Jos elämä on kulkua nousevaa vuoripolkua pitkin ja jokainen vuosi tai uusi kokemus yksi askelma lisää, sellaisista täytyy päiväkin, viikosta tai kahdesta puhumattakaan. Askelmiin ja niiden merkitykseen aloin uskoa, kun kauan sitten löysin Venetsiasta vanhan afrikkalaisen puunoksan, jota oli käytetty rituaaleissa. Ne askelmat nousivat kohti taivasta ja oksa haarautui lopuksi kahteen eri suuntaan. Mikä haarojen […]

1. Matkalta on aina hyvä palata kotiin, jos koti on. Kotona seinätkin auttavat, kirjoitti jo Tshehov Talonpojissa eikä asia ole muuksi muuttunut yli sadan vuoden jälkeenkään. Hyvä on herätä aamulla tutussa vuoteessa oman vaimon viereltä ja kuunnella ääniä, joista jokaisen tuntee: kurkien huudon, puusta pudonneen omenan muksahduksen, haapojen syksyä enteilevän havinan. Sillä syksyä on jo […]

  1. Saavuin Kajaaniin perjantaina iltapäivällä ja yritin pitkään etsiä kartanohotellia nimeltä Karolineburg. Lopulta se löytyi. Ensin piti kuitenkin löytää Kajaanin linnan rauniot, silta ja tie Paltaniemelle. Sen jälkeen hotellikin tuli vasemmalta näkyviin kun huomasi pienen kyltin ja pujahti sivupolulle. – Vanhan kartanon aamupalalla oli muuten äsken kainuulaista leipäjuustoa, jota äitini (Kajaanin Leinosia) rakasti. Siitä […]

Rakkaus ei synny tuulesta vaan tulesta, se syntyy ihmisestä joka sitä kantaa ja jonka toinen saa syttymään pelkällä katseella ja muutamalla sanalla. Rakkaus ei kysy, ei vaadi, ei epäile, se uskoo, se toivoo ja luottaa ja etsii toisen käden avukseen kun tulee paikka josta ei pääse yli. Mitään sillä ei ole antaa, kaiken se haluaa. […]

Harhailin isossa ostoskeskuksessa ja odotin tapaamista ja tajusin, että minulla oli taas aikaa. Tapanani on saapua ajoissa (yksi niistä äidin opetuksista, joita vastustin ja jotka silti juurtuivat) ja sitten rauhassa istua tai seisoskella jossain ja katsella ihmisiä, elämämme kanssamatkustajia. Heitä mahtuu jokaiseen lajiin ja sorttiin. Jos lopetan ihmisten ja elämän ihmettelyn, voin saman tien lopettaa […]

Nimitän naapurimaatamme edelleen Eestiksi, vaikka virallisesti se on Viro. Viroksi nimitän vain kahta maakuntaa (Länsi- ja Itä-Vironmaata) jotka ovat Suomeamme lähinnä. Eestiläiset itsekin kutsuvat maataan Eestiksi, vaan mitäpä tuosta. Ja eikös Juicekin laulanut että Eesti Eesti kaipaan sinne perkeleesti; toisin kait riimien pakosta? Mutta sama se sille. Kun jotain on maassamme kerran päätetty, niin niin […]

Herään Muoniossa puoli viideltä ja avaan postin kuten aina, tietokoneen siis. Uusia viestejä on tullut. Luen ensin Venäjän perheen uutisia Volkonkasta. Sitten huomaan, että olen illalla 14.8. saanut meilin myös Moskovasta, jossa asuu Vika, Svetan parhaimpia ystäviä. Hän kirjoittaa, että Eduard on kuollut; ottaa osaa. Se ei ole odottamaton uutinen ja tuntuu silti. Ensin Naipaul, […]

Minna Canthin päivänä olin illalla Käpylän kirjastossa, mutta puhuin  aivan toisenlaisesta kirjailijasta kuin hän eli Eduard Uspenskista (1937 – 2018). Suomeksi me kutsuimme häntä Eetuksi ja venäjäksi hänen hellyttelynimensä oli Edik tai jopa vain Eda. Suomessa nuoruutensa päivinä myös traktori Tr-tr Mitja sekä Rymy-Eetu, kun hän päästi mielialansa valloilleen. Hellittelyä Uspenski tarvitsi eniten. Hänen elämänsä […]

Suurimman osan ihmisistä joista tulee merkittäviä omalle elämälle tapaa sattumalta, sokkona. Uspenskiin törmäsin juuri niin. Olen tuntenut miehen nyt yli 40 vuoden ajan. Yhä me kummatkin sinnittelemme hengissä. Jo sitä voi kaiketi pitää saavutuksena. Ja myös sitä, että Eduard, suomeksi vain Eetu, jonka hän sai lempinimekseen hieman Rymy-Eetumaisesta käytöksestään jolloinkin nuoruusvuosina, on vähintään kahden kuolemattomalta […]

1. Otsikko on peräisin Jyrki Pellisen mainiosta runosta. Sen hengessä odotan tammikuun loppumista, vieläpä samalla kaipuulla jolla lapsena äidin tuloa töistä. Edessäpäin ei kyllä liene mitään sen ihmeellisempää, pelkästään tieto siitä että joka päivä valon määrä lisääntyy. Kun tuli suoja, kuulin jo talitintin laulun. Lohjalla varpuset silputtivat pensaikossa kuin olisivat olleet riemuissaan. Nyt on vuorossa […]