Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Matkoilla kaiken aikaa – taas

    Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai otsikon nimen. Se oli loppusäe Henri Michaux´n runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului jotenkin näin: ”Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Tuomas Anhava muuttui lopun yksikön monikoksi ja niin kirja oli valmis nimeä myöten. Ehdin […]

  • Uusi vuosi – uudet tuulet

    Vanhan vuoden kuoppaaminen kävi kätevästi. Olimme Musiikkitalossa kuuntelemassa Helsingin barokkiorkesterin konserttia. Arkistojen kätköistä oli löydetty J. A. Hassen ooppera Irene. Tämä 1700-luvulla teoksensa luonut säveltäjä oli meille ennestään tuntematon ja sellaiseksi taitaa syystä jäädäkin. Mutta Musiikitalo oli hyvä kokemus ja barokkiorkesteri mainio. Klassinen musiikki sinänsä on myös useimmiten ja parhaimmillaan sielun ja mielen täyttä ruokaa, […]

  • Vuoden vaihtuessa 2020

    Pian vuosi vaihtuu ja edessä on 2020, numeraalisesti kaunis luku. Voimmeko siis odottaa siltä hyvää? Joulu oli ja meni jo eikä se ollut paha joulu. Ensimmäinen joulu A:n kanssa ja sen vietimme keskenämme. Talo lienee meille sopivan väljä kun mikään ei ahdista, ainakaan minua, ja silti sopivan pieni, että läheisyyttäkin saattoi kokea. Monenlainen onnentunne läikähteli […]

  • Taidetta Salossa

    Sunnuntaina suuntasimme auton kohti Saloa, joka on itse asiassa lähempänä meitä kuin Helsinki. Salolla on mennyt maineensa Nokian ihmeen lähteenä ja nyttemmin myös Sauli Niinistön kaupunkina. Niinistönkatu löytyykin kaupungista; kyltti osui sattumalta poisajaessa kaupungin laidalta silmiin. Onko katu nimetty istuvan presidentin kunniaksi vaiko vanhaa perua, sitä en tiedä. Kumpikin sopii. Ensin kuitenkin kävimme Design Hillissä […]

  • Toiveikas torstai

    Kirjoitin parikymmentä vuotta sitten romaanin Myrskyn jälkeen aamu (Otava, 2000). Nyt on se aamu, sillä eilen oli myrskyinen, pimeä, suttuinen ja muutenkin takaperoinen päivä. Mutta annas kun armas aurinko valollansa taas uuden päivän tuonut on. Mahtaa tuokin lause tulla jostain lapsuuden alitajunnasta. Kyllä, virren säe se on. Kaiken lisäksi sitä oikeampaa eli vanhaa kieliasua jota […]

  • Kuvien kertomaa

    Tapahtui niinkin, että keskelle sadetta, ikuisuudelta tuntuvaa pimeää ja tylsää tihmua satoi odottamatta valkea lumi, saapui kuin sadun Biancaneve. Tuo luonnon oma Lumikki on ilmoittanut jäävänsä vielä päiväksi pariksi tänne ennen kuin vierailu taas loppuu ja lumi katoaa ilmaan ja vesistöihin jättäen taas näkyviin kuolleitten lehtien ja kasvien peittämän maan. Kiitollisuudella otimme A:n kanssa lumen […]

  • Pimeän läpi kohti kevättä

    Taas on kulunut päiviä siitä, kun olen blogiin kirjoittanut. Maailmalla on tapahtunut paljon, ja Suomessa myös. Juuri nyt on postilakko saatu loppumaan ja monen joulu pelastuu; tarkoitan niitä jotka ovat olleet postin ja postikuljetusten varassa. Itselleni ei lakolla ole ollut oikeastaan mitään vaikutusta. Laskutkin tulevat suoraan internetin kautta pankkiin, joka veloittaa ne tililtä. Mutta aina […]

  • Schjerfbeck Ateneumissa

    Päivät pimenevät yhä vain. Pakko on saada edes vähän valoa jostain, ja pääasiassa se tulee sähköstä. Mutta myös omia ajatuksia on syytä valaista. Siihen jos mihin auttaa taide, musiikki, kirjallisuus ja maalaustaide. Sunnuntaina oli maalaustaiteen vuoro. Schjerfbeck on jo pitkään ollut yksi niistä taiteilijoista, jotka ovat vain nousseet omalla ranking-listallani. Muita ovat esimerkiksi Henri Matisse, […]

  • Isän päivä

    Isän päivänä maamme lippu liehuu taas, liehuisi siis, jos pihalla olisi lipputanko. Se lahosi ja kaatui ajat sitten. Tässä kodissa Suomen lippu on kuitenkin henkisesti salossa joka ainoa päivä. Isänmaallisuus ei kuitenkaan tarkoita muukalaisvihamielisyyttä, torjuntaa, rasismia. On hyvä rakastaa maata ja kieltä johon on syntynyt, mutta samalla voi suhtautua uusiin tulokkaisiin kuten ihmisiin pitää. Kun […]

  • Mikä on pyhää?

    Pyhäinpäivä tuli, oli ja meni. Monet nuoret eivät enää ymmärrä koko päivän merkitystä, kekristä puhumattakaan. Pyhä mikä pyhä. Joillekin mikään ei ole pyhää. Minulle sitä on luonto. Sen ihmettä en lakkaa hämmästelemästä. Pyhäinpäivää on sanottu myös pyh-päiväksi, mutta vainajien kunnioittaminen on kyllä myös pyhä asia. Ihmiset ennen meitä ovat meidät tänne luoneet ja saattaneet, hyvässä […]