Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Kuvien totuus

    Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, totesi jo Erno Paasilinna aikanaan. Sen tiedämme että kuvia on aina voinut käsitellä, että niillä on manipuloitu kansaa ja niihin on voitu sekä lisätä ihmisiä että poistaa niistä sellaisia jotka eivät ole enää kelvollisia, kuten Stalin tajusi omassa valtakunnassaan. Nykytekniikka tekee tästä kaikesta vielä helpompaa. Photoshoppaus muuntaa ja […]

  • Uskaltaako maailmalla matkustaa?

    Otsikon kysymys on ajankohtainen, vaikkei sitä olisi uskonut puoli vuotta sitten. Uusi etiikka alkaa nykyään olla sellaista, että kansalaisen jokaista askelta tarkkaillaan. Se on sekä hyvä että paha. Vähitellen elämme Aldous Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa tai Orwellin profetioissa. Yhä varmemmin ja tehokkaammin jokaista yksilöä voidaan seurata ja hänen tekemisiään arvostella. Internet, jonka avulla tätäkin tarinaa […]

  • Joutilaan mietteitä

    Tulee niinkin harvinainen päivä, että kaikki tekeminen hidastuu, ellei vallan pysähdy. Ehkä sen saa aikaan lähes eteläinen helle, jonka myötä elämä ajautuu hitaasti alaspäin virran viemänä pysähtyäkseen lopulta suvantoon pienen putouksen jälkeen. Miten vain, hyvä niinkin. Kaikki mitä annetaan, otetaan vastaan. Niin hyvä kuin sen miinusmerkkinen velikin. Jälkimmäinen kyllä vähän pitkin hampain. Lauantaiaamu oli aikainen […]

  • Juhannuksen juhlaa

    Juhannus on juhannus on juhannus. Kyllä on. Tuttu hokema A rose is a rose is a rose saa minulta tämän muodon. Aina juhannusta odottaa, pisintä päivää, lyhintä yötä ja tuleehan se viimein. Mutta huomenna sekin on ohi. Parin päivän päästä alkaa päivä jo lyhetä. Sanooko tuon pessimisti minussa, en tiedä. Mutta optimisti lisää, että uusi […]

  • Torilla ja museossa

    Koitti päivä jolloin halutti nähdä myös muuta maailmaa. Meille se tarkoitti suunnistamista Helsinkiin, vanhaan kotikaupunkiini. Siellä olisi elämää ja varsinkin meri. Meri, jonka ulappa aina saa ajatukset lentämään. Päivästä oli tulossa helteinen, joten lähdimme matkaan aikaisin. Ja ensin suuntasimme siitä syystä torille. Emme Kauppatorille, joka tosin koronan takia on henkitoreissaan. Mutta meri ei ollut nyt […]

  • Kesää kauneimmillaan

    Kesällä kaikki on kaunista. On. Ja lähes kaikki on sitä miltä näyttää. Aamu alkaa täällä aina hiljaa. Kun istumme kuistilla kello neljä, kuuluu jo lehtokertun laverrus ja punavarpusen reipas piuuu. Ja sitten outo ääni metsän takaa, koska ilma on täysin tyyni. Kukko, kukko se tosiaan on. Jollain tuolla mäkien takana on siis vielä kanalakin jäljellä. […]

  • Annikin runofestivaalit

    Eilen 6.6. pidettiin Tampereella Annikin runofestivaalit. Olin sinne lupautunut hyvissä ajoin jo syksyllä ja nyt matkasta sittenkin tuli tosi, koska festivaali pidettiin virtuaalisena ja kaikkien koronasäännösten mukaisesti. Kevään ja kesän muut esitykset olivatkin peruuntuneet. Ajoimme Tampereelle hurjassa sateessa, joka alkoi kuitenkin loppua kun pistäydyimme Hämeenlinnassa tapaamassa Riitta ja Olli Jalosta, vanhoja ystäviäni. Voi olla ettemme […]

  • Vapauden tuulia – 1.6.2020

    Koska karanteenin rajoituksia vihdoin purettiin, alkoi uusi elämä. Koko tämän ajan kahvilat ovat olleet suljettuina, mikä on ehkä tuntunut pahimmalta rangaistukselta mitä itseeni tulee. Nyt ne sitten viimein aukaistiin, jos kohta ankarilta tuntuvin säädöksin. Ajatus kahviloista ja vapaudesta riitti sytyttämään matkakuumeen. Koska A. on lomautettuna taas kolme viikkoa, oli siis mahdollista lähteä lomalle. Siihenhän lomautus […]

  • Uusi aika – uudet normaalit?

    Yhä vain kärvistelemme koronakaranteenin jälkiaalloissa, mutta viikon päästä edes osa kärsimyksistä loppuu, ainakin hetkeksi. Eihän sitä toisaalta tiedä missä liemessä meitä kohta kesällä jälleen marinoidaan, ja marinoidaan niin kypsiksi, ettei liha saati lihaskaan enää liiku. Viikko vielä ja kesäkuun alussa tulee mahdolliseksi ainakin istua hetki kahvilassa vaikka uuden normaalin (!) mukaisesti. Kahviloissa voi silloin olla […]

  • Pieni pyhiinvaellus

    Menneenä sunnuntaina tuli halu lähteä liikkeelle. Pelkkä ajatus vapauden riistosta jo riittää kahleitten murtamiseen. Lohjalla oli jo kierrelty, mistä kuva. Nyt kohteeksi valikoitui vanha kotikaupunkini Helsinki, Stadi, Kallio, jossa lapsuus ja nuoruus kouluttivat minusta sen mikä nyt ehkä viimein olen. A. lähti mieluusti mukaan, olihan juuri hän ehdottanut pientä irtiottoa tutuista ympyröistä. Korona-ajan pakkopullaan janttautuneelle […]