Uunin reunalla pölyttyy vanha valokuva. Olen siinä Kallion kuvaamossa. Puristan nallea kuten käsketty on ja myös hymyilen niin kuin pyydettiin. Mutta minä se silti olen, pienenä yhtä pienessä kuvassa. Silti kullattuihin raameihin ahdettuna, vaikka sota vasta oli saatu loppumaan ja vuonna 1948 elettiin vieläkin lamaa. Miten toisin kaikki on nyt. Sinä katsot minua ja nallea…

Joskus saattaa käydä myös niin että kun kaikki on sanottu ja tehty sama alkaa heti alusta taas: tuttu kosketus, sitten hyväily, vaikka vain pelkän katseen. Se tulee ja hipaisee minua, kuten sitten heti myös sinua. Ei sillä ole mitään sanottavaa, miten muuten voisi ollakaan. Se lentää lintuna ikkunan ohi kuin alakuloinen trumpetti; se eksyy väärään…

1. Ensimmäinen kosketukseni ystävänpäivään tapahtui kirjan kautta. Kyseessä oli yksi lapsuuteni lempikirjoista Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Mr. Pickwickin palvelija Samuel Weller halusi kirjoittaa rakkauskirjeen eli valentiinin Mary-palvelijattarelle. Ja kun hän sen oli rustannut, oli laitettava lähettäjän nimi alle. Sam ei kuitenkaan voinut laittaa omaansa, Valentinuksen päivän lait kun olivat sellaiset. Niinpä hän kirjoitti alle isäntänsä…

Tiedäthän miltä tuntuu kun kosketat minua, ymmärräthän mitä se heti tarkoittaa? Katsot minua juuri nyt nauraen, kun sinun vieressäsi kirjoitan siitä, mitä todellinen intohimo on. Tuossa ei ole mitään järkeä, sanot, ja naurat taas. Eikä olekaan. Sillä niin totta kaikki tämä on. Kun olet tässä aivan lähellä, ei elämässä ole kuin sinä, kuten ei silloinkaan…

Rakkaus ei synny tuulesta vaan tulesta, se syntyy ihmisestä joka sitä kantaa ja jonka toinen saa syttymään pelkällä katseella ja muutamalla sanalla. Rakkaus ei kysy, ei vaadi, ei epäile, se uskoo, se toivoo ja luottaa ja etsii toisen käden avukseen kun tulee paikka josta ei pääse yli. Mitään sillä ei ole antaa, kaiken se haluaa.…

Herään kello kaksi ja se tuntuu tavalliselta. Edellisenä yönä taas nukuin yhdeksän tuntia putkeen mitä ei ole tapahtunut vuosiin. En löydä mitään selitystä öiden ja unien erilaisuudelle, mutta pakko kaikkeen on tottua. Unen määrää en voi käskyttää.Itse unia voin hallita vielä vähemmän. Toisaalta uniani muistan ehkä onnekseni harvoin. Ne saattavat olla kiivaita seikkailu-unia, mutta niiden…

Onko iloa ilman yhtä suuria murheita tai onnea ilman tien poikki kaatuneita puita? Joskus myös rakkauden tuska tuntuu siellä missä sitä ei lainkaan ole odottanut etkä koskaan oikein tiedä mistä se johtuu. Voihan olla että syy on tässä: hän jota rakastat ei hengitäkään lähellä, vaan hoitaa arjen asioita muualla niin kuin ihmisten maailmassa usein. Mutta…

1. Jääpuikot kasvavat taas talon katolta, ulottuvat kohta maahan. Talon lämpöeristys on heikko, siitä se kertoo. Mutta pidän jääpuikoista, ne ovat kuin hirviön hampaita. Ja hirviöitä maailmassa riittää. Jopa vaalihirviö on lähtenyt täysillä liikkeelle, koska keväällä pidetään vaalit. On siis lupausten kevät. Mihin tahansa asiaan ja asian tynkäänkin tartutaan jotta kaikilla puolueilla kävisi vaaleissa hyvin.…

Vielä kerran haluan yhä sanoa että tämä uni on kyllä myös oikea, ensin tosin vain kuvia ja hahmoja, mutta sitten pian paljon todempaa kuin jossain menneisyyden filmissä. Vanhan havumetsän lailla täällä asuu mielen syvä hiljaisuus jossa metsään eksyneelläkin on aikaa löytää itsensä. Niin on minulla nyt kanssasi. Kuulet tämän vaikka olet unessa, tunnet miten käsi…

Paljon lunta tänä talvena sataa, mutta vain sillä tavalla joka tuntuu tutulta. Ei entivanhaan, kuten yhä mielelläni kirjoitan, tällaisia pyryjä pelätty sen kummemmin eikä silloin jokin miinus 20 ollut mikään hirmupakkanen, josta mediat kovilla otsikoillaan varoittelevat. Kun lunta tuli, se siistittiin pois jopa käsivoimin ja sitten aikanaan kevät tuli ja lumi suli. Ja puro sanoi…