1. Aamu alkaa taas yhtä sumuisena kuten eilenkin. On uskottava, että syksy todella on tuossa aivan nurkan takana. Vähän niin kuin vieras, joka tulee vain, kutsumatta. Syksy tuli kutsumatta (1974) oli viidennen runokokoelmani nimi. Sellaisia ihmisvieraita ei omassa elämässäni enää kuitenkaan ole. Jotkut eivät saavu,vaikka kuinka pyytäisi. 2. Päiviin muodostuu oma ruutiininsa. Ajan Lohjalle, juon […]

1. Joka aamu on armo uusi. Varsinkin kun herää niin aikaisin ettei valveilla ole kuin ympäröivä luonto ja kevään linnut. Ja tietenkin ahne orava, joka rapistelee aamuisin katon reunustoja pitkin kuistille lintulaudan baariin ja yrittää yhä penkoa auringonkukan siemeniä kukkienkin välistä, vaikka olen ruokinnan lumen kadottua lopettanut. Kukkia olen kuistin laatikoihin jo uskaltanut laittaa: orvokkeja […]

  Aina uskoin että toki lähden ennen sinua ja sitten sinä itse katosit. Keskellä yötä tulee puhelu kaukaa Mustanmeren rannalta. Sen pienestä kylästä soittaa anoppi joka pystyy vain sanomaan: “Sveta umerla. Vsjo. – Sveta on kuollut. Tässä kaikki.” Ja siihen puhelu loppuu. Eikä mikään äkkiä auta, vaikka se tuntuu ensin unennäöltä. Katson sähköpostin, vielä olet […]

Ei näköjään kulu kesää ilman että kohtaisin jossain kuin sattumalta taas kerran Helene Schjerfbeckin. Kävimme Villa Gyllenbergin näyttelyssä ja vaikka Ane Gyllenberg oli kerännyt myös ulkomaista taidetta (Tizian ja Tintoretto), eivät ne tehneet sen suurempaa vaikutusta. Ehkä siksikin että parempia olin heiltä jo ehtinyt vuosien kuluessa nähdä vaikkapa Venetsiassa, nähdä moneenkin otteeseen. Ja kuten iäkäs […]

1. Muuan tapaaminen. Viime tiistaille sattui parikin merkkipäivää. Lokakuun 10. on nimenomaan Aleksis Kiven syntymäpäivä, mutta minulle jo muutakin. Tasan yhdeksän vuotta sitten olin mainittuna päivänä esiintymässä Pietarissa Suomen instituutin järjestämässä tilaisuudessa. Kerroin siellä Eduard  Uspenskista, josta olen vuosien mittaan jo paljon puhunut, kirjankin tehnyt, ja josta yhä marraskuussa taidan taas puhua. Mutta minkä sille […]

1. Gostinitsa Moika 5 on minulle tuttu hotelli. Sinne pääsen Finljandskin asemelta autollakin nopeasti, ruuhkia ei vielä puoli kolmen aikaan ole. Pietarissa sataa. Majoitun mielelläni hotelliin, jossa en vuosiin ole ollut, mutta jossa aina alkuaikoina tapasin Svetlanaa, ensin ihastustani, sitten kihlattuani ja pian vaimoanikin. Kattoikkunat toistavat samat sateen ääneet, hotelli on rauhallinen, vain 26 huonetta […]

  Kun elämän kolhut edes hieman hellittävät, alkaa ihminen taas katsella ympärilleen. Näin on käynyt ainakin minulle. Muutamat asiat ovat jopa huvittaneet, vaikka itse asiassa maailman tilanteessa ei ole mitään huvittavaa. Yhä hullumpaan suuntaan ollaan mitä ilmeisimmin menossa. 1. Macron. Ilmiö, joka vuodessa rakensi itsensä tyhjästä. Populisti, jota ei missään nimessä saa sanoa populistiksi. Sanotaan […]

(SMK – Statens Museum for Kunst) 1. Tanskassa kävin viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloin olin Skagenissa. Elettiin marraskuuta ja Skagen oli autio. Museot olivat kiinni, meri ärjyi, hiekka lensi. Ja minä luin kuitenkin paikan runoilijoista, Brøndumin hotelliravintolasta ihan oikealla tanskalaisella ö-kirjaimella, Krøyereiden ja Ancherien taiteilijapariskunnista. Ehkä villi ilmanala vaikutti, mutta humalluin paikasta lähinnä niin, […]

1. Kevään aurinko herättää ihmiset. Mykät sinne tänne pää kyyryssä vaeltavat laumat muutttuvat häliseviksi yksilöiksi, jotka yrittävät hyppiä yli terassien aitojenkin. Muutoksen näkee myös kalenterista. Pimeässä kyyhötetään ja kuin varjellaan uunissa vaisusti palavaa tulta, kevään valossa herätään ja otetaan yhteyttä ystäviin, ehdotellaan jopa tapaamista. Niinpä viikko, jonka ennen saattoi katkaista lähinnä pari tuntia tennistä ja […]

1. Venäjän tyttäreni Olja tuli vierailulle parhaan ystävänsä Arinan kanssa. Kesken tiuhojen opiskelujen pitää joskus edes hieman hengähtää. Juna saapui ajallaan. Otin tytöt autoon ja toin kotiin. Olja nukahti taas autoon juuri kuten äitinsäkin aina ennen. Jotenkin jo se tuntui kotoisalta. Oljan huoneeseen olin Arishkalle virittänyt varasängyn. Mutta  kumpikaan ei halunnut enää nukkua. Niinpä ajoimme […]