1. Mistä mahtaa tuo mieleen pujahtanut säe olla peräisin, vanhasta virrestäkö? Kyllä, kyseessä on virsi 547 kun etsin sitä internetistä. Vaan totta se silti on. Olen juuri lopettanut päivän työt ja kello on vasta muutamaa minuuttia vaille kuusi. Mutta valoa on jo, elämmehän vielä heinäkuun loppua. Helle jatkuu ja vähäisiksi ovat muuttuneet sanani. Ehkä sanottavaa […]

  Ensimmäisen kerran kohtasin saamelaisten joiut jo vuonna 1968 kun niitä alkoi Otavassa levyttää Ailu eli Nils-Aslak Valkeapää, nyttemmin jo edesmennyt bardi. Olin juuri tullut taloon ja sain häärätä aivan kaikenlaisten asioitten parissa, kirjallisten äänilevyjenkin. Tämä oli kuulemma sellainen, samoin kuin Eero Koivistoisen esikoislevy Valtakunta. Sen teksteinä oli runoja: Anhavaa, Lainetta, Saarikoskea, Kajavaa, pari runonnäköistä […]

    Joensuu on sekä kaupunki että Matti Yrjänä, jonka kaikki Harjunpää-teokset tulin vuosien myötä lukeneeksi. Ainakin näin vierailijalle kaupunki on kuitenkin mutkattomampi ja helpompi kuin mitä Matti Yrjänälle oli kirjoittaminen. Tuskien kautta teokset syntyivät, sen Otavan ajaltani muistan hyvin. Varsinaisia rikosromaaneita ne eivät onneksi olleet, vaan yhteiskunnan kuvauksia, joiden aiheet olivat tosielämästä otettuja, koska […]

Tulee päivä joka on satua. Tuuli moinaa, lämpötila on kahdenkymmenen korvilla vaikka eletään vasta huhtikuun loppua. Lähdemme soutamaan jokea ylös Musterpyyn järvelle. Virta on osin vielä voimakas, mutta saan vanhan paatin etenemään Sitarlanjokea ja sitten joen niskan yli järvelle. Matkaa sinne tulee puolisentoista kilometriä. Hanhiparvia lentää pään yli, niitä riittää nyt. Ne suuntaavat kulkunsa pohjoiseen, […]

1. Lauantaina osallistuin Karjaan kirjakekkereihin. Karjaan kirjastossa en ennen ollut käynytkään; Fiskarsiin mennessä olen Karjaan läpi vain ajanut, mutta nyt tiedän paikasta hieman enemmän. Familiäärinen tilaisuus ja mukavia ihmisiä. Sellaisia, joiden kanssa mutkattomasti tuli toimeen. 2. Puhuimme toimittaja Pia-Maria Lehtolan kanssa vanhemmista kirjoistani ja Venäjästä, mutta jotenkin en enää saa otetta niihin, vaikka kyse on […]

  Jeanne d´Arc kuoli toukokuun 30. päivänä 1431 Rouenin kaupungissa Ranskassa. Hänen kuolemansa ei ollut aivan tavanomainen. Jeanne poltettiin elävänä roviolla ja poltettiin lopulta kaikkiaan kolme kertaa, koska Ranskaa valtaamassa olevat englantilaiset tahtoivat saada varmuuden siitä, ettei hänestä jäisi jäljelle mitään pyhäinjäännöksen näköistäkään. Tuhka ja luut survottiin ja heitettiin saman tien Seineen. Näin edes palvontapaikkaa […]

Helatorstaina, toukokuun 30. päivänä, oli myös Jeanne d´Arcin kuoleman muistopäivä. Juuri silloin hänet poltettiin Rouenin kaupungin torilla vuonna 1431. Nuori neito (syntynyt 1412) ei vielä ollut täyttänyt kahtakymmentä vuottaan, mutta oli joutunut lopulta vihollisen vangiksi ja vastapuolen katolinen kirkko tuomitsi hänet kuolemaan syytettynä niin monista asioista, että niiden luetteleminen käy työstä. Raskaita olivat nuoren tytön […]

Sunnuntaina heräämme varhain kuten aina. Aamupalaa saa odottaa, mutta odottaminenkin kuuluu turistin työhön. Päivästä on luvattu sateista, mutta itse asiassa taivaalle leviää auringon valoa. Se on kuin lahja meille. Saatamme siis taas kerran kulkea pääasiassa jalkaisin ja nähdä sellaista, jota auton tai raitiovaunun ikkunasta ei huomaa. Bloomin päivän vietto on jo aikaa alkanut Martello-tornilla. Sinne […]

  1. Äkkiä aika katoaa. Sillekään ei ihmiskunta voi mitään. Koska mikään ei pysy koskaan paikoillaan, ovat menneisyys ja muistot ja historia entistäkin tärkeämpiä. Me emme milloinkaan elä nykyisyydessä, emme ehdi. Nykyisyys on joko heti mennyt, tai sitten vasta jossain tuolla edessä. Yhä selvemmin tunnen sen. Menneisyys on lähellä. Aina löytyy ihminen josta alkaa ketju. […]