Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Arto Paasilinna, in memoriam

    Paasilinnan veljessarja tuli minulle tutuksi Erno Paasilinnan kautta, johon tutustuin 60-luvun lopussa, kun Erno vielä toimi Kariston kirjallisena johtajana ja Kariston kautta myös julkaisi. Hän jäi vapaaksi kirjailijaksi ja siirtyi sitten 70-luvun alussa Otavan talliin. Siellä hän myös pysyi aina kuolemaansa saakka eli vuoteen 2000. Ensimmäinen ´otavalainen´ kirja jonka kautta häneen yhä paremmin tutustuin oli […]

  • Miten maalla voi asua?

    Auto on väline jolla harvaan asuttu maa pysyy pystyssä. Kaikki eivät voi tai halua asua suurissa kasvukeskuksissa ja tulevaisuudessa Suomen pellot ja ruuan tuottaminen niillä ovat myös tärkeämpiä kuin luulemmekaan. Maanviljelys on 1900-luvun alun jälkeen kuitenkin herättänyt lähinnä inhoa ns. sivistyneissä kaupunkilaisissa, joiden mielikuvissa ruoka tehdään kaupoissa ja haetaan niistä. Minun lapsuudessani naapurisaaren poika kieltäytyi […]

  • Kuolleet ja elävät

    1. Lauantaina täällä oli pyhäinpäivä. Harvat asiat ovat kuitenkin enää pysyneet pyhinä. Kaupat ovat auki, vain Alkot kaiketi ovat kiinni. Mutta olutta ja väkevämpiä juomia löytyy myös tavallisista kaupoista. Suomi siis edistyy, eurooppalaistuu ja mannermaistuu. Se on hienoa. Vai onko? Ne, jotka matkalaukkuolutta tai lonkeroa kaupasta kello 10 pyhäaamuna ostavat, myös sellaisilta näyttävät. 2. Minut […]

  • Sonja ja kirpputorit

    (Kuva: Olga Aksjonova) 1. Pietarin perhe saapui torstai-iltana. Koska he olivat lähteneet jo ennen ruuhkaa, perillä oltiin puoli yhdentoista maissa. Kaikki oli sujunut rajalla juohevasti, suomalainen rajamies jopa hymyillyt. Arvelin, että se johtui Sonjasta. 2. Tuo silmieni ilo taapersi sisään vähän unisena, koska oli koko matkan sinnitellyt ja taistellut unta vastaan. ”Mennään djedaa katsomaan.” Nyt […]

  • Pieni alustus suurempaan pulmaan

    Maanantaina herään pakkasaamuun. Kylmää on kertynyt seitsemän miinusastetta. Taivas on kirkas, pienenevä kuu näkyy enää haaleanvaaleana. Auton ikkunat ovat umpijäässä ja auringon noustessa laakso huurteinen kuin olut joskus ennen. Teen ensin työt ja luen sitten vasta nettilehdet. Yhdessä niistä riemuitaan Helsingin kirjamessujen kävijäennätyksestä (noin 1500 uutta kävijää). Nuori diktaattori on heti onnistunut uudistuksissaan! Vaan onkohan […]

  • Helsinki rules, ok

    Jotenkin tuon otsikon mukaisesti nuoriso vuosia sitten saattoi toistella yhtä ja samaa fraasia. Ja jotenkin noin se näköjään yhä mieluusti sanotaan. Myös Helsingin uusituilla kirjamessuilla. Piispat pois, Suomen rakentanut moraali, historia, uskonto ja niiden luoma kulttuuri eivät enää kelpaa. Mutta kahden euron kirjoja on kyllä yhä tarjolla. Vanhasta tottumuksesta ajan paikalle jo kello 10, kun […]

  • Post scriptum – matkan jälkeen

    1. On tiistaiaamu kotona Sitarlassa ja keskellä luontoa, kun vielä äsken kuljimme suurkaupungissa. Maanantaina lähes keskiyöllä pääsimme perille Suomeen. Kone oli täynnä kuten mennessäkin, ja myös Schipholin ilmatilassa ruuhkaa niin, että matkaan lähtö viivästyi. Lopulta se onnistui. Turbulenssit säestivät kulkua, mutta perillä sää oli kirkas. Kaupunkien valot olivat näkyneet allamme myrskystä huolimatta aina välillä. Sädehtivät […]

  • Tuulimyllyjen tarinaa

    1. Sunnuntaina aamulla on taas hyvä ilma. Ehkä siksi että otimme sateenvarjot Suomesta mukaan. Meitä oli Eevan viesteissä neuvottu pysymään päivä Zaandamissa, koska itse Amsterdamissa juostaan pyhäpäivänä maraton, joka kuulemma aina saa kaupungin sekaisin. Kysyn siitä aamiaisella respassa ja he ovat toista mieltä, ainakin bussilla voi matkustaa ihan tavallisesti kaupunkiin. Mutta olen jo ehtinyt tehdä […]

  • Mitä Rijksmuseumista löytyi

    1. Otsikon kysymykseen vastaan heti näin: ei ehkä sitä mitä lähdimme etsimään. Rembrandti taloa tuli ikävä. Liikaa ihmisiä, liikaa hälinää, vaikka etukäteen ostetuilla lipuilla pääsikin sisään jonottamatta. Eivät jonot lokakuun lauantaina toisaalta muutenkaan olleet ihmeen pitkiä. Isoon taloon mahtuu. Rembrandtin jälkeen tilantunnekin oli niin toinen, että talon avaruus vieraannutti äänten kumun kasvaessa. Katsottavaa oli myös […]

  • Rembrandtin talo

    1. Lauantaipäivän taidematka alkoi Rembrandtin talosta. Aamiaisen olimme syöneet niin aikaisin, ettei hotellin ravintolassa ollut vielä muita asiakkaita. Ystävällinen nainen paistoi silmiemme edessä omeletinkin Oljalle; itse tyydyin vähään ja hedelmäpitoiseen aamupalaan. Enpä olisi ennen uskonut että ikää myöten päädyn lähes kasvissyöjäksi. Mutta vain lähes. Kana on minulle kasvista koska syö jyviä, lammas samoin kun mutustaa […]