Joskus ihmisen elämä tuntuu päättyvän umpikujaan. Vielä äsken moni ovi oli auki ja elettiin kuin kesän kynnyksellä vaikka lumi välillä peittikin maan. Mutta koska valoa riitti, toivoa ja uskoa riitti. Kumpaakin ihminen tarvitsee elääkseen. Jos ei muuta uskoa, niin uskoa ihmisyyteen ja itseensä. Vain se, joka itseensä uskoo, pystyy uskomaan toisiin. Silti eteen saattaa […]

Katselen tennistä, naisten loppuottelua US-Openissa. Tuota Grand Slam -turnausta pelataan New Yorkin tennispyhätössä. Tuloksen jo tiedän koska netti ehti kertoa sen; peli kun käytiin yöllä Suomen aikaa. Vastakkain tässä aamun uusinnassa ovat edelleen vanhan tankkipolven edustaja eli muskelimamma Serena Williams sekä Japanin nuori Naomi Osaka, jos 20-vuotias sitten enää on nuori. Muistelen että aikanaan Martina […]

  Kari Rydman, tuo Rytky, aloitti yhden levynsä tällaisella laululla: “Sataa, sataa. Ei tuule puu, ei liiku lehti. Harmaata on kaikki maa.” Näin oli jo Pariisissa vappuna ja juuri nyt tuntuu aivan samalta täällä Sitarlan jokilaakson liepeillä, paitsi että myrsky repii kuivuneita lehtiä (“repaleinen tuuli repii lehdet”, Rytky lauloi myös) ja sirottelee niitä tielle. Mutta […]

  Nyt on äitienpäivän aamu. Miten hiljainen se onkaan täällä. Tosin naapurin traktori meni jo seitsemältä kyntötöihin takapelloille, jotka ovat mäkien rinteillä. Se työ on aina tehtävä sään ja luonnon mukaan, ei väliä olipa sunnuntai tai muu juhlapäivä. Tänne eivät äänet sieltä kantaudu eivätkä työn äänet muutenkaan häiritse. Melulla ja melulla on eroa. Myös talossa […]

Kun matka on ollut hyvä, ei kotiinlähtökään tunnu sen pahemmalta. Paradoksi, ehkä. Istun tätä kirjoittamassa jo lentoasemalla, josta lopulta onnekkaasti sain pöydän. Pullo omenamehua ja pinaatifocaccia. Siinä reissumiehen eväs. Kentälle ajoimme Glyptoteekin kautta. Vanhan siis, jossa oluttehtailijan kokoama muinainen taide on edelleen kunniassaan. Lähinnä huoneita täyttävät patsaat jotka on hankittu ja kaiketi ihan ryöstetty aikanaan […]

(Rudolf Koivun postikortti) 1. Näen yöllä unta, jossa vaimonikin on. Hän lähtee hiihtämään. Kun vaimoa ei kuulu, on minun vuoroni lähteä häntä etsimään. Kohtaamme toisemme järven rannalla, hän on tehnyt pitkän lenkin ja on riemuissaan. Ja riemuissani olen minäkin koska näen hänet taas. Kun herään, olen yhä hyvällä tuulella. Muistan, että nuorempi tytär Olja lähetti […]

Jotenkin tuon otsikon mukaisesti nuoriso vuosia sitten saattoi toistella yhtä ja samaa fraasia. Ja jotenkin noin se näköjään yhä mieluusti sanotaan. Myös Helsingin uusituilla kirjamessuilla. Piispat pois, Suomen rakentanut moraali, historia, uskonto ja niiden luoma kulttuuri eivät enää kelpaa. Mutta kahden euron kirjoja on kyllä yhä tarjolla. Vanhasta tottumuksesta ajan paikalle jo kello 10, kun […]

Helenan tapasin ensimmäisen kerran syksyllä 1964, kun vein aikaisin sunnuntaiaamuna hänen miehelleen käsikirjoitusta. Tuomas oli sellaista minulta puhelimessa pyytänyt ja viimein minulla sellainen oli. Halusin silloin päästä kirjastani äkkiä eroon ja tämä tuntui ainoalta tavalta. Kun olin sen tehnyt, tunsin kyllä häpeää, sillä kello taisi olla vasta kahdeksan kun soitin heidän ovikelloaan Tehtaankadulla ja Helena […]

Äsken oli vielä varhaiskevät, kylmä ja ikävä; koko menneen syksyn ja suurimman osan talvea täytti surkea sää, mutta kun pieni lämpö, aurinko ja kuivuus alkoivat viimein valua Suomenkin ylle, mielialani muuttui hetkessä. Paha unohtuu, hyvää kiittää. Ei tarvitse muuta kuin herätä viiden aikaan siihen että aurinko alkaa valostuttaa taivasta, mennä pihalle ja hengittää syvään, katsella […]

1. Viikko on kulunut, jonnekin aika on taas kadonnut. Kun talvella toivoo kesää ja auringon lämpöä, kaipaa kuumuudessa jo viileyttä. Helle on hellettä, vieraslaji täällä. Suomen ideaalikesä on minun kuvitelmissani puolipilvinen ja poutainen ja lämpötila kahdenkymmenen plusasteen paikkeilla. Ja öisin tietenkin kevyttä tasaista sadetta ehkä pari kertaa viikossa. Kesä on ollut nopeampi kuin koskaan ennen. […]