Uudenmaankadun ja Fredrikinkadun kulmaan ilmestyi aikanaan antikvariaatti. Nimensä mukaisesti se myi vanhoja kirjoja, joita monet olivat jo ennen mahdollista ostajaa lukeneet. Myös sellainen kirja on, eräänlainen Haanpään Yhdeksän miehen saappaat. Ja ehkä useammankin käyttäjän parhaimmillaan. Vuosien ja satojen myötä hyvä kirja kiertää lukijalta toiselle sen enempää kotien vaihdoksesta hälyä pitämättä. Lakimiehiä ei näissä eroissa […]

  (Kuva Marketta Eräsaari) 1. Tämän vuoden maaliskuussa Alpo Ruuth olisi täyttänyt 75 vuotta. Hän syntyi Helsingissä toisen maailmansodan aikana 1943 ja Helsingissä hän myös menehtyi. Väliin mahtui pieni poikkeama Kivistössä, jonka omakotitalon pihalla sain myös väliin istuskella. Mutta stadin kundi pysyi omana itsenään myös tuolla böndellä, vaikka alue toki Suur-Helsinkiin kuuluikin. Kerran Kallion kundi, […]

    Työn alla olevaan esseetyyppiseen kertomukseen tarvitsin sitaatin luomistyöstä tai yleensä kirjoittamisesta. Mieleeni nousi jostain Anna Ahmatovan (1889 – 1966)  runo, joka on kirjoitettu vuonna 1944. Se on muutaman säkeen mittainen ja kertoo runouden merkityksestä ja jopa pyhyydestä. Pienetkin sanat ovat olleet hänelle aina tärkeitä ja niissä on suurempaa painoa kuin miltä näyttäisi. Ahmatovan […]

Myös Lorca oli vanha rakkauteni ja miksei olisi sellainen yhä. Sekä suomeksi kääntyneet runot, että jopa ne joita espanjaksi sain käsiini. Oli aika että ymmärsin niitä hieman ja osasin säkeitä jopa lausua, koska olin kuulunut koulun espanjakerhoon. Mutta se aika on ohi. Enää osaan vain mutista kahta lausetta, joista ensimmäinen löytyy otsikosta: “Verde, que te […]

  On päiviä, jolloin televisiota ei aukaise, jos hyvin käy. Ja päiviä, jolloin katsoo ainakin uutiset. Varsinkin nyt kun Ranskassa on vaalit. Gallia. Asterixin maa, ja tänään varsinkin Obelixin. Vanha rakkauteni, josta yhä kaipaan muutamaa maisemaa, ihmistä, kieltä. Bretagne, Normandie, Loiren laakso; ja sitten se Välimeren rannikko joka Montpellierin jälkeen kulkee kohti Espanjaa: Narbonne ja […]