Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Pieni pyhiinvaellus

    Menneenä sunnuntaina tuli halu lähteä liikkeelle. Pelkkä ajatus vapauden riistosta jo riittää kahleitten murtamiseen. Lohjalla oli jo kierrelty, mistä kuva. Nyt kohteeksi valikoitui vanha kotikaupunkini Helsinki, Stadi, Kallio, jossa lapsuus ja nuoruus kouluttivat minusta sen mikä nyt ehkä viimein olen. A. lähti mieluusti mukaan, olihan juuri hän ehdottanut pientä irtiottoa tutuista ympyröistä. Korona-ajan pakkopullaan janttautuneelle […]

  • Tennistä ja Leinoa

    Tennistä ja Leinoa

    Sade sataa, tuuli tuivertaa, koleutta riittää. Myös tällainen voi olla kevät. Jokapäiväisiä säitä eivät ihmiset sittenkään määrää, vaikka ilmastoa muuttavatkin. Perjantaina satoi solkenaan, kun lähdin Hankoon pelaamaan tennistä. Sadetta riitti koko matkan, mutta kun Hankoniemi alkoi, sade loppui kuin seinään. Maalla on usein pilvilauttojen suma, merellä kaunista ja aurinkoa. Ja Hanko sijaitsee merellä koska niemi […]

  • Kukkia äideille

    Myös korona-aikana vietetään äitienpäivää, joka on tällä hetkellä päässyt etenemään iltapäivään. Ruusu lienee tänäkin vuonna äidin kukka? Mutta kait kelpaavat myös ne, jotka ulkona jo kukkivat. Pihapiiristä ja sen ympäriltä löytyy vaikka minkälaisia kukkivia kasveja, puita, pensaitakin. Ojennan ne kaikki A:lle, symbolisesti. Miksi mennä kauppaan, kun luonnosta saman kauneuden saa kaiken lisäksi usein aivan ilmaiseksi. […]

  • Oi ihana toukokuu

    Nyt on jo toukokuun kolmas päivä ja vasta huomenna alkaa arki. Vappu oli siten pitkä, mutta nopeasti se sujahti ohi, ja kaikki meni hyvin, itse asiassa täysin huomaamatta. Vappuajelu näytti että raitit olivat tyhjiä ja ihmiset jossain piiloissaan. Näin kaksi ilmapalloa, en yhtään kauppiasta, enkä Lohjan ABC-kolossissakaan muuta kuin pari hassua ihmistä ja kahvilasalin tyhjyyden. […]

  • Lyhyt matka maailman ääreen

    Vaikka meillä maalla on väljyyttä olla ja metsää riittämiin ympärillä, voi joskus tehdä hyvää päästä myös pitemmälle. Kun koitti sunnuntai, sain mieleeni näkymän Hangosta ja aavasta ulapasta. Sillä on aina ollut minuun samanlainen vaikutus kuin jollekin Lapin tunturille kipuamisella. Voit nähdä kauas ja vastoin runon säettä myös silloin nähdä ja tuntea avaruuden sekä merellä että […]

  • Olipa kerran (Eino Leinon tyyliin)

    Olipa kerran kevät, jolloin luonto oli ainoa missä vallitsi vapaus. Ei ollut kahviloita auki, ei levähdys- ja pysähdyspaikkoja, joissa puhua ihmisten kanssa, koska tuttuja ja tuntemattomia ei saanut enää tavata. Mutta silti maailmassa oli joki ja oli myös vene, jonka teki mieli vesille. Ja kun soutaja lähti soutamaan, joella häntä odotti sen rauha ja kuvajaiset, […]

  • Käsidesi

    Käsidesistä on tullut päivän sana, nykyajan aamuhartaus. Ennen sellainen kuultiin kouluissa ja radiossa; mutta nykyään nuo vanhat tavat ovat katoavaa kansanperinnettä. Käsidesi sen sijaan on sananakin moderni. Se on saavuttanut suuren maineen ja kilpailee ykköspaikasta suojahanskojen ja kasvosuojainten kanssa, tosin aika voitollisesti. Vasta lähiviikot näyttävät rynniikö kasvosuojain tai kasvomaski tai suusuoja tai hengityssuoja (millä nimellä […]

  • Pääsiäinen on päästäinen

    Muistelen että yhdessä isä Camillo-kirjoista isä sai kommunistijohtaja Pepponelta pääsiäismunan joka olikin pommi. Siihen oli kirjoitettu: ”Hyvää päästäistä.” Näin siis suomennoksen mukaan, italiaksi hieman toisin. Mutta vitsi oli siinä, etteivät kommarit osanneet kirjoittaa. Giovanni Guareschin Camillo-kirjat olivat suosittuja perheessämme, suomennokset ilmestyivät 1950-luvun alussa. Niissä katolinen pappi mitteli Italiassa voimiaan sodan jälkeen vahvoilla olevia kommunisteja vastaan […]

  • Herra Huun oikukas elämä

    Herra Huu, kuten kaikki muukin tässä maailmassa, tuli tielleni sattumalta. Emme kylläkään tiedä, mikä sattuma on. Viisi vuotta sitten kuollut ystäväni Tolja siteerasi aina minulle Hegeliä ja väitti tämän sanoneen, että sattuma on vain tuntematon kohtalo. Kuinka tahansa, Huun kohtasin vahingossa, ja silti pieni musta mies alkoi kulkea kanssani samaa matkaa, tosin väliin pitkäksi aikaa […]

  • Kohtalona Eeva Kilpi

    Jo kolmannen kerran lyhyehkön ajan sisällä sattuma vei askeleeni kohti kauppaa, jossa oli tarjolla Eeva Kilven kirjoja. Nyt kyseessä oli Prisma, ei aivan varsinainen kirjakauppa, mutta sama se. Ja tietenkin siellä ensimmäisenä silmiin osui pieni kaunis sidottu laitos Eeva Kilven kootuista runoista nimeltään Perhonen ylittää tien. Edelliset Eeva Kilvet jotka lähtivät mukaan olivat hänen päiväkirjoistaan […]