Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Sisareni tarina

    Pistäydyn kaksi kertaa viikossa katsomassa, miten siskoni voi. Niin tein nytkin. Olimme käyneet kaupassa ja apteekissa, apteekissa ensin, koska iäkäs sisareni ei pidä apteekeista. Ikävästä tulee mennä aina helpompaan, vähän niin kuin se, että vastavirtaan kannattaa ensin uida ja antaa sitten myötävirran tuoda takaisin; jos sellaisia myötävirtoja vielä jossain on. Siskoni täyttää kohta 92 vuottaan […]

  • Kirjoittamisen ilo?

    Posti toi uusimman kirjani ja katselin sitä pitkään ennen avaamista. Aina kun olen uuden avannut, on silmin osunut virhe tai painovirhe. Nyt ei heti käynyt niin, mutta sitten huomasin sellaista, jonka olisin tehnyt toisin. Jo painettua ei siksi kannata itse lainkaan lukea. Mahdoton on mahdotonta. Kirjoittamisen ilo on sanapari, jossa on paljon totuutta joskus, mutta […]

  • Lappi – unelmaa ja totta 3

    Mitä matkasta jäljelle jää On lauantaiaamu aikainen ja olemme kotona Sitarlan mäkituvassamme. Jos vielä äsken Muoniossa oli valoa yön täydeltä, koska aurinko ei laskenut lainkaan, täällä keskellä yötä on jo lähes pimeää. Nytkin kellon näyttäessä kolme valon alkaa vasta aavistaa makuuhuoneen ikkunasta, joka osoittaa hieman itään. Näin me hitaasti menemme jo kohti syksyä. Jokainen matka […]

  • Lappi – unelmaa ja totta 2

    Muistot, haudat, ihmiset Ylöspäin on aina alkuun hitaampi matkustaa, enkä tarkoita tällä taivasta, vaikka voisin, vaan Suomea ja sen pohjoisinta osaa eli Lappia. Lappi ei ala minulla vielä Rovaniemeltä vaan ylempää: Suomi-neidon päässä jostain Ivalosta ja kohti käsivartta mentäessä sitten vaikkapa Pellosta. Tosin koko Torniojoenlaakso, joen rannat, on molemmin puolin niin hieno, että olkoon mukana […]

  • Lappi – unelmaa ja totta

    OSA I Lapissa olen käynyt kesäisin kohta 50 vuotta. Vielä nuorempana jouduin kerran Ylläkselle, mutta elettiin talvea ja varusteenani olivat pelkät pujottelusukset. Niiden kanssa kivuttiin Yllästunturille Sotamaan Penan kanssa (hiihtohissejä ei silloin vielä ollut), juotiin siellä outoa blandista (viinaa mehun kanssa) ja päätettiin pujotella alas. Puolivälissä kyllästyin ja aloin laskea suoraan, syöksyä. Pieni päihtymys taisi […]

  • Vanha koira ja kesä

    Kirjoitin viime vuonna novellikokoelmaan lyhyen jutun Patesta ja kesästä. Nyt on vuosi kulunut, kirja ilmestynyt nimellä Viiden minuutin juttuja (Aviador) ja kesä on taas. Juttu löytyy blogistakin. Se pysyy siellä, mutta uutta tarvitaan, koska elossa on edelleen myös vanha koira. Yhä huonommin se kuulee, yhä vähemmän näkee, mutta hajuaisti on aina moiteeton. Ja elämää se […]

  • Pärnu ei petä

    Aamulla lähdemme Tartosta kohti Pärnua. Tuttu tie odotti. Ensin suuntaisin Võrtsjärven rantamille, sitten ajaisimme Viljandiin. Kumpikin paikka on jo aikaa tullut nähdyksi, vaan kumpaankaan ei väsy. Ehkä siksi, että meille, alati jotain ahnehtiville, ei ole ollut sen kummemmin aikaa viivähtää. Kunhan on käyty, levätty hetki, nähty ja lähdetty. Järven luona on paikka, jossa kalastukselle pyhitetty […]

  • Kyllä ilmasto lämpenee

    Lähdimme vielä pienelle matkalle Viroon, koska paljon hyvää olemme siellä usein kokeneet. Pärnun sijasta matka suuntautuisi nyt pelkästään Tarttoon, tuohon entiseen Dorpatiin. Myös hotelli oli samanniminen, muinaisuuteen uskova. Laivassa kaikki sujui lähes kuten aina. Laiva on vanha, mutta sillä on isänmaallinen nimi ja koska se on viimeinen suomlaisomistuksessa oleva matkaamme useimmiten sillä. Kaikki muu teollisuutemme […]

  • Jouluun on enää puoli vuotta

    YKSI Olla optimisti on hankalampaa kuin pessimistinä kuljeskelu. Nyt juuri luonto kukoistaa, nyt juuri on se aika, jota viime joulusta olemme odottaneet ja rämpineet säiden ja sodan tähden surkean talven ja kevään läpi. Nyt juuri olisi syytä olla onnellinen, kun katsoo vihreän runsautta, luonnon hurjaa ja vastustamatonta voimaa ja vointia. On juhannus. Ja silti mielessä […]

  • Elämän kaksi puolta

    ENSIN ELÄMÄN KAUNIS PUOLI Tuomas Anhava kirjoitti lähes 60 vuotta sitten miehestä joka tiesi, että maailmassa on kaikkea: ”pientä, keskikokoa ja suurta.” Mutta kesällä keskikoko jää, suuri ja pieni asettuvat vastatusten, oikeastaan hyvä ja huono. Kumpaakin olen saanut kokea. Hyvää on juuri nyt paljon, paljon kauneutta. Voimme täällä maalla kotona ollenkin katsoa ja ihailla kesää, […]