Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Lankalauantai

    1. Aamutoimien jälkeen laitoin roskapussin ulos kuistille odottamaan kuljetusta päämääräänsä. Kuljettaja olen kyllä silloinkin ihan vain minä itse. Kello oli kuusi. Ja jo kolmantena aamuna peräkkäin mustarastas lauloi. Harjoittelusta ei enää ollut kyse. Kaikki sävyt ja nyanssit löytyivät esityksestä. Pakko uskoa että on kevät, itse asiassa ensimmäisen kevätkuukauden viimeinen päivä. Huomenna on huhtikuun ensimmäinen eli […]

  • Pitkäperjantai

    1. Eilinen päivä puhdisti, mikä lienee kiirastorstain tarkoituskin. Tähytys Meilahden Hiltonissa onnistui vaikka en itse halunnutkaan katsoa ruudulta miten kamerasondi eteni sisälläni ja näytti mitä sieltä mahdollisesti löytyisi. Ainakin mielenrauha. Sillä kaiken jälkeen olo on tuntunut yhä hyvältä. Uusi leikkauspäivä saatiin saman tien sovituksi, mutta operaatio ei kirurgin mukaan ole enää iso. Kesäkuun alku on […]

  • Kiirastorstai

    1. Kiiras on kiintoisa sana. Kiirastuli kertoo sen sisällöstä paremmin. Odotettavaa on ja odotettava on, että puhdistuisimme muutenkin kuin vain pesemällä. Vaimoni tapasi aina sanoa, että aika ennen pääsiäistä on kaikkein pahin, silloin pirut käyvät kiinni ihmiseen. Sitä en ole huomannut, ellen katso maailmanpolitiikan taistelutantereita, kotimaisista sotesekoiluista nyt puhumatta. Sotkua riittää joka puolella. Sokeat soppaa […]

  • Vaalit tulivat, vaalit menivät

    1 Aamu Pietarissa presidentinvaalien jälkeen näytti juuri niin tyhjältä kuin vain aikainen maanantaiaamu saattaa. Yksikään kulkija ei osunut reitille kun lähdin kävelylle. Ehkä vaalipäivän jälkeistä krapulaa? Venäjän johtoon tuli odotetusti se, joka sellaiseksi myös halusi. Luvut ovat yksiselittäisiä, vaikka niistä ottaisi kaikki vaalihuijauksetkin pois. Kansa on puhunut, pulinat pois, sanoi muuan edesmennyt suomalainen poliitikko. Hän […]

  • Pyhyyden kosketus

    1. Sunnuntaiaamu Pietarissa on paitsi pyhäpäivän myös vaalipäivän aamu. Vaaleihin eivät monetkaan ystävistä ota osaa, joten tapaamisia voin heidän kanssaan sopia rauhassa. Nikolskin merikatedraalissa näen aina sunnuntaina Titovien taiteilijapariskunnan, Tanjan ja Zhenjan (Jevgeni), se on heidän kotikirkkonsa. Zhenjan meiliosoite ennen @-merkkiä on et. Se sopii, sillä jonkinlainen ulkopuolinen ja avaruudesta saapunut hän täällä onkin, maalaa […]

  • Raha ja hauta

    1. Syyskuun alussa oli minun onneni saada vaimolleni hauta Smolenskin luostarin vanhalta hautausmaalta. Hauta sijaitsi Vasilinsaarella ja sen lähemmäksi keskustaa ei Pietarissa ihmistä saakaan maahan. Paikka oli idyllinen, puut korkeita, ja vanhoja jo hylättyjä hautoja näkyi kaikkialla. Muutamia pieniä uusia plänttejä oli avattu metsikön keskelle, mutta se ei tuntunut pahalta. Vanhat haudat puhuivat parinkin vuosisadan […]

  • Plume matkustaa

    (Henri Michaux 1899 – 1984) 1. Ensimmäisen kirjani nimi oli Matkoilla kaiken aikaa. Sen julkaisemisesta tulee syksyllä kuluneeksi 53 vuotta. Nimi oli enteellinen, se löytyi Henri Michaux´n runosta Plume voyage.  Jo silloin tuntui että olen aina matkalla jonnekin ja yhä sinne jonnekin suuntaan. Nykyään matkaan kyllä jo aina vain lähemmäs kotia: etupäässä Lappiin ja Pietariin. […]

  • Sofia, se tarkoittaa viisautta

    1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä […]

  • Korkeapainetta

    1. Pakkanen jatkuu vaikka muuta on luvattu. Nytkin mittari näytti kello kuudelta sunnuntaiaamuna  -20, vaikka lauantaina päivällä se oli ollut enää viitisen miinusasteen kannalla. Taas palaa isossa uunissa tuli, palaa ja puhelee. Muistelen vanhastaan että kun tänne pakkaskorkeapaine levittäytyy, se poistuu hitaasti niin kuin ei millään haluaisi lähteä näin hyvästä paikasta, kun taas kesällä käy […]

  • Kuvaus, kamera käy

    1. Muutama viikko sitten minulle soitettiin ja kysyttiin suostuisinko haastateltavaksi. Venäjän televisio oli tulossa Suomeen tekemään dokumenttifilmiä suomalaisista. Olin ilmeisesti yksi siihen tarvittavista meikäläisistä ja vastasin myönteisesti, kun katsoin kalenteria. Lauantai oli tyhjä päivä, kuten lauantait usein. Vaan kukin taaplaa tyylillään ja osaan kyllä vielä tyhjänkin päivän täyttää ilman että televisio aamusta iltaan pitää seuraa. […]