Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Pieniä asioita, suuria iloja?

    1. Yöllä havahduin ja huomasin olevani jo jonkinlaisessa talvihorroksessa, vaikka oli vasta alkusyksy. Kylmä ei ollut mutta kun aamulla nousin ylös, päätin lämmittää taloa puilla. Ensimmäistä kertaa viime talven jälkeen. Klapeja olen varoiksi kantanut jo aikaa sitten sisälle, mutta lämpöä on tätä ennen piisannut. Nytkin ilmalämpöpumppu levittää sitä aivan tarpeeksi, mutta paras elementti puuttuu. Iso […]

  • Ruskaa ja tuskaa

    1. Päivä päivältä syksy etenee. Perjantaiaamuna oli tuuli hetkeksi moinannut, kun vielä tostaina lähes myrskysi. Mutta tämä on kuulemma vain tyyntä vielä suuremman myrskyn edellä, jonka ennustetaan iskevän maahan lauantaina. Lohjalla pidetään vuotuiset omenakarnevaalit. Vain kerran muistan että ilmanala oli näille markkinoille erityisen suopea; kaunis ja kuulas kuin itse omena. Ehkä siksi, että vierelläni kulki […]

  • Perhe, taas kerran

    1. Läpi elämäni olen yrittänyt ymmärtää mikä perhe oikein on. Malliperhe voi olla olemassa vain silhuettikuvana. Useimmiten perhe on satunnainen joukko satunnaisia ihmisiä joilla on oikeus ainakin moittia toisia sen jäseniä, jos kohta myös mahdollisuus hoitaa ja jopa rakastaa heitä. Kuinka usein jälkimmäinen tunne vallitsee tavallisessa perheessä, sitä en osaa sanoa. Ihmisten kertomuksia kuunnellessani tuntuu, että […]

  • Hyvikset ja pahikset – inhokit ja suosikit

    Katselen tennistä, naisten loppuottelua US-Openissa. Tuota Grand Slam -turnausta pelataan New Yorkin tennispyhätössä. Tuloksen jo tiedän koska netti ehti kertoa sen; peli kun käytiin yöllä Suomen aikaa. Vastakkain tässä aamun uusinnassa ovat edelleen vanhan tankkipolven edustaja eli muskelimamma Serena Williams sekä Japanin nuori Naomi Osaka, jos 20-vuotias sitten enää on nuori. Muistelen että aikanaan Martina […]

  • Yksi päivä ihmisen elämässä

    1. Aamu alkaa taas yhtä sumuisena kuten eilenkin. On uskottava, että syksy todella on tuossa aivan nurkan takana. Vähän niin kuin vieras, joka tulee vain, kutsumatta. Syksy tuli kutsumatta (1974) oli viidennen runokokoelmani nimi. Sellaisia ihmisvieraita ei omassa elämässäni enää kuitenkaan ole. Jotkut eivät saavu,vaikka kuinka pyytäisi. 2. Päiviin muodostuu oma ruutiininsa. Ajan Lohjalle, juon […]

  • Syksy tulee

    1. Syksy hiipii niin hiljalleen, ettei sitä päivisin edes heti huomaa, koska on niin lämmintä. Mutta yöt ovat jo viileitä ja laaksossa aamuisin joesta nouseva paksu sumu ulottuu välille kuistille saakka. Myös puitten ruskaa alkaa nähdä, vaahteroiden hitaat räjähdykset eritoten. Päivät lyhenevät, valon määrä vähenee aamuin ja illoin. Tämän kyllä muistaa jo vanhastaan. Myös aurinkopaneleiden […]

  • Kuinka vainajaa muistetaan

    (Aleksandr Blok: Kun et tartu satunnaisiin ominaisuuksiin, niin näet: maailma on kaunis.) (Franz Kafka: Joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei vanhene.) 1. Panihida ja pominki ovat käsitteitä jotka kuuluvat Venäjän ortodoksien perinteeseen. Ensin tapahtuu varsinainen hautaaminen kaikkine traditioineen, sitten 40 päivää siitä pidetään panihida eli muistopalvelus ja pominki, muistotilaisuus. Ne olivat jo takana. Nyt kun […]

  • Uspenie

    Tiistaiaamulla 28.8. kuljen taas kirkkoon. On vaimoni kuolinpäivän aamu. Vuosi on kulunut. Sveta on paikalla kirjaimellisesti, aurinko nousee aivan puhtaalle taivaalle, valoa on joka paikassa. Tyyni ja hiljainen on aamuhetki. Kuvaan Verikirkon, joka piirtyy veteen. Kanaalin toisessa päässä häämöttää juuri ja juuri Kazanin katedraali. Kun sinne pääsen, on piha täynnä kiinalaisia, kuinka muutenkaan. Joko he […]

  • Välähdyksiä – kuvia iltakävelyltä

    1. Oikeastaan olimme liikkeellä ensin autolla ja aloimme ajaa Kronstadtiin, mutta ruuhkaa oli jo ja päätimme sen vuoksi vaihtaa päämäärää johonkin helpompaan. Uusi kohde löytyi: puisto jossa Sonja voisi ajaa kolmipyörällään. Se sijaitsi Krestovskij ostrovilla – Ristisaarella. Siellä en vielä ollut käynytkään. Saarelta löytyisi kuulemma myös huvipuisto. Sitä ennen Ruslanin mieleen tulee näyttää Pietarin vanhinta […]

  • Päiväkävelyllä

    Pieni tauko hotellissa saa aikaan sen, että äkkiä lähes nukahdan. Muistan vasta siitä että yöllä kääntyilin tavan takaa ja näin levottomia unia. Ehkä täällä sittenkin on vielä ilmassa niitä jännitteitä joita riitti vuosi sitten. Vaimoni ei kuitenkaan ole syypää niihin. Lähden ulos ja löydän telttojen muodostaman kirjakujan Pienen tallikadun alusta, se päättyy Gogolin patsaaseen. On […]