1. On aikainen maanantaiaamu kun kirjoitan tätä. Heräsin omastakin mielestäni liian aikaisin ja nyt kellon ollessa vähän yli neljä olen jo hakenut puita vajasta, sytyttänyt uuniin tulen ja katsellut miten valot ja varjot hulmuavat vastapäisellä seinällä kuin revontulet ikään. Kun luukut panee kokonaan kiinni, revontulet katoavat. Jäljelle jää palavien puiden puhe. Ne eivät kärsi roviosta […]

Herään kello kaksi ja se tuntuu tavalliselta. Edellisenä yönä taas nukuin yhdeksän tuntia putkeen mitä ei ole tapahtunut vuosiin. En löydä mitään selitystä öiden ja unien erilaisuudelle, mutta pakko kaikkeen on tottua. Unen määrää en voi käskyttää.Itse unia voin hallita vielä vähemmän. Toisaalta uniani muistan ehkä onnekseni harvoin. Ne saattavat olla kiivaita seikkailu-unia, mutta niiden […]

Jo aikaa on sanottu, että naisten päivä on joka päivä. Nyt tekee mieli lisätä siihen, että niin on äitienkin. Hienoa on uskaltaa ryhtyä äidiksi ja varsinaisen palkinnon siitä antaa lapsi. Vain se joka synnyttämisen ja lapsen kasvun kokee, voi käsittää tämän. “Äidit vain, nuo toivossa väkevät”, kirjoitti Lauri Viita. Moni ei enää äidiksi halua saati […]

Lyhyestä virsi kaunis, siinäpä vanha hyvä suomalainen sananlasku. Se sopii kaikkeen, myös tähän päivään. Lähden siis eteenpäin, lyhyin lausein. Tänään sunnuntaina on äitienpäivä. Ja äidinkieli on kaunista sekin. Usein lyhyenä, joskus myös pitkänä (Volter Kilpi). Aivan aamulla eli puoli kuusi, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli pläkä. Pläkä ei ole kauneinta suomea, tyyni taas […]

Yhtäkkiä täällä on jo helmikuu. Miten tammikuusta oikein selvisimme? Kaikkea on ollut tehtävä ja niinpä aika kaiketi vain otti jalat alleen ja juoksi edellä niin kiivaasti, että oli jätettävä kaikki muu ja roikuttava kiinni ajan liepeissä. Eikä aika armahda. Koskaan se ei käänny kulkemaan toiseen suuntaa. Mutta siihen meillä on muistot, jos sellaisia haluamme säilyttää. […]

Aika on aina oikeassa, se on armoton. Aika kuljettaa meitä. Aika ei palaa. Niin on, kokemus jo kertoo sen. Aika muuttaa meidät, pitää meitä vankeinaan, kunnes lopuksi päästää vapauteen. Koska, sitä ei kukaan etukäteen tiedä. Ajalla on usein myös siivet, sukkelat, kuten runoilija on sanonut. Ajan voi muistaa, mutta itse aika ei kirjaa muistiin mitään. […]

    Työn alla olevaan esseetyyppiseen kertomukseen tarvitsin sitaatin luomistyöstä tai yleensä kirjoittamisesta. Mieleeni nousi jostain Anna Ahmatovan (1889 – 1966)  runo, joka on kirjoitettu vuonna 1944. Se on muutaman säkeen mittainen ja kertoo runouden merkityksestä ja jopa pyhyydestä. Pienetkin sanat ovat olleet hänelle aina tärkeitä ja niissä on suurempaa painoa kuin miltä näyttäisi. Ahmatovan […]

1. Adventti eli adventus (saapuminen, tuleminen) aloittaa ensimmäisenä sunnuntaina joulun odotuksen. Minulle se on nuorempana merkinnyt Hoosiannan laulamista. Koska arvelin että Lohjankin kirkossa sitä lauletaan, lähdin liikkeelle aikaisemmin ja poikkesin kirkkoon kun olin matkalla Tammisaareen Pitkäsiä tapaamaan. Ehtisin kyllä; matka Lohjalta sinne on sukunimeä lyhempi. 2. Ensimmäinen adventtisunnuntai on kuulemma joulun jälkeen suosituin kirkkopäivä. Väkeä […]

Joskus tekee mieli lähteä vain, saada aikaan pieni katko siihen minkä totunnainen elämä on tuonut tullessaan, jos kassa kestää matkailua. Ja joskus löytyy edullisen tuntuinen kohde. Usein silloinkin matkakohde valikoituu sattumalta. Kroatiassa emme kumpikaan olleet olleet, joten tuntui luonnolliselta, että sinne satuimme suuntamaan. Ja kun Finnairilta löytyi edullinen matka, huomasimme lopulta olevamme koneessa matkalla pilvien […]

“Ognuno sta solo sul cuor della terra, trafitto da un raggio di sole: ed è subito sera.” “Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta.” (Salvatore Quasimodo 1901 – 1968) Aikanaan Quoasimodo sai Nobel-palkinnonkin. Tuo pieni runo, yksinäisyyden apoteoosi eli ylistyslaulu, on kuin palkinnon muistomerkki, sillä nimenomaan tästä runosta hänet tunnetaan. Synnymme, elämme, […]