Maailmalla ei tänä vuonna ole juuri oltu, kun Baltiaa ei oteta lukuun.  Häämatkamme suuntautui ensin Madeiralle, mutta se peruuntui A:n työn takia. Seuraava häämatka Calabriaan peruuntui koronan tähden, samoin kuin kolmas, jolloin tarkoituksena oli nähdä Omaha Beach ja yöpyä nelisen päivää Caenissa. Mutta Liettuan Vilna onnistui kesällä ja Eestin Pärnu ja Tartto myöhemmin. Sen lisäksi […]

Vaikka meillä maalla on väljyyttä olla ja metsää riittämiin ympärillä, voi joskus tehdä hyvää päästä myös pitemmälle. Kun koitti sunnuntai, sain mieleeni näkymän Hangosta ja aavasta ulapasta. Sillä on aina ollut minuun samanlainen vaikutus kuin jollekin Lapin tunturille kipuamisella. Voit nähdä kauas ja vastoin runon säettä myös silloin nähdä ja tuntea avaruuden sekä merellä että […]

Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes […]

Nyt tämäkin kohta maailman järjestyksessä on jälleen kerran saavutettu: pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivän seisaus. Outoa ajatella että jossain maapallon toisella puolella on pisin päivä ja lyhin yö. Arvelen Australiaa, mutta pyöreää, nuoruuteni aikaista maapalloa ei minulla enää ole, jotta näkisin mihin kuviteltu sukkapuikko sen läpi työnnettäessä osuu. Globus on hävinnyt jonnekin elämäni liiankin lukuisissa muutoissa. Tällä […]

YKSI Viikko sitten oli vielä kylmä eikä lehtiä juuri missään, mutta nyt luonto kukkii ja kaikkialla on vihreää. Jopa pari haapaa on avautumassa punervin lehdin, jos kohta suurimmat ovat vielä jättimäisiä dinosaurusten rankoja. Pelkkä vihreä on nyt pääväri lukemattomin muunnoksin. Vaikka vuosi vuodelta tietääkin yhä paremmin, että noin viikossa on kymmenistä vihreän sävyistä jäljellä enää […]

Vihdoin viimein olemme saaneet edes hieman lumipeitettä myös tänne etelään. Jo aamulla tunnen, että ulkona on valoisampaa, vaikken sitä edes näe. Sinistä valoa alkaa ilmestyä puoli yhdeksän maissa, ei tietenkään niin voimakkaasti ja huumaavasti kuin keväällä, mutta kuitenkin. Mielessä sykähtää. Talvipäivän seisaukseen on enää muutama hetki ja sitten lähdemme taas kohti kevättä. Ja optimistinen mieleni […]

Kauan sitten Antti Tuuri kirjoitti mainion kuunnelman jolla oli tuo nimi; se käännettiin saksaksikin. Kyllä senkin nimi on jäänyt mieleeni, kunhan saisin sen sieltä hohtimilla ulos: Der Schnee ist – ja sitten jotakin tyyliin Fäls, Fels, Pels? Mutta vaikka kuinka yritän löytää muististani oikeaa vastinetta, en löydä. Luovuttaa ei kuitenkaan pitäisi. Etsin oikein vanhanmallisen sanakirjan […]

Lumesta olen minä syntynyt, pohjoisen poika vaikka etelässä kasvanut. Lumesta luonto on minut muovannut, lumesta joka sataa ja lentää ja kohisee ja jota tuuli kantaa nopeilla käsillään. Ne kädet ovat myös minun, juuri ne jotka kulkevat ihollasi, eivätkä siltikään tunnu silloin kylmiltä. Jos lunta olenkin, niin vedeksi muutun, ja lumeksi tulen sitten joskus taas kun […]

1. Lumen maa on ensimmäinen japanilainen romaani, jonka luin. Sen kirjoittajasta Yasunari Kawabatasta tuli myöhemmin nobelistikin vuonna 1968. Itse voitin aikanaan 1964 ylioppilaitten kulttuurikilpailujen proosasarjan ja palkinnoksi sain sarjan nahkakantisia Keltaisen kirjaston kirjoja. Tämä teos on niistä ainoana kirjastossani jäljellä. Teos suomennettiin jo 1958 ja epäilen että Tuomas Anhavan aloitteesta. Hänen kauttaan ajauduin joka tapauksessa […]

Paljon lunta tänä talvena sataa, mutta vain sillä tavalla joka tuntuu tutulta. Ei entivanhaan, kuten yhä mielelläni kirjoitan, tällaisia pyryjä pelätty sen kummemmin eikä silloin jokin miinus 20 ollut mikään hirmupakkanen, josta mediat kovilla otsikoillaan varoittelevat. Kun lunta tuli, se siistittiin pois jopa käsivoimin ja sitten aikanaan kevät tuli ja lumi suli. Ja puro sanoi […]