Aamu – perjantai 13.3. Tässä sitä sitten ollaan: Uutiset kertovat, että apteekit tyhjenevät käsidesistä ja kauppojen hyllyt vessapaperista ja säilyvästä muonasta. Kruunupäinen hirviö Covid-19 on tullut myös tänne ja mellastaa kuin meri pahimmillaan. Jopa vakaa Suomen kansa menee hamstraamiseen mukaan, koska niin on muuallakin maailmassa tehty. Kyllä tavara silloin loppuu. Joskin meillä vain hetkeksi, näin […]

1. Pakkanen jatkuu vaikka muuta on luvattu. Nytkin mittari näytti kello kuudelta sunnuntaiaamuna  -20, vaikka lauantaina päivällä se oli ollut enää viitisen miinusasteen kannalla. Taas palaa isossa uunissa tuli, palaa ja puhelee. Muistelen vanhastaan että kun tänne pakkaskorkeapaine levittäytyy, se poistuu hitaasti niin kuin ei millään haluaisi lähteä näin hyvästä paikasta, kun taas kesällä käy […]

SALAMA Miten paljon kaikkea palaa äkkiä mieleen: Joel Lehtosen romaani Rakastunut rampa, jonka köyhä bolsheviikki oli kuin minä. Tai vielä paremmin gospodin Dostojevski ja kertomus Vanhan ruhtinaan rakkaus. Sen nimiosassa häärii yhä sama mies: liiankin monista varaosista koottu. Vaan olkoot, vaikka lähelle osuvat. Jokaisessa meissä asuu myös nuori, viaton ja uudestisyntyvä ihminen, joka ei ruumistaan […]

Koko yön kirjoitin runoa. Heräsin ja havahduin, torkahdin, havahduin, kirjoitin taas ja nukuin ja koko yön muistin silti yhä runon, sen jokaisen säkeen ja pituuden. Jopa sen, että jostain syystä runon keskelle kirjoitin punaisella värillä lauseen jonka Antille 70-luvun alussa lähetin: “Kirjailijalla on vain kaksi tehtävää, kirjoittaa kirjoja ja pysyä hengissä.” Nyt kun viimein todella […]

Jo kolmannen kerran lyhyehkön ajan sisällä sattuma vei askeleeni kohti kauppaa, jossa oli tarjolla Eeva Kilven kirjoja. Nyt kyseessä oli Prisma, ei aivan varsinainen kirjakauppa, mutta sama se. Ja tietenkin siellä ensimmäisenä silmiin osui pieni kaunis sidottu laitos Eeva Kilven kootuista runoista nimeltään Perhonen ylittää tien. Edelliset Eeva Kilvet jotka lähtivät mukaan olivat hänen päiväkirjoistaan […]

Lauantaiaamuna hyvissä ajoin kävelemme kohti Trinity Collegea, jonka kirjasto avataan kello 8.30. Nyt me varmasti näkisimme sen! Crafton Streetin kävelykatukin kun on lähes autio, sen hälinä enää kaukainen muisto vain. Tiedän jo, miten se tulisi täyttymään ihmisistä, mutta nyt siinä kulkee mukanamme vain aamun virkeä tuuli. Sateesta ei ole tietoakaan. Kun myöhemmin pistäydymme siellä, on […]

Eilinen eli lauantai oli sumea tihmuinen päivä, joka kirkastui vasta iltaan mennessä. Päätin siksi tehdä saunan ja sainkin siellä taas niin hyvät löylyt, että kun palasin polkua pitkin talolle putipuhtaana poikasena, oloni oli auvoinen. Lueskelin hetken ja nukahdin vahingossa viattoman uneen. Ja katso, maailma näytti jälleen hymyilevät kasvonsa, kun herätessäni pilvet repesivät ja aurinko paistoi. […]

Syksy on messujen aikaa, myös kirjamessujen. Helsingistä on nyt kyse, tietenkin, mutta häslinkiä messut täällä lähes aina ovat. Messu on nimensä kautta itse asiassa juhlallinen tapahtuma, paitsi silloin kun kyseessä ovat maalliset tarpeet tai maalliset tavarat. Ja tavara kirjakin on. On toki hyvä että sen ympärillä messutaan, jos puhutaan kirjasta nimenomaan fyysisenä kappaleena. Äänikirja on […]

Messupäiväksi tuli myös lauantai, jolloin A:n kanssa vain kuljimme, ajelehdimme ja kiertelimme paikasta paikkaan sattuman johdattamina, siltä ainakin tuntui. Koska olimme perillä heti kun messut avattiin, häslinkiä ei vielä ollut ja äänet eivät kumisseet. Mukava oli olla vain ja katsoa. Usein katson tosin enemmänkin ihmisiä kuin kirjoja. Kirjoja kun kotona jo on. Ei ehkä ihan […]

1. Jo aivan nuoresta olen käynyt hautausmailla. Siellä nukkuu kulttuurimme ja muidenkin maiden kulttuurit. Joskus myös ihan kirjaimellisesti. Vuonna 1962 ylioppilaskevään jälkeisenä kesänä olin ensimmäistä kertaa Pariisissa. Halusin sinne koska Pariisi oli silloin taiteen ja kirjallisuuden Mekka. Se sopi. Kaikkea näinkin, mutta taidetta vähemmän, koska rahaa museoihin ei ollut. Kirjallisuutta luin siellä  lähinnä englanniksi, koska […]