Nyt syyskuu on jo täydessä vauhdissa ja olemme olleet kohta viikon ensimmäisellä todellisella kaukolomalla puoleentoista vuoteen. Ympärillä yhä sama vanha Italia, Calabrian ja Capo Vaticanon luonto johon alkaa jo tottua: puhdas kirkas meri, kuiva maa, kuihtuneita palmuja, kuivia bambuja, bougainvillen kukinnan viimeisiä hetkiä, rikkaitten taloja, köyhien romahduspisteessä olevia hökkeleitä; jätteitä siellä ja roskakasoja täällä ja…

Kun Calabriassa on oltu muutama päivä, on niiden myötä katkennut myös side kotiin ja Suomeen. Jostain syystä puhelin tosin yhä näyttää Sitarlan lämpötiloja. Näyttäköön. Turistin elämä on hetkeksi asettunut jollekin kohdalle tässä elämän ikuisessa kiertokulussa jatkuakseen taas siellä missä pitääkin. Mutta nyt tämä yli puolitoista vuotta covidin takia myöhästynyt häämatka on saanut viimein luvan toteutua.…

Yö oli levoton, koska läheisessä kylässä juhlittiin. Hiljaisuuden piti tulla kello 12, mutta se myöhästyi tunnilla. Yöllä kajarien pauhu kuuluu kaukaa. Etelän kuuma veri? Musiikki oli kovaa, arabialaisvaikutteista jytää. Ja juhlijat ilmeisen hilpeitä. Onkohan juhlimisen astekin sitten samaa kuin Suomessa, sitä en tiedä. Jostain syystä en harhaillut läheiseen kylään läpi pilkkopimeän vain sanoakseni, että basta.…

Lähellä sydäntäni on aina lopulta koti. On se vain niin. Jotain omaa siinä talossa on, vaikkei ihminen oikeastaan koskaan voi omistaa mitään, hallita hetken vain. Niin on, todellakin. Kun kuollaan, ei mitään täältä saa mukaansa, vastoin kuin hallitsijat ennen luulivat ja tulivat haudatuiksi ikään kuin olisivat yhä elossa ruokineen, astioineen, palvelijoineen; sotilaineenkin kuten Kiinassa. Maanalaisen…

Jo keväällä halusin varata kaksi lippua Mänttään katsomaan Serlachiuksen museon epävirallista Banksy-näyttelyä. Epävirallista siksi, että Banksy maalaa työnsä seiniin ja muureihin – muraaleiksi – eikä oikeastaan kukaan tai sitten vain harva tiedä edes hänen nimeään. Juuri äsken näytettiin kuitenkin video hänestä ja hänen työtavoistaan Englannin rannikkokaupungeissa. Mies, mitä luultavimmin, jos ruumiinrakenteesta ja hupparista sellaista edes…

Vilskeviikko on takana ja nyt on sitten ollut toisenlainen viikonloppu, osin pyhitetty rauhalle. Hetkittäin sekin onnistui. Ja kun ei, hyvä niinkin. Viikolla säiden vaihtelu alkoi jo tuntua tutun suomalaiselta. Sadetta, sumua, aurinkoa. Viileämpiä öitä, hetkittäin vielä auringonpaahteessa jopa kuumaa. Mutta vain hetkittäin. Tämä sopii minulle parhaiten. En olisi suomalainen, jos ei sopisi. Tuntuu, että moni…

En oikein tiedä miksi, mutta viime vuosien aikana Eestissä käynti on taas tullut tavaksi. Covid ja rokotusten puute keskeytti kaiken matkailun maailmalle, mutta nyt kun rokotuksia on kaksi ja EU:n rokotuspassi tai -todistus on ihan printattuna mukana, voi kaiketi matkustaa. Näin ainakin olen luullut. Eestissä otettiin elokuun alusta Visit Estonia -sivuston mukaan taas joukko rajoituksia…

Keimiöniemen kalapirtit Yksi Muonion todellisista nähtävyyksistä luonnon ohella on  Keimiöniemen kalakenttä, jolla pirtit sijaitsevat. Niemi on pitkä ja ulottuu syvälle Jerisjärveen. On suuri sun rantas autius, kuten suomalainen kansanlaulukin toteaa. Mutta kalapirtit! En väsy katsomaan niitä. Vanhimmat on rakennettu jo 1700-luvulla ja suurin osa periytyy 1800-luvulta. Kaikkia pirttejä näkyy kunnostetun ja veneistä ja osin uusituista…

1. Varhainen aamu koitti eilen taas kerran, uusi maanantai, viikon todellinen alku. Ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle, koska silloin missään ei vielä ole ketään. Näin ainakin ajattelin. Tiet olivat tyhjiä ja nyt olimme päättäneet kivuta Vaeltajanristille, joka sijaitsee Olos-tunturin huipulla. Vain sähköä tahkoavat tuulimyllyt ovat sitä korkeammalla. Kiipeäminen tekee hyvää – kipuilu kapuillen (vaiko…