Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Amsterdamin auvoa

    1. Siitä on varmasti ainakin kolmekymmentä vuotta kun viimeksi kävin Hollannissa ja Amsterdamin kaupungissa.  Paljon muistan senaikaisista seikkailuista, myös sellaista jota en haluaisi. Mutta van Goghin museo jäi sentään jo silloin mieleen. Netistä luin, että sinne kannattaa ostaa liput etukäteen, joten tein sen. Samoin hankin liput myös Rijksmuseumiin sekä Rembrandtin kotiin. Lopuista museoista ajattelin selvitä […]

  • Koko yön kirjoitin runoa

    Koko yön kirjoitin runoa. Heräsin ja havahduin, torkahdin, havahduin, kirjoitin taas ja nukuin ja koko yön muistin silti yhä runon, sen jokaisen säkeen ja pituuden. Jopa sen, että jostain syystä runon keskelle kirjoitin punaisella värillä lauseen jonka Antille 70-luvun alussa lähetin: ”Kirjailijalla on vain kaksi tehtävää, kirjoittaa kirjoja ja pysyä hengissä.” Nyt kun viimein todella […]

  • Susi taidemuseossa

    1. Koittaa mitä ilmeisimmin viimeinen kesäpäivä; intiaanikesän, ämmänkesän päivä siis. Indian summer on amerikkaa, babje leto venäjää. Ämmänkesää voisi pitää rumana nimenä ellei ajattelisi että vanha nainenkin voi yhä olla kaunis, juuri kuten luonto tuolla nyt! Intiaanikesästä taas ajattelen aina Amerikan intiaanien kohtaloa. Ei sekään ole luontolyriikkaa sinänsä. 2. Yöllä näin unta, että makasin ruumisarkussa. […]

  • Ilma ja ilmasto

    Ilman sisältämä happi on elintärkeä. Siitä puhuu moni laulukin, jos kohta hieman toisin: ”Olet ilma jota hengitän. Olet kaikki minkä ymmärrän.” Tuo on aika paljon sanottu Topi Sorsakosken laulamassa iskelmässä, tai itkelmähän kaiketi on kyseessä. Siinä puhutaan joka tapauksessa rakkaudesta, jonka voi kohdistaa paitsi objektiinsa myös sanoissa mainittuun ilmaan. Ilman ilmaa ei meitäkään olisi. Mutta […]

  • Ruskaa ja taidetta

    RUSKAA 1. Luontoa on aina kuvattu taiteessa ja sitten kameroillakin. Myös ihminen on osa luontoa ja niinpä hänet on sijoitettu luonnon keskelle ja ylemmäksikin sitä. Ennen hän siis esiintyi luomakunnan kruununa, jalokivena kruunussa, mutta nykyään myös raadollisempana. Kun ilmasto muuttuu, luonto muuttuu. Kokonaan toinen kysymys sitten on muuttuuko ihminen enää minkään mukana, ellei vain huonompaan. […]

  • Messua kirjoista

    1. Messu on hauska sana. Se viittaa sekä pyhään että profaaniin, maalliseen. Pyhyyttä olen kirkkojen messuissa kohdannut, maallisempaa kaupantekoa sitten muualla. Kirjamessut tulivat minulle tutuksi jo 70-luvulla Moskovassa; vierailin niissä lähes joka vuosi työn puolesta. Ainoa mainittava kirja jonka sieltä koskaan löysin, oli Eduard Uspenskin Djadja Fjodor, pjos i kot, jonka Martti Anhava sitten heti […]

  • Lapsi

    Syntyessään tähän maailmaan, lapsi ei voi vastata siitä mitä maailmassa ennen häntä on tehty. Hän on viaton myös hyvään mutta varsinkin pahaan: vilppiin, kieroiluun, petoksiin; varkauksiin, murhiin, sotiin. Tähän lapsen puhtauteen ja viattomuuteen minä uskon, en perisynnin näköiseenkään. Perisynti on tarra, joka aikuisten toimesta isketään lapsen otsaan. Se jämähtää siihen ja pysyy muistolaattana talon seinässä. […]

  • Jokainen lähtö on lähtö

    1. Vielä illalla ehdin käväistä Kesäpuistossa, perspektiivi on siellä edelleen aivan sama kuin ennenkin. Hotellissa luin Tshehov-elämäkertaa parisen tuntia kunnes nukahdin. Alkuyöstä havahduin moneen kertaan, niin lujaa sade rummutti kattoikkunoihin. Mutta lopuksi nukuin seitsemän tuntia yhtä päätä. Se taitaa olla uusi ennätys tässä iässä. Muistin yön rummutuksesta taas Sonjan joka sai toisetkin tarhan tytöt maalaamaan […]

  • Myös Pietarissa sataa vettä

    1. On sunnuntaiaamu ja herään tutussa hotellissa tuttuun aikaan kello 5. Aivan kuten kotonakin. Sillä erotuksella että sateen ääni kuuluu huoneeseen hyvin, koska se ropisee kahteen kattoikkunaan. Minulle on annettu huone ylimmästä kerroksesta. Majapaikassani on kaksi tasoa, alakerta oleskelutiloineen ja ylhäällä sitten puuportaita myöten ullakolle rakennettu nukkumatila, jonka päädyssä iso pesuhuone, jacuzzi ja saunakin. Tällaista […]

  • Internetin iloja – kiristäjän kiroja

    (Kuva: William Blake) 1. Silloin tällöin katson, mitä jo valmiiksi roskapostiin joutuneissa viesteissä on. Siksi että joskus omat asialliset viestini ovat joutuneet suoraan suurten toimijoiden roskalaatikkoihin, kun niissä on esimerkiksi ollut liitetiedostoja, vaikkapa käsikirjoitus tai kuvia. Vaan onneksi minulla on ollut töistäni kopiot ja muutkin tavat tallentaa. Mitään pahempaa ei vielä ole sattunut. Joskus roskapostissani […]