Matkalle kuin matkalle minua seuraa aina mukana kirja tai parikin, ihan kirjan fyysinen kappale. Näin myös Lappiin. Uusin tuttavuus italialaisten kirjailijoiden joukossa on vuonna 1950 syntynyt Salvatore Niffoi, josta en aiemmin ollut kuullut mitään. Italian opettajani Rosario Fina hänestä puhui ja niin tilasin internetin kautta suoraan teoksen Ultimo inverno (Viimeinen talvi). Nimi tuntui […]

Joskus saattaa käydä myös niin että kun kaikki on sanottu ja tehty sama alkaa heti alusta taas: tuttu kosketus, sitten hyväily, vaikka vain pelkän katseen. Se tulee ja hipaisee minua, kuten sitten heti myös sinua. Ei sillä ole mitään sanottavaa, miten muuten voisi ollakaan. Se lentää lintuna ikkunan ohi kuin alakuloinen trumpetti; se eksyy väärään […]

Torniota ja Haaparantaa ei erota toisistaan muu kuin katukylttien kieli. Ikea on Ruotsissa täsmälleen samanlainen kuin meilläkin. Vai päinvastoin? Tämänkin yhtäläisyyden huomasin jo aikanaan, kun tulin tänne vaimoni Svetan kanssa. Yövyn  samassa hotellissa kuin silloinkin ja kuljen tietenkin myös samoja polkuja eli tunnelin kautta Haaparantaan, Ruotsin puolelle. Kyseessä on nyt todellinen nostalgiamatka. Vaimoni on kuollut […]

  Enää en tiedä miksi kirjoittaa tai edes sitä mistä kirjoittaa kun sinua ei täällä ole. Missä tahansa liikun, niin liikutun, koska olemme siellä jo käyneet. Muistokin siitä voi kaataa minut. Tai sitten haluaisin yhä äkkiä että katsoisit jotain uutta viereltä. Kenelle näytän tämän kaiken nyt: pienen suuren tuskaisen maan ja silti sen valoa heijastavat […]

Vuosi vaihtuu, on tilinpäätöksen aika. Jos vuosi 2017 oli kaikella tavalla annus horribilis, kauhea vuosi, ei samaa voi sanoa kuluneesta. En ole kertaakaan maannut sairaalassa, taudit ovat olleet pieniä, hoituneet siinä sivussa. Vaimoani en saa enää koskaan takaisin, mutta olen sen myös ymmärtänyt. Sisäisiä verenvuotoja ei enää kevään jälkeen ole näkynyt. Olen päässyt ihmeen kautta […]

    Sadepäivä saapuu viimein. Kylläpä sitä on odotettu. Hiljaista, hidasta ja vähän alakuloista maanantain sadetta, joka estää kyllä ulosmenemisen, mutta näyttää toisaalta niin valjulta, että tulee kysyneeksi, saako luonto tuollaisesta tarvitsemaansa kosteutta? Siihen minun ihmisluontoni ei osaa vastata. Sade muuttaa päivän kokonaan työpäiväksi talon sisällä, mutta jotain vaihtelua siihen tuo vanha rakkauteni eli tennis. […]

1. Juhannusaattona kukkivat ennen juhannusruusut. Nyt ne olivat jo kukkineet, mutta kuva niistä löytyi kuitenkin. Ja hyvä niinkin. Olihan yhtä kaikki juhannus. Olin Ivan Kupalan (juhannus venäjäksi; Johannes Kastaja) kunniaksi luvannut viedä Oljan sinne missä tanssin aina hänen äitinsä kanssa eli Vihdin kirkonkylän lavalle. Aatto kuitenkin sujui sateen merkeissä niin, että pienet kuivemmat tauot loppuivat […]

Tänään on taas uusi päivä. I dag sanoilla aloitti Guss Mattsson hienot pakinansa joita kai nykyään kutsuttaisiin kolumneiksi. Tänään käytän samaa aloitusta minäkin, koska on syytä juhlaan. Tänään on Pietarissa Oljan 21. syntymäpäivä. Ja tänään olen jo viestillä onnitellut häntä, joka siellä kuitenkin vielä nukkuu. Pietarissa vallitsee nyt jatkuva kesäaika, joten kello on siellä tuntia […]

1. Oman elämäni kummallisuuksiin kuuluu se, että vaikka en muuten koskaan avaa aamuisin televisiota, katson tammikuun loppupuolella joka aamu Melbournesta lähetettävät Australia Open -tennisottelut; joskus jo kello neljästä alkaen. Australiassa pelataan silloin päivällä, koska siellä on toinen aika ja sen lisäksi myös keskikesä, kun taas meillä on tämä syvin talvi. Upside-down cake on valmis. Samalla […]