Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Pienet ilot, suuret surut

    1. Koska suuret surut ovat nyt yleismaailmallisia, niistä ei enää jaksaisi puhua. Edessämme on taas vuosien uurastus ja kuopasta kiipeäminen siihen, missä vielä äsken ja varsinkin ennen koronaa olimme. Mutta ihminen on neuvokas, tai niin ainakin toivon, yhä vain. Ihminen on ennen ollut kestävä, koska on ollut pakko ja pakko on taas. ”Pakko se on…

  • Mikael Agricola ja suomen sointuisa kieli

    Agricola on kirjakielemme todellinen isä ja siksi eilen 9.4. vietettiin hänen syntymäpäiväänsä ihan liputtamalla. Agricolan synnyinvuosi taas oli 1510, josta aikaa on siten kulunut jo 512 vuotta. Jos Kivi, kaunokirjallisuuden isämme, onkin vielä lähihistoriaa; Agricola kuuluu kiistatta menneisyyteen. Olin ensin sanoa muinaisuuteen, mutta ehkei sentään. Muinaisuudessa elettiin kivikautta (tämän talon luona on ollut kivikautinenkin asuinpaikka…

  • Sunnuntai on aurinkopäivä

    On, ainakin nyt kun eletään jo huhtikuun alkua. Vaikka kun ulos katsoo, sitä ei usko että on menossa jo toinen kevätkuu. Kaikkialla on yhä lunta, lähes jäätyneessä muodossa. Vain se, että aurinkoa on ja valoa riittää jo lähes yli tarpeen saa uskomaan kevään läheisyyteen. Suuri käännös, tuo purjehdusterminä tuttu venda, on vasta jossain tuolla Atlantilla…

  • Kesäaika, kai

    YKSI Eestistä palattuamme meitä odotti lempeä, lähes keväinen luonto. Lämpöä oli parhaimmillaan viitisentoista astetta ja se sai katseen heti harhailemaan sinne, missä tiesi sinivuokkojen ensimmäiseksi kukkivan: aurinkoiseen mäkeen. Ja siellä niitä taas oli. Puhtaina, viattomina ja silmät apposen auki. Se on näky joka saa kaltaiseni ihmislapsen aina hyvälle mielelle. Kun tulin Sitarlaan ja aloin asua…

  • Voiko maailmaa paeta?

    ALKU Joskus on lähdettävä vain. Mentävä, nähtävä jotain uutta, lähes mitä tahansa ja sitten se, joka on piinannut ja vaivannut ehkä hitaasti väistyy, taittuu ja unohtuu. Näin on ollut ennen. Ja koska viikon matka lämpöön oli vain peruttava, kun tuntui mahdottomalta, että me voisimme nauttia jostain, kun muualla viattomat kuolevat sadoin ja tuhansin, tuli mieleen…

  • Uusi on aamu

    Vuonna 2000 kirjoitin romaanin Myrskyn jälkeen aamu. Itse pidin siitä, vaikkei sitä juuri luettu. Muistan kirjasta vielä paljon, loppulauseenkin, mutta varsinkin kirjan nimen. Ei se aivan huono sittenkään ole, tavanomainen kyllä. Jokainen myrsky menee ohi, aina tulee uusi aamu. Nytkin. Taivaanranta hehkuu yhä punaisena idässä. Kuin uhkaavana symbolina sille mitä tuolla kaukana paraikaa tapahtuu. Tänään…

  • Myrskyn silmä

    Otsikon termi tarkoittaa hetkeä, jolloin trooppinen hirmumyrsky kiertää itsensä ympäri jättäen keskelleen paikan, jossa vallitsee tyyni rauha. Kyse on siten pelkästä illuusiosta. Tuntuu kuin vastaavanlaisessa silmässä täällä elettäisi juuri nyt. Suomessa on rauha, mutta uutisten mustuus ei irtoa mielestä. Viattomien ja varsinkin lasten kuolema on pahinta. Miten helppoa tuhota, miten vaikea rakentaa. Ja taas kaiken…

  • Sota ja rauha

    SOTA Sota ja rauha (Война и мир –Voina i mir) on tietenkin Tolstoin vuosina 1865 – 69 kirjoittama 1500-sivuinen romaani siitä, miten Napoleonin sota Venäjää vastaan lopulta torjuttiin. Napoleon oli jo Moskovassa, joka kuitenkin paloi, eikä maata sittenkään ollut valloitettu. Myös tästä, kuten Suomen Talvisodasta voi vetää yhtäläisyysmerkit sille mitä Ukrainassa tapahtuu. Kiovakin voidaan menettää,…

  • Putin ja Pandoran lipas

    Pandora oli kreikkalaisen mytologian mukaan maailman ensimmäinen nainen. Hänen huostaansa jätettiin lipas (ruukku), jota hänen ei pitänyt avata, mutta uteliaisuus voitti. Ja niin kävi, että lippaasta eli oikeammin ruukusta pääsivät maailmaan kaikki mahdolliset onnettomuudet taudeista sotiin. Vain yksi jäi. Se oli Elpis, toivo. Nuorena kirjoitin tästä jopa kuunnelman: Arkusta nousi toivo (1973). Mutta se oli…

  • Suomalainen ja sää

    Suomalainen ja sää

    Ihan lapsena jo opin maalla suomalaisen ihmisen tavasta reagoida säähän lähes kaiken. Asuimme koko kesän piskuisella kallioluodolla (opettajaperheen etuoikeus silloin, 3 kk kesälomaa). Luodolla oli vielä pienempi mökki johon kolme ihmistä ahtautui: äiti, sisko ja minä. Keskisaari ja takasaari, pieniä nekin, taas olivat aina alkukesällä erillisiä saaria, kunnes Kukkiajärven vesi laski.   Niinpä heti kesän…