Kauan sitten Antti Tuuri kirjoitti mainion kuunnelman jolla oli tuo nimi; se käännettiin saksaksikin. Kyllä senkin nimi on jäänyt mieleeni, kunhan saisin sen sieltä hohtimilla ulos: Der Schnee ist – ja sitten jotakin tyyliin Fäls, Fels, Pels? Mutta vaikka kuinka yritän löytää muististani oikeaa vastinetta, en löydä. Luovuttaa ei kuitenkaan pitäisi. Etsin oikein vanhanmallisen sanakirjan […]

Herään keskellä yötä. Kuluu kiitävä hetki ennen kuin käsitän missä olen. Sairaalassa. On sekä syvä keskiyö että alkava aamu. Kello löisi kaksi, jos sellainen kello olisi. Sairaalassa valvovat vain muutamat, lähinnä yököt ja jossain tuolla kauempana poliklinikan päivystäjät. Mutta nyt myös minä. Käytäviltä ei kantaudu ääniä, sisäpihan kuilu ei kerro liikenteestä mitään. Sen näköalahissikin on […]

1. Olin saanut pyynnön puhua Leinosta myös Hämeenkyrössä. Sinne saavuin hyvissä ajoin sunnuntaina. Komeaa seutu yhä on Kyröskoskineen, joka ikään kuin Leinon ja Sillanpään itsensä kunniaksi avattiin puoleksi tunniksi kohisemaan kuin Imatralla ennen. Putouskorkeutta koskessa on yli 20 métriä ja kyllä sen kuuli ja näki. Luonto näytti hetken vanhaa voimaansa, kun sähköntuotantoon kosken valjastanut ihminen […]

1. Aamulla kuljen Kazanin tuomiokirkkoon. Kova on tuuli, pilviharsoa kiitää taivaalla, vähän sinistä näkyy. Sateen pientä tihkua on ilma täynnä, mutta niin vähäistä, ettei sateenvarjoa tarvita. Palvelus on kirkossa käynnissä, väkeä paljon eikä ihmeitätekevälle ikonille nyt ole pääsyä. Sytytän Svetalle sitten kynttilän muualle. Kuuntelen kuoron laulua hetken ja jatkan matkaa kohti Olesjaa. Olemme sopineet että […]

Syntyessään tähän maailmaan, lapsi ei voi vastata siitä mitä maailmassa ennen häntä on tehty. Hän on viaton myös hyvään mutta varsinkin pahaan: vilppiin, kieroiluun, petoksiin; varkauksiin, murhiin, sotiin. Tähän lapsen puhtauteen ja viattomuuteen minä uskon, en perisynnin näköiseenkään. Perisynti on tarra, joka aikuisten toimesta isketään lapsen otsaan. Se jämähtää siihen ja pysyy muistolaattana talon seinässä. […]

    Lapinmatkaa olen alkanut taas kerran odottaa jo kesän alusta. Usein se sijoittuu juuri elokuulle, ellei sitten syyskun alkuun ja ruska-aikaan. Usein ajamme matkan pätkissä, mutta nyt päätän että auto saa levätä junassa laillamme. Vaunu ja kupee siinä on uusi, toisen kerroksen hytissä jopa wc ja suihku, jonka käyttäjän pitäisi kyllä olla insinööri, ainakin […]

1. Kolme päivää on kulunut yhdessä hujauksessa ja olen jo ehtinyt nähdä vaikka mitä. Kukat ovat lähes kaikki kukkineet, niittyvillaa osuu silti yhä silmiin. Niin myös haaleanpunervia horsmapeltoja, joista kukkia enää ylimmissä latvuksissa. Mustikoita on löytynyt yllättävän paljon, sieniä tasan kaksi. Mustikoita voi kyllä toisaalta kuvata Raimo Hartzellin runon säkeellä: “Mustikka on pieni ja sininen”; […]

1. Aamutoimien jälkeen laitoin roskapussin ulos kuistille odottamaan kuljetusta päämääräänsä. Kuljettaja olen kyllä silloinkin ihan vain minä itse. Kello oli kuusi. Ja jo kolmantena aamuna peräkkäin mustarastas lauloi. Harjoittelusta ei enää ollut kyse. Kaikki sävyt ja nyanssit löytyivät esityksestä. Pakko uskoa että on kevät, itse asiassa ensimmäisen kevätkuukauden viimeinen päivä. Huomenna on huhtikuun ensimmäinen eli […]

1. On kaunis hiljainen lauantaiaamu. Itse asiassa olen lähdössä ihan konkreettisesti Lappiin vasta huomenna, mutta otsikko tuli kyselemättä mieleen juuri tuollaisena. Senniminen on Lassi Nummen runokirja ja siinä lähtö tarkoittaa lähtöä maailmasta. Siitä ei kuitenkaan kohdallani vielä liene kysymys. Minä taivutan sukunimen vanhalla tavalla eli Nummen, vaikka hän itse muistaakseni halusi, että sukunimi olisi genetiivissä […]