Katsoimme illalla Jacues Tatin (1907 – 1982) nerokkaan elokuvan Mon oncle  – Enoni on toista maata (1958). Olen nähnyt sen vähintään parikymmentä kertaa ja edelleen siitä voi löytää jotain uutta. Niinkin filmi täyttää Italo Calvinon kehittämän klassikkoteoksen määritelmän. Huono katoaa, hyvä säilyy aina jotenkin, vaikka sitä hetken pitäisi yllä vain yksi katsoja tai lukija. Suomennos […]

1. Viikko on taas vierähtänyt. Pietarinmatkakin on vain muisto. Niin kuin koko elämä. Meillä ei ole nykyhetkeä, vain menneisyys ja tulevaisuus. Ajasta on mahdoton saada kiinni. Kun sitä ajatteleekin, se on jo mennyt. Carpe diem – Sieze the day – Tartu hetkeen on siten silkkaa utopiaa. Mutta siihen että elämämme on lähes aina arkea, on […]

Auto on väline jolla harvaan asuttu maa pysyy pystyssä. Kaikki eivät voi tai halua asua suurissa kasvukeskuksissa ja tulevaisuudessa Suomen pellot ja ruuan tuottaminen niillä ovat myös tärkeämpiä kuin luulemmekaan. Maanviljelys on 1900-luvun alun jälkeen kuitenkin herättänyt lähinnä inhoa ns. sivistyneissä kaupunkilaisissa, joiden mielikuvissa ruoka tehdään kaupoissa ja haetaan niistä. Minun lapsuudessani naapurisaaren poika kieltäytyi […]

1. Lähden aamulla ajamaan kohti Valamoa. Vasta kun istun autossa, käsitän että teen matkaa täsmälleen toisinpäin kuin viime vuoden elokuussa. Silloin ajoin vaimoni kanssa Muoniosta ensin Kajaaniin ja sitten sieltä Uuteen Valamoon. Ja Valamosta kotiin. Nyt olen menossa Kajaaniin ja noin vain päätin yöpyä luostarissa. Taaksepäin ei elämässä pääse, mutta matkata aina voi. Nostalgiaa, sitä […]

Maanantaina 4.12. pidettiin Opetusministeriön toimesta Sivistys 100 -seminaari. Olin yksi kuulijoista ja katselijoista, koska paitsi eläviä esityksiä, suurelle taululle heijastettiin digiajan mukaisesti myös videoita suomalaisten mielipiteitä aiheesta. Sanankäyttäjiä videoilla edusti Sirpa Kähkönen, joka juuri valittiin Kirjailijaliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Eipä olisi paremmin voinut osua. Paitsi että puolusti kirjallisuutta, hän puhui lopussa myös turvallisuudesta. Se oli uusi […]

    Tähän kysymykseen törmäsin taas kerran, mutta nyt hieman yllättäen. Ajoimme paraikaa kohti Särkitunturia jonne kapuaminen kuuluu Lappirituaaliemme joukkoon. Sieltä, laajan kallioisen tunturin laelta aukeaa näköala johon mahtuu niin Jerisjärvi Keimiötuntureineen kuin koko Pallas, Olos ja kirkkaammalla säällä Ylläskin. Kansallismaisema numero 2, kuten sitä on jo yleisemminkin alettu nimittää. Koli on yhä se ensimmäinen. […]

1. Otsikon kysymykseen vastaan heti näin: ei ehkä sitä mitä lähdimme etsimään. Rembrandti taloa tuli ikävä. Liikaa ihmisiä, liikaa hälinää, vaikka etukäteen ostetuilla lipuilla pääsikin sisään jonottamatta. Eivät jonot lokakuun lauantaina toisaalta muutenkaan olleet ihmeen pitkiä. Isoon taloon mahtuu. Rembrandtin jälkeen tilantunnekin oli niin toinen, että talon avaruus vieraannutti äänten kumun kasvaessa. Katsottavaa oli myös […]

Jostain tunne tulee, hiipii sisään hiljaa ja asettuu heti asumaan kuin vanha tuttu, mutta alkaa samalla myös ahdistaa sydäntä. Korkea veisu se ei sittenkään ole, vaikka lupaa kaiken, antaa kaiken, unohtaa sen, vaatii ja tahtoo ja taas avaa kaiken, mutta lähtee palatakseen kuitenkin kun luulet, ettet sitä enää koskaan näe. Rakkaus on sellaista ettei sitä […]

Tänään on Suomen 101. itsenäisyyspäivä. Sattuman oikku antoi itsenäisyyden meille ja sama sattuma oli seuraavana vuonna jo lähes tuhota juuri syntyneen valtion. Maassa oli liikaa liian kauan sorrettuja työläisiä, köyhää kansaa, jota Venäjän vallankumouskin innosti. Lopputuloksen tiedämme. Edelläkävijä Jaakko Paavolaisen 1970-luvun kirjoihin Punainen terrori ja Valkoinen terrori ei edelleenkään ole mitään lisättävää. Valkoisten voittajien teot […]

1. Messu on hauska sana. Se viittaa sekä pyhään että profaaniin, maalliseen. Pyhyyttä olen kirkkojen messuissa kohdannut, maallisempaa kaupantekoa sitten muualla. Kirjamessut tulivat minulle tutuksi jo 70-luvulla Moskovassa; vierailin niissä lähes joka vuosi työn puolesta. Ainoa mainittava kirja jonka sieltä koskaan löysin, oli Eduard Uspenskin Djadja Fjodor, pjos i kot, jonka Martti Anhava sitten heti […]