarjot Suomesta mukaan. Meitä oli Eevan viesteissä neuvottu pysymään päivä Zaandamissa, koska itse Amsterdamissa juostaan pyhäpäivänä maraton, joka kuulemma aina saa kaupungin sekaisin. Kysyn siitä aamiaisella respassa ja he ovat toista mieltä, ainakin bussilla voi matkustaa ihan tavallisesti kaupunkiin. Mutta olen jo ehtinyt tehdä […]

Turun kirjamessut aloittavat aina lokakuun ja sinne lähden mielelläni, jos vain pyydetään: messut ovat jotenkin niin paljon kotoisammat kuin Helsingin hulivilihälinät. Ihmisiä ja kirjoja riittää, mutta juuri niin, että kulkea voi, eivätkä lavat ja kovaääniset ole liian lähellä toisiaan kuten pääkaupungissa. Esiintyjien puheet voi tosiaan kuulla. Se on jo paljon. Muu riippuu sitten esiintyjien ja […]

Tunnelit ovat ahtaita ja ikäviä paikkoja, mutta joskus niitä on ollut pakko rakentaa sinne, mihin luonto on muovannut vuoren tai vuoria, joita ei noin vain ole voinut kiertää. Suomessa tunnelin rakentamispakkoon riittää jo kalliomäkikin, minkä Turun pikatie osoittaa. Ajoin juuri E 18 -tunnelit taas Lohjalle mennessäni. Nuo tunnelit ovat kuitenkin avaria, leveitä, poistumisteillä kruunattuja eikä […]

Suuret tuulet tulevat, puhaltavat talotkin nurin. Saapuvat sateet ja tuiskut, ukkoset ja myrskyt, mutta jokin aina kestää: se mikä ihmisen sisällä on. Se, kaikkein haurain, ei sittenkään anna periksi, ei vain tahdo luovuttaa. Se ei kysy, ei puhu, katsoo, katsoo vain. Ja sen silmistä   sinä sittenkin tiedät, mitä koskaan enää ei tarvitse kysyä. (18.2.2019)

    Matkalle kuin matkalle minua seuraa aina mukana kirja tai parikin, ihan kirjan fyysinen kappale. Näin myös Lappiin. Uusin tuttavuus italialaisten kirjailijoiden joukossa on vuonna 1950 syntynyt Salvatore Niffoi, josta en aiemmin ollut kuullut mitään. Italian opettajani Rosario Fina hänestä puhui ja niin tilasin internetin kautta suoraan teoksen Ultimo inverno (Viimeinen talvi). Nimi tuntui […]

Joskus saattaa käydä myös niin että kun kaikki on sanottu ja tehty sama alkaa heti alusta taas: tuttu kosketus, sitten hyväily, vaikka vain pelkän katseen. Se tulee ja hipaisee minua, kuten sitten heti myös sinua. Ei sillä ole mitään sanottavaa, miten muuten voisi ollakaan. Se lentää lintuna ikkunan ohi kuin alakuloinen trumpetti; se eksyy väärään […]