Työn alla olevaan esseetyyppiseen kertomukseen tarvitsin sitaatin luomistyöstä tai yleensä kirjoittamisesta. Mieleeni nousi jostain Anna Ahmatovan (1889 – 1966)  runo, joka on kirjoitettu vuonna 1944. Se on muutaman säkeen mittainen ja kertoo runouden merkityksestä ja jopa pyhyydestä. Pienetkin sanat ovat olleet hänelle aina tärkeitä ja niissä on suurempaa painoa kuin miltä näyttäisi. Ahmatovan […]

1. Adventti eli adventus (saapuminen, tuleminen) aloittaa ensimmäisenä sunnuntaina joulun odotuksen. Minulle se on nuorempana merkinnyt Hoosiannan laulamista. Koska arvelin että Lohjankin kirkossa sitä lauletaan, lähdin liikkeelle aikaisemmin ja poikkesin kirkkoon kun olin matkalla Tammisaareen Pitkäsiä tapaamaan. Ehtisin kyllä; matka Lohjalta sinne on sukunimeä lyhempi. 2. Ensimmäinen adventtisunnuntai on kuulemma joulun jälkeen suosituin kirkkopäivä. Väkeä […]

Joskus tekee mieli lähteä vain, saada aikaan pieni katko siihen minkä totunnainen elämä on tuonut tullessaan, jos kassa kestää matkailua. Ja joskus löytyy edullisen tuntuinen kohde. Usein silloinkin matkakohde valikoituu sattumalta. Kroatiassa emme kumpikaan olleet olleet, joten tuntui luonnolliselta, että sinne satuimme suuntamaan. Ja kun Finnairilta löytyi edullinen matka, huomasimme lopulta olevamme koneessa matkalla pilvien […]

“Ognuno sta solo sul cuor della terra, trafitto da un raggio di sole: ed è subito sera.” “Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta.” (Salvatore Quasimodo 1901 – 1968) Aikanaan Quoasimodo sai Nobel-palkinnonkin. Tuo pieni runo, yksinäisyyden apoteoosi eli ylistyslaulu, on kuin palkinnon muistomerkki, sillä nimenomaan tästä runosta hänet tunnetaan. Synnymme, elämme, […]

Herään Pietarissakin aikaisin, ainakin mitä hotellin muuhun väkeen tulee. Seinän takaa kuuluu vieno kuorsaus. Se saa tietenkin ajattelemaan millaista ääntä olen itse pitänyt. Vaimoni, hienotunteinen kun oli, väitti kuitenkin kestävänsä sen hyvin. Muistan nuo ajat yhä selvästi, varsinkin nyt kun asun samassa hotellissa kuin me aivan alkuaikoinamme. Joskus saimme huoneen jossa oli kattoikkunat. Valo lankesi […]

Herään aikaisin kuten aina ja nautin talon hiljaisuudesta. Joka aamu on armo uus. Niin myös tänä aamuna. Kello tulee viisi. Torkun vielä hetken ja katson kuinka A. nukkuu. Sitten nousen varoen ja menen saliin ja mietin mitä muuta voisin tehdä kuin ainaista työtäni. Muistan postilaatikon tien varressa ja sen että A. on tilannut kesän viikonlopuiksi […]

1. Numerosarja merkitsee lauantaipäivää elokuussa tänä vuonna. Se on hieman mystinen laillaan, mutta paljon ja kaikenlaista siihen myös liittyy – ainakin mitä itseeni tulee. Täytän 18.8. vuosia, joita on kertynyt 3/4-osaa veden kiehumapisteestä, mutta juuri tänään Moskovassa kello yksitoista haudataan myös monikymmenvuotinen ystäväni Eduard Uspenski. Ja outoa kyllä Turun puukotuksestakin tulee kuluneeksi tasan vuosi. – […]

Myös Lorca oli vanha rakkauteni ja miksei olisi sellainen yhä. Sekä suomeksi kääntyneet runot, että jopa ne joita espanjaksi sain käsiini. Oli aika että ymmärsin niitä hieman ja osasin säkeitä jopa lausua, koska olin kuulunut koulun espanjakerhoon. Mutta se aika on ohi. Enää osaan vain mutista kahta lausetta, joista ensimmäinen löytyy otsikosta: “Verde, que te […]

  On päiviä, jolloin televisiota ei aukaise, jos hyvin käy. Ja päiviä, jolloin katsoo ainakin uutiset. Varsinkin nyt kun Ranskassa on vaalit. Gallia. Asterixin maa, ja tänään varsinkin Obelixin. Vanha rakkauteni, josta yhä kaipaan muutamaa maisemaa, ihmistä, kieltä. Bretagne, Normandie, Loiren laakso; ja sitten se Välimeren rannikko joka Montpellierin jälkeen kulkee kohti Espanjaa: Narbonne ja […]