Huhtikuu on kuukausista julmin, kuten T. S. Eliot totesi. Paitsi sään ja muutoksen, myös verojen tähden. Käyn läpi kuitteja, jotka työhön liittyvät, erottelen turhat niistä, jotka yhä ovat tärkeitä; paljon sellaisia ei valitettavasti nyt ole. Jokainen niistä täytyy silti katsoa lävitse tarkasti. Aikaa kuluu, mutta aikaa yhä on. Kuitti on hauska sana, se on […]

(Aleksandr Blok: Kun et tartu satunnaisiin ominaisuuksiin, niin näet: maailma on kaunis.) (Franz Kafka: Joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei vanhene.) 1. Panihida ja pominki ovat käsitteitä jotka kuuluvat Venäjän ortodoksien perinteeseen. Ensin tapahtuu varsinainen hautaaminen kaikkine traditioineen, sitten 40 päivää siitä pidetään panihida eli muistopalvelus ja pominki, muistotilaisuus. Ne olivat jo takana. Nyt kun […]

1. Sateinen aamu, joskaan ei niin hulvaton ja myrskyisä kuin luvattiin. Yhtä kaikki harmaata riittää ja päätän äkkiä lähteä katsomaan taidetta Turkuun ja käväistä myös Pienessä kirjapuodissa, vaikka kirjoja ei kotiin enää mahdu. Mutta pitäähän niitä edes nähdä, sormeilla ja selailla. Ja lukea vaikka seisoessa siinä – pätkä sieltä ja toinen täältä. Kohta istunkin jo […]

Koti on paikka jossa seinätkin auttavat, kuten vanha venäläinen, Tshehovin Talonpojissa siteeraama sananlasku väittää. Kyllä siihen täytyy uskoa ja miksen uskoisi, omaakin kokemusta riittää. Talonpojissa tosin perheen pakollinen kotiinpaluu Moskovan suurkaupungista maaseudulle ei aiheuta onnentunteita, päinvastoin. He kauhistuvat, kun saapuvat kylään ja tajuavat sukulaistensa olosuhteet: köyhyyden, juoppouden, epäsiisteyden. Mutta silloin ympäröivä luonto auttaa heitä, ainakin […]

  Koti on kaunis sana ja niin ovat myös koto tai kota. Koti-sanan etymologiaa en tunne, mutta ehkä sen voi nopeastikin selvittää. Vilkaisu tietolähteisiin kertoo, että kodassa koti on syntynyt, juuri kuten korvani arveli. Koto-muotoa kodista käytti mm. Sakari Pälsi. “Kotoinen kylyni” on luonteva sanonta monin tavoin. Kuuluihan sauna suomalaisen kotiin jo aikojen alusta. Koto […]

1. Pakkanen jatkuu vaikka muuta on luvattu. Nytkin mittari näytti kello kuudelta sunnuntaiaamuna  -20, vaikka lauantaina päivällä se oli ollut enää viitisen miinusasteen kannalla. Taas palaa isossa uunissa tuli, palaa ja puhelee. Muistelen vanhastaan että kun tänne pakkaskorkeapaine levittäytyy, se poistuu hitaasti niin kuin ei millään haluaisi lähteä näin hyvästä paikasta, kun taas kesällä käy […]

SALAMA Miten paljon kaikkea palaa äkkiä mieleen: Joel Lehtosen romaani Rakastunut rampa, jonka köyhä bolsheviikki oli kuin minä. Tai vielä paremmin gospodin Dostojevski ja kertomus Vanhan ruhtinaan rakkaus. Sen nimiosassa häärii yhä sama mies: liiankin monista varaosista koottu. Vaan olkoot, vaikka lähelle osuvat. Jokaisessa meissä asuu myös nuori, viaton ja uudestisyntyvä ihminen, joka ei ruumistaan […]

Koko yön kirjoitin runoa. Heräsin ja havahduin, torkahdin, havahduin, kirjoitin taas ja nukuin ja koko yön muistin silti yhä runon, sen jokaisen säkeen ja pituuden. Jopa sen, että jostain syystä runon keskelle kirjoitin punaisella värillä lauseen jonka Antille 70-luvun alussa lähetin: “Kirjailijalla on vain kaksi tehtävää, kirjoittaa kirjoja ja pysyä hengissä.” Nyt kun viimein todella […]

Lauantaiaamuna hyvissä ajoin kävelemme kohti Trinity Collegea, jonka kirjasto avataan kello 8.30. Nyt me varmasti näkisimme sen! Crafton Streetin kävelykatukin kun on lähes autio, sen hälinä enää kaukainen muisto vain. Tiedän jo, miten se tulisi täyttymään ihmisistä, mutta nyt siinä kulkee mukanamme vain aamun virkeä tuuli. Sateesta ei ole tietoakaan. Kun myöhemmin pistäydymme siellä, on […]

Eilinen eli lauantai oli sumea tihmuinen päivä, joka kirkastui vasta iltaan mennessä. Päätin siksi tehdä saunan ja sainkin siellä taas niin hyvät löylyt, että kun palasin polkua pitkin talolle putipuhtaana poikasena, oloni oli auvoinen. Lueskelin hetken ja nukahdin vahingossa viattoman uneen. Ja katso, maailma näytti jälleen hymyilevät kasvonsa, kun herätessäni pilvet repesivät ja aurinko paistoi. […]