Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Miksi kirjoja pitäisi lukea

    1. Yhä voi kaiketi sanoa näin: kirjoitus- ja lukutaidolla on ollut ratkaiseva merkitys siinä, että ihminen on muuttunut inhimilliseksi ja saanut omaa eläimellistä perimäänsä edes hieman jalostetuksi. Ensin keksittiin nuolenpääkirjoitus ja hieroglyfit, vasta sitten nykyaikaisemmat kirjaimet ja niistä muodostetut sanat. Juuri sanat ja varsinkin niistä kehittyneet lauseet ja kappaleet ovat tulleet ja jääneet kommunikaation peruskiviksi. […]

  • Syksyn kuvia

    1. Kurjet lähtevät. Niiden ääntä tulee ikävä. Ei auta muu kuin tallentaa mieleen. Ja tästäkin tiedän, että alan odottaa kevättä. Syyspimeä on työn aikaa, talvella lumi valaisee, jos lunta tulee, mutta sitten todella saapuu taas kevät. Sitä kohti haluan katsoa. Miten nopeasti vuodenajat vaihtuvat. Miten nopeasti vuodet kuluvat. 2. Joutsenet muuttavat vasta kun kaikki ruokapaikat […]

  • Putkinotkoa lukiessa

    Joel Lehtonen ei nykyään taida enää kuulua mihinkään kaanoniin, vaikka häntä parempaa kirjailijaa on melkoisen hankala hakea. Yksi huipuista hän eittämättä on, joskin monen jo unohtama. Syyttä. Vaikka sanonnassa on lieviä arkaismeja, teksti kulkee kuin ison virran vesi. Päältä tyynenä, sisältä voimakkaana ja tavalla, joka vie mukaansa. Hain teoksen yläkerran hyllystä. Se on vanha kovakantinen […]

  • Tennistä ja tuumailua

    Syyskuu on alkanut vauhdilla. Perjantaina oli kaiken muun lisäksi mahdollisuus myös pelata tennistä. WSOY ja Anna-Riikka Carlson olivat järjestäneet Puistolan tennishalliin turnauksen, jossa kirjallisen alan ihmiset löivät palloa. Kun saavuin paikalle, näin vain nuorta väkeä ja luulin heidän kuuluvan aivan muuhun porukkaan. Totuus paljastui pian ja huomasin olevani nestori, josta seuraavaksi vanhin eli Touko Siltala […]

  • Jotakin sanottavaa

    Hannu Salaman yhden hienon novellin lopussa päähenkilö, nuori mies tajuaa, että hänellä on jotain sanottavaa. Lause on tosi ja ironinen, koska aikakausi odotti sanottavaa kirjailijalta. Sanottavaa on nyt minullakin, mutta en tiedä mitä aikakausi odottaa. Sen kuitenkin tiedän mitä itse odotan. Viikko on taas kulunut, on varhainen sunnuntaiaamu. Herään ensin kello kolme ja menen varoen […]

  • Nick Brandt – katoava luonto

    Kansallismuseon alakertaan oli pujahtanut kuin salaa maailmalla hyvinkin tunnetun ja menestyneen Nick Brandtin valokuvien näyttely. Isoja panoraamakuvia taisi olla 27 kappaletta. Ne esittelevät Afrikkaa, luontoa, joka on kadonnut ihmisten tieltä ja eläimiä, suuria nisäkkäitä, norsuja, kirahveja, tiikereitä ja leijonia, jotka nykyisillä kaatopaikoilla tai asusten mailla ennen asuivat. Ennen. Ehkä vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Ihmisten […]

  • Michael Jackson – kohde ja kuvat

    Taiteen maailmassa ei aina tiedä mitä kohtaa. Se on oikeastaan hyvä asia. Espoon EMMAssa avautui näyttely, joka esitteli Michael Jacksonia erilaisin hänestä ja hänelle maalatuin ja veistetyinkin kuvin. Niissä riitti minulle hämmästelemistä enemmän kuin missään vastaavassa viime vuosilta. On pakko sanoa, etten ole Jacksonin musiikin tuntija enkä kuulu minkään valtakunnan ihailijaklubiin. Varmaankin olen sattumalta kuullut […]

  • Taidetta tavoittamassa

    Lauantaista tulisi taidepäivä. Näin suunnittelimme. Ja joskus suunnitelmat pysyvät alkuperäisinä, vaikka elämässä on aina hyvä pitää myös varalla Plan B ja Plan c -versioita ja siitä eteenkinpäin, toki aakkosjärjestyksessä. Joka pystyy muuttamaan suunnitelmia, hän voi onnitella itseään. Sitä tämä nykyinen maailmamme joka tapauksessa ihmisiltä jo edellyttää. Ikävä kyllä myös työelämässä. Pääsimme matkaan niin kuin pitikin […]

  • Kilpi – Punainen muistikirja

    Elämä on täynnä outojakin yhteensattumia. Eeva Kilven Sinisen muistikirjan hankin Kaaren ostoskeskuksesta keväällä, kun odotin A:ta töistä. Olin tullut paikalle liian aikaisin tapani mukaan, menin kirjakauppaan ja etsin luettavaa. Kilven kirja lähti silloin kepeästi mukaan ja kun A. saapui, olin lukenut sen jo puoleen väliin. Sama toistui nyt Punaisen muistikirjan kanssa. Sen myötä aloitin kirjasyksyn […]

  • Syntymäni päivä

    1. Tänään täytän taas vuosia. Onhan niitä jo takanapäin kohtuullinen rivi. Kuinka paljon on edessä, se on näkemättä. Toivottavasti kuitenkin paljon. Vielä moni asia kiinnostaa, vielä haluan nähdä yhtä jos toistakin. Ja elää myös sitä elämää, jota parisuhteeksi sanotaan. Parisuhde pysäyttää nyt minut, kun sen kirjoitan, koska kyseessä on vakava sana ja asiakin. Kaksi ihmistä […]