Marja-Liisa Vartion romaania ei ehkä kovin moni nuoremman polven lukija enää tunne, mikä on kyllä sääli. Niin kauan kuin suomalaisessa kirjallisuudessa on jokin pysyvämpi kaanon, kuuluu Vartion teos siihen. Kirja on suuri hiljainen yksinlaulu, Mustapään pieni kansanlaulu mutta sanoin: koskettava, hieno ja herkkä. Se julkaistiin 60 vuotta sitten eikä se ole menettänyt mitään tuoreudestaan. Lukekoon […]

Päivät pimenevät yhä vain. Pakko on saada edes vähän valoa jostain, ja pääasiassa se tulee sähköstä. Mutta myös omia ajatuksia on syytä valaista. Siihen jos mihin auttaa taide, musiikki, kirjallisuus ja maalaustaide. Sunnuntaina oli maalaustaiteen vuoro. Schjerfbeck on jo pitkään ollut yksi niistä taiteilijoista, jotka ovat vain nousseet omalla ranking-listallani. Muita ovat esimerkiksi Henri Matisse, […]

Sunnuntai koitti sateisena, mutta vähitellen sade taukosi. Kun aamun työt oli tehty, valtasi halu nähdä maailmaa. Ei sitä suurinta, vaan tätä täällä, pienempää kosmosta Länsi-Uudellamaalla. Jos kohta loputon avaruus alkaa aina juuri siitä pisteestä missä kulloinenkin ihminen on. Siksi sanon ylpeästi ja osuvasti, että Sitarlan talomme on maailman keskus. A. ei koskaan ollut käynyt Tammisaaren […]

1. Kerrankin itsenäisyyspäivä oli sään suhteen suotuisa: pikku pakkanen, pieni lumi, kaunista kaikki. Laaksossa tulvavesi lepäsi ja heijasti taivasta. Ja taivas oli kuin Suomen lippu itse. Ajattelin siitä näin. Vanha lause Ubi bene, ibi patria – Missä hyvä, siellä kotimaa voisi kääntyä toisinkin päin: Ubi patria, ibi bene – Missä isänmaa, siellä hyvä. Ainakin Suomessa, […]

Sanat opitaan aluksi yksitellen, puheen ja kirjoituksen tekee tai ottaa haltuun ihminen itse sitä mukaa kuin kasvaa. Ja myös yhteiselämä muokkaa sanoja jatkuvasti. Näin kävi ainakin meillä. Koska kotikielemme oli venäjä, kehitys ja muokkaus kohdistui aluksi ennen kaikkea minuun. Vanha pää ja sama pää – sää kuin sää; eikä vain kesät talvet vaan myös syksyt […]

Maanantaiaamuna A. vei töihin mennessään minut Jorvin sairaalaan ja sinne jäin sitten laukun, tietokoneen ja potilaan statukseni kanssa. Olin odotustilassa liian aikaisin, mutta Leikossa eli leikkausyksikössä isoja ja pehmeitä tuoleja riitti eikä sinne lopulta tähän jälkimmäiseen aamuryhmään ilmaantunut kuin viisi muuta. Jokainen menetti identiteettinsä vuorollaan, sai sairaalan vaatteet ja kaksi hetutiedot sisältävää ranneketta (ehkä siksi […]

  Legendaarisen 70-lukumme vaihteessa ilmestyi Love Recordsilta äänilevy Lautanen Guatemalan verta. Sen rahisevilla urilla oli myös laulu Menee huonosti jossa iloisesti päästeltiin: “Ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala.” Taisi olla Ritsan eli mestari Pentti Saaritsan tekstiä. Mutta onneksi Suomessa sairaaloita löytyy, vieläpä riittävästi, ja sairaudet taas hiipivät itsekseen hiljaa ihmisiin kysymättä heiltä halutaanko niitä […]

Herään aamulla kello neljän maissa ja katson että laukku sairaalareissua varten on kunnossa. On se. Naapurin Pertti saapuu aivan ajallaan ja niin pääsen jo puoli kuudelta lähtemään hänen ja navigaattorin kyydissä kohti sairaalaa. Liikennettä piisaa kosolti pimeässäkin, ihmiset käyvät työssä nimenomaan Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Radan rakentaminen Lohjan kautta Saloon ja Turkuun ei todellakaan olisi […]

1. Syyskuu painuu hiljalleen kohti loppuaan. Kovin kesäisiä ovat  olleet nämä päivät hetkittäin; lämpöä jopa parikymmentä astetta. Ja silti syyspäiväntasaus on jo ohitettu ja pimeys ottaa hitaasti ja varmasti vallan. Mutta yhä nousee myös aurinko. Ja sen kanssa luonto sinnittelee. Alapellon vierellä kukkivat edelleen malvat ikään kuin niillä ei olisi mitään aavistusta lähestyvästä kuolemastaan. Sumut […]

1. Päivä päivältä syksy etenee. Perjantaiaamuna oli tuuli hetkeksi moinannut, kun vielä tostaina lähes myrskysi. Mutta tämä on kuulemma vain tyyntä vielä suuremman myrskyn edellä, jonka ennustetaan iskevän maahan lauantaina. Lohjalla pidetään vuotuiset omenakarnevaalit. Vain kerran muistan että ilmanala oli näille markkinoille erityisen suopea; kaunis ja kuulas kuin itse omena. Ehkä siksi, että vierelläni kulki […]