1. Hetken – ja ehkä syystä – oli tänä syksynä sellainenkin aika, etten voinut keskittyä kunnolla edes lukemiseen, mutta nyt ainakin se vaihe tuntuu olevan ohitse. Niinpä aloin taas katsoa löytäisinkin hyllystä jotain kiinnostavaa, vanhaa tai uutta, mutta sellaista joka minua tällä hetkellä puhuttelisi. Kirja on parhaimmillaan ystävä, joka ei koskaan kuole, vaan avaa […]

1.   Riina Katajavuori on julkaissut seitsemännen runokokoelmansa Maailma tuulenkaatama (Tammi). Saan kirjan käsiini ja katselen ja hypistelen sitä ensin miellyttävänä esineenä ja sitten illalla alan kuitenkin lukea, vaikka olin päättänyt tutustua siihen vasta aamulla. Yksi runo avautuu heti, toinen melkein, kolmas taas kokonaan. Ja niin huomaan äkkiä olevani uudessa runouden maailmassa. Maailma tuulen kaatama […]

Mitään et koskaan voi todella tietää, tulevaisuudesta varsinkaan. Edes täysin siitä mitä nykyisyys tällä kiitävällä hetkellä on. Mutta jotain alat aavistaa, jotain opit kaiken aikaa. Ainakin tämä on jo totta: ei rakkaus ole pelkästään sydämen, vaan myös pään ja ruumiin asia. Ehkä ennen vain jonkun niistä, mutta mitä tehdä, kun kaikki kolme astuvat yhtä aikaa […]

Toukokuun loppupuolen päivät alkavat valoisina, vihreinä ja lämpiminä. Yhtäkkiä kaikki puut puhkeavat kukkaan tuomien seuraksi, omenapuutkin. Ensin arasti, sitten hullantuneen valkoisina. Morsiamia parhaimmillaan, mutta kyllä ne vielä myös tanssivat kipakasti häitään, kuten Hailuodan kalastaja kauan sitten sutkaisi. Miten kauan siitä tosiaan on, kohta neljäkymmentä vuotta. Mutta aika ei ole joukko vuosia vaan muistoja ja käsitteitä. […]

1. Koska elämäni suistui elokuun lopulla joka tavalla raiteiltaan, en pelännyt lähteä jouluviikoksi Pietariin; jouluvalmisteluihin en tuntenut enää minkäänlaista tarvetta. Joulu juhlista jaloin, sanotaan, vaan onkohan? Ainakin kiire lisääntyy ja stressi. Jopa Pietarissa, stressin luvatussa pääkaupungissa uusi vuosi, venäläisten joulu, alkaa näkyä ja varsinkin tuntua katukuvassa. Itse olen päättänyt olla stressaamatta. Vanhat traditiot katosivat vaimoni […]

Isoveljeni nimi oli Juha ja joka juhannus istuimme Kukkiajärven Siikasaaressa, hänen takasaaressa sijaitsevan mökkinsä kuistilla. Juha soitti kitaraa tai haitaria, me lauloimme yhdessä kaikkea mahdollista Petsamosta Sisar hento valkoiseen. Kaikki laulut olivat suomalaisia, sillä suomalainen mies veljeni oli. Ehkä hieman siinäkin, että hänessä asui hiven alakuloa, jota muutama viinaryyppy oluen tai pilsnerin kanssa lisäsi. Sitten […]

Vuoden pisin päivä on jo mennyt ja valon määrä alkaa taas huveta. Pessimisti minussa herää, vaikka optimisti yrittää vakuuttaa, että joulun korvalla päivä alkaisi taas pidetä. Ensi vuosi on heti myös siinä, jo aivan lähellä. Sinne asti täytyy vain taas kerran jaksaa elää. Mutta vielä on hieman aikaista murehtia sitä. Kohta vasta, lohdutan itseäni. Älä […]

Juhannus on juhannus on juhannus. Kyllä on. Tuttu hokema A rose is a rose is a rose saa minulta tämän muodon. Aina juhannusta odottaa, pisintä päivää, lyhintä yötä ja tuleehan se viimein. Mutta huomenna sekin on ohi. Parin päivän päästä alkaa päivä jo lyhetä. Sanooko tuon pessimisti minussa, en tiedä. Mutta optimisti lisää, että uusi […]

Ilta tulee hiljaa, valo himmenee. Menen ulos ja hengitän ilman raikkautta, palaan sisään ja tunnen sinun tuoksusi. Yhä vain se viipyy tällä vuoteella, vaikka lähdit luotani jo eilen. Mutta osa sinusta jää aina tänne. Kuuntelen joutsenten ääniä laaksosta, niidenkin huudot ovat kaihoa täynnä. Jostain ne tuolla pitivät yhä neuvoa, vaikka ovat etsineet tulvajärveltä ruokaa, kumppania, […]

Tulee niinkin harvinainen päivä, että kaikki tekeminen hidastuu, ellei vallan pysähdy. Ehkä sen saa aikaan lähes eteläinen helle, jonka myötä elämä ajautuu hitaasti alaspäin virran viemänä pysähtyäkseen lopulta suvantoon pienen putouksen jälkeen. Miten vain, hyvä niinkin. Kaikki mitä annetaan, otetaan vastaan. Niin hyvä kuin sen miinusmerkkinen velikin. Jälkimmäinen kyllä vähän pitkin hampain. Lauantaiaamu oli aikainen […]