Turku jäi nuorempana vieraaksi. Ihan mukava pikkuinen kaupunki jossa puhuttiin huvittavaa murretta. Ja siinä kaikki. Oikeampaan Turkuun törmäsin ensimmäistä kertaa vasta 1960-luvun loppupuolella, kun luin Jarkko Laineen runon Tulun ja Polin lääni on punainen. Murreruno teki vaikutuksen, niin hauska ja päätön ja sittenkin järkevä se oli. Ja yhä on. En aivan muista kuka opetti minulle […]

1. Pääsin viimein matkalle, joka siirtyi kun jouduinkin sairaalaan ja letkuihin. Nyt lähdin Pietariin vähän sillä uhmamielellä, että tapahtukoon Sinun tahtosi, mutta minä poika kyllä reissaan. Ja onneksi matka sujui. Kaupunki oli paikoillaan, vaimoni Smolenskin hautausmaalla ja hotellissa huone. Ja perhe odotti minua, kuten minä olin odottanut heitä. Se kaikki tuntui hyvältä. Hautausmaalla odotti yllätys. […]

1. Joskus aika hupenee vain. Mitä siitä jää, muutama muisto? Kuten usein nuo muistot ovat haipuvia ja haaltuvan keveitä, ja vain joskus sellaisia että ne syvenevät vuosien myötä. Silloin ne aina näyttävät liittyvän ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä muistelijalle – ja yhä ovat. Vaikka kyseiset henkilöt olisivat jo aikaa poistuneet tästä ihmisten maailmasta. 2. Mennyt […]

1. Syksy hiipii niin hiljalleen, ettei sitä päivisin edes heti huomaa, koska on niin lämmintä. Mutta yöt ovat jo viileitä ja laaksossa aamuisin joesta nouseva paksu sumu ulottuu välille kuistille saakka. Myös puitten ruskaa alkaa nähdä, vaahteroiden hitaat räjähdykset eritoten. Päivät lyhenevät, valon määrä vähenee aamuin ja illoin. Tämän kyllä muistaa jo vanhastaan. Myös aurinkopaneleiden […]

  Purjehduksen aakkoset opin 1950-luvulla Kukkia-järvellä jossa äitini Tusculum, pieni Siikasaari sijaitsi. Se oli pieni, toden totta, ja joka kevät vielä pienempi, kun jakaantui kolmeen osaan järven tulvan tähden. Silti sinne koko kesäksi muutettiin. Luodolla asuimme me, takasaaressa minua 15 vuotta vanhempi veljeni Juha. Jostain syystä hän oli innostunut purjehduksesta ja vuonna 1952 teetätti Majaan […]

1. Koittaa mitä ilmeisimmin viimeinen kesäpäivä; intiaanikesän, ämmänkesän päivä siis. Indian summer on amerikkaa, babje leto venäjää. Ämmänkesää voisi pitää rumana nimenä ellei ajattelisi että vanha nainenkin voi yhä olla kaunis, juuri kuten luonto tuolla nyt! Intiaanikesästä taas ajattelen aina Amerikan intiaanien kohtaloa. Ei sekään ole luontolyriikkaa sinänsä. 2. Yöllä näin unta, että makasin ruumisarkussa. […]

1. Lauantaina saan vieraaksi siskoni Anjan ja Pirkon sekä pojantyttäreni Saden ja hänen äitinsä Iinan. Pirkko on saapunut Tanskasta asti, jossa hänen sukuhaaransa nyt enenee, loput kolme Helsingistä. Poikani taas asuu Englannissa. Kun yhteyksiä on myös Pariisiin ja sen ympäristöön Leila-serkun kautta sekä Venäjälle, jossa vaimoni tyttäret edelleen asuvat, voi sanoa, että ulottuvuuksia riittää. Kuitenkin […]

Syntymä ja lapsen pysyminen hengissä ei enää ole samanlainen ihme kuin vielä 1800-luvulla. Niin paljon ovat lääketiede ja hygienia kehittyneet ainakin maailman vauraimmissa maissa. Ihme jokainen lapsi on kuitenkin aina. Oman pojan syntymästä on jo yli 50 vuotta enkä silloin sitä ymmärtänyt seurata hänen kehitystään samalla rauhallisuudella kuin nyt. Kun vaimoni tytär vuosi sitten synnytti […]

1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä […]

Taas on marraskuu ja taas sama draaman kaarta hipova näytös on alkanut. Tämä sirkus ei kuitenkaan tanssita nuoralla kuin ajatuksissa, ei kierrä ympäri maata ja pystytä telttoja; se pitää pysyvää näyttämöään Helsingissä ja esiintyy vain kerran vuodessa. Sirkus Finlandian on Pekka Tarkka aikanaan Booker Prizen innoittamana lanseerannut Suomeen ja saa sitä nyt yhä katsella. En […]