1. Jotain tällaista muistelen kuulleeni entivanhaan. “Kello lyö kaksymentkolm”, oli Eestin radiokuuluttajan seuraava lisäys. Aivan varma en ole kirjoitusasusta tietenkään, eestiä en osaa räähkiä. Mutta Tallinnaan tulin taas, tosin jo aikaisella aamulaivalla. Myrskysi hieman, vaan vakaasti paatti puski eteenpäin ja kello 11.15  olimme perillä. Jonottelu käytävillä ei ollut ikuista ja kun terminaalista päästiin, noustiin saman […]

Tänään (I dag) oli ikimuistettavan Gustaf (Guss) Mattssonin käyttämä pakinanotsikko. Hän oli ammatiltaan kemisti mutta jäi kirjallisuuteen ihan pakinoiden kirjoittajana, vieläpä korkeatasoisten. Ikimuistettavaa miestä tuskin monikaan enää muistaa, mutta minä muistan. Siitäkin minun on kiittäminen Tuomas Anhavaa, joka kuten aina ei salaillut sitä mistä ja millaisesta kirjallisuudesta piti, ja millaisesta ei. Tänään on tänään ja […]

Lapsuudessa kesiä oli ja ne muistaa, mutta nytkin on kesä. Ja tämän kesän tunnen sekä mielessä että sielussa. On hyvä olla niin kuin vain joskus. Sekin on mahdollista tässä maailmassa, joka tuntuu väliin niin ahdistavalta, kun maapallon tapahtumia alkaa seurata. Joskus on vain hyvä keskittyä siihen, mitä itse elämä on, mihin sillä pyrimme. Piti eilen […]

Olipa kerran kevät, jolloin luonto oli ainoa missä vallitsi vapaus. Ei ollut kahviloita auki, ei levähdys- ja pysähdyspaikkoja, joissa puhua ihmisten kanssa, koska tuttuja ja tuntemattomia ei saanut enää tavata. Mutta silti maailmassa oli joki ja oli myös vene, jonka teki mieli vesille. Ja kun soutaja lähti soutamaan, joella häntä odotti sen rauha ja kuvajaiset, […]

Nyt on jo toukokuun kolmas päivä ja vasta huomenna alkaa arki. Vappu oli siten pitkä, mutta nopeasti se sujahti ohi, ja kaikki meni hyvin, itse asiassa täysin huomaamatta. Vappuajelu näytti että raitit olivat tyhjiä ja ihmiset jossain piiloissaan. Näin kaksi ilmapalloa, en yhtään kauppiasta, enkä Lohjan ABC-kolossissakaan muuta kuin pari hassua ihmistä ja kahvilasalin tyhjyyden. […]

Elämä ei ehkä heti anna minkä lupaa. Sitä vain ei aivan alussa tiedä. Koska olet ihminen, varsinkaan silloin. Huoleton hän joka viattomana elää, silti sekin joskus tapaa loppunsa. Mutta kun kokoat itsesi rauhassa, ei ehkä löydy enää esteitä sille, miten raskaankin oven saa auki. Muista, mitä sanoi Saint-Exupéryn kettu: kun odotan sinua, se on jo […]

1. Nyt on sunnuntai ja aurinko alkaa nousta kohti ylintä lakipistettään ja saavuttaa sen. Tunnen sen ulkona kasvoilla, kun istun pihalla ja uneksin. Ja näen sen myös kännykästäni. Sinne on laitettu sovellus joka seuraa katolla olevan 12 aurinkopanelin sähköntuotantoa. Niin vain on käynyt ja niin uusia vempaimet ovat, että leikin sovelluksen kanssa kuin pieni poika. […]

Kansallismuseon alakertaan oli pujahtanut kuin salaa maailmalla hyvinkin tunnetun ja menestyneen Nick Brandtin valokuvien näyttely. Isoja panoraamakuvia taisi olla 27 kappaletta. Ne esittelevät Afrikkaa, luontoa, joka on kadonnut ihmisten tieltä ja eläimiä, suuria nisäkkäitä, norsuja, kirahveja, tiikereitä ja leijonia, jotka nykyisillä kaatopaikoilla tai asusten mailla ennen asuivat. Ennen. Ehkä vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Ihmisten […]

Joskus ammoin, taisi olla jo nuorena, opin, että matkailussa vaikein on neljäs päivä. Se on syytä ottaa levon kannalta. En tiedä mistä tämä uskomus on peräisin enkä sitä, mistä sen olen kuullut; en ainakaan kotoani, koska äiti ei koskaan matkannut minnekään ja siskoni oli yhden ainoan kerran ulkomailla eli Ruotsissa heti sota-ajan jälkeen, hän teki […]