Kello neljä aamulla ja me olemme äkkiä hereillä, kun sinä sitä haluat; kun kädet toisiinsa kietoutuneet ja toisensa taas löytäneet niin pyytävät ja tahtovat. Jos uni karkaa, ei se heti palaa, sanot ja hymyilet. Hämärässäkin näen sen. Kello neljä aamulla ja sinä haet puhelimen, alat seurustella lastesi kanssa jotka varmuudella nukkuvat Mustanmeren rantakylässä. Kello neljä […]

1. Lähden lauantaiaamuna ajamaan kohti Jyväskylää. Käyn kuitenkin ensin katsomassa kuvakirkkoa Paltaniemellä ja Leinon vanhempien hautaa. Pitäähän pyhiinvaeltajan vaeltaa. Kirkko avataan kello 10 ja siellä on heti muutama ihminen. Kattoon ja seiniin maalattuja kuvia olen aiemminkin katsellut. Nyt otan valokuvan myös evankelista Johanneksesta, etunimikaimastani. Hänen evankeliuminsa on kaikkein hurjin ja poikkeavin. Olen aikanaan käynyt Kreikan […]

Juhlapyhät ovat ohi, mutta muistoihin ne jäävät monesta syystä. Niin on, eikä mikään sitä voi muuksi muuttaa. Joskus hyvä voi olla vieläkin parempaa ja elämä tuntuu samalta kuin puhtaan ilman hengittäminen. Onneksi ilmaa riittää täällä vielä, kuten myös puhdasta vettä. Yksi huveista maakodissa on tehdä soutumatka joella. Minkä virta vie, sen elämys antaa. Mutta myös […]

1. Kun eilen aamulla ajoin Lohjalle, pysähdyin vielä tavan takaa ottamaan kuvia maisemasta jonka tiesin pian katoavan. Huurrepuut oli luonut pakkanen kosteudesta ja ihania näkymiä riitti; muuta sanaa en löydä. Miksipä ei ihana? Sisältäähän yksi sana jo monia: vaikkapa sellaiset kuin kaunis, ihastuttava ja koskettava. Parasta on nauttia kaikesta heti, sillä jo viikon keskipaikkeilla saapuu […]

Käsidesistä on tullut päivän sana, nykyajan aamuhartaus. Ennen sellainen kuultiin kouluissa ja radiossa; mutta nykyään nuo vanhat tavat ovat katoavaa kansanperinnettä. Käsidesi sen sijaan on sananakin moderni. Se on saavuttanut suuren maineen ja kilpailee ykköspaikasta suojahanskojen ja kasvosuojainten kanssa, tosin aika voitollisesti. Vasta lähiviikot näyttävät rynniikö kasvosuojain tai kasvomaski tai suusuoja tai hengityssuoja (millä nimellä […]

Uunin reunalla pölyttyy vanha valokuva. Olen siinä Kallion kuvaamossa. Puristan nallea kuten käsketty on ja myös hymyilen niin kuin pyydettiin. Mutta minä se silti olen, pienenä yhtä pienessä kuvassa. Silti kullattuihin raameihin ahdettuna, vaikka sota vasta oli saatu loppumaan ja vuonna 1948 elettiin vieläkin lamaa. Miten toisin kaikki on nyt. Sinä katsot minua ja nallea […]

  1. Hetken – ja ehkä syystä – oli tänä syksynä sellainenkin aika, etten voinut keskittyä kunnolla edes lukemiseen, mutta nyt ainakin se vaihe tuntuu olevan ohitse. Niinpä aloin taas katsoa löytäisinkin hyllystä jotain kiinnostavaa, vanhaa tai uutta, mutta sellaista joka minua tällä hetkellä puhuttelisi. Kirja on parhaimmillaan ystävä, joka ei koskaan kuole, vaan avaa […]

1.   Riina Katajavuori on julkaissut seitsemännen runokokoelmansa Maailma tuulenkaatama (Tammi). Saan kirjan käsiini ja katselen ja hypistelen sitä ensin miellyttävänä esineenä ja sitten illalla alan kuitenkin lukea, vaikka olin päättänyt tutustua siihen vasta aamulla. Yksi runo avautuu heti, toinen melkein, kolmas taas kokonaan. Ja niin huomaan äkkiä olevani uudessa runouden maailmassa. Maailma tuulen kaatama […]

Mitään et koskaan voi todella tietää, tulevaisuudesta varsinkaan. Edes täysin siitä mitä nykyisyys tällä kiitävällä hetkellä on. Mutta jotain alat aavistaa, jotain opit kaiken aikaa. Ainakin tämä on jo totta: ei rakkaus ole pelkästään sydämen, vaan myös pään ja ruumiin asia. Ehkä ennen vain jonkun niistä, mutta mitä tehdä, kun kaikki kolme astuvat yhtä aikaa […]

Toukokuun loppupuolen päivät alkavat valoisina, vihreinä ja lämpiminä. Yhtäkkiä kaikki puut puhkeavat kukkaan tuomien seuraksi, omenapuutkin. Ensin arasti, sitten hullantuneen valkoisina. Morsiamia parhaimmillaan, mutta kyllä ne vielä myös tanssivat kipakasti häitään, kuten Hailuodan kalastaja kauan sitten sutkaisi. Miten kauan siitä tosiaan on, kohta neljäkymmentä vuotta. Mutta aika ei ole joukko vuosia vaan muistoja ja käsitteitä. […]