Kuukausi: lokakuu 2021

  • Vallisaaressa eli Helsingin kirjamessuilla

    Lokakuun loppu ulkona jokilaaksossamme. Ja sitten lokakuun loppu messuilla. Vuosi sitten todella messusin videoiden välityksellä tyhjässä valtavassa pimeässä salissa. Nyt ihmisiä näkyi ihan ihmisinä, jos kohta ei heti tungokseksi asti. Avarissa saleissa oli muutenkin tilaa – vähemmän näytteilleasettajia? Joka tapauksessa kaikkein tutuimmalta tuntui antikvaarinen osasto, jossa myyjiä ja kirjoja riitti ihan vanhaan malliin. Sinne suunnattiin…

  • Pimeys ympärillämme

    Wikipedian mukaan pimeys on näkyvän valon puuttumista. Sama lähde kertoo, että pimeimmät yöt ovat syys- lokakuussa johtuen siitä että maa on vielä musta ja lehdet puissa. Tuota määritelmää voisi jo päivittää.  Maa on edelleen musta ja pimeää on, vaikka lehdet ovat jo pudonneet. Ja valo vähenee vain. Alastonta maisemaa riittää. Mutta on lehdettömyydestä iloakin. Näkymä…

  • Ihmisen taidetta – ja luonnon

    KONRAD MÄGI Vaikka Suomi hehkuu punaisena kartoilla, on yhteiskunta auki. Kaksi rokotusta antaa ainakin henkisen suojan ja liikkuminen tuntuu vapaudessa hyvältä. Joskus jopa ilman maskia, jotta hengittäminen on sitä mitä ennenkin: normaalia. Puolitoista vuotta sai riittää. Jos Suomi nyt taas suljettaisiin, en usko että siitä mitään hyvää enää seuraisi. Ihmisten jaksaminen tuntuu olevan sen suhteen…

  • Aleksis Kivi ja kiveen kaiverretut lauseet

    Muistan harvoja syntymäpäiviä, mutta yhden erittäin hyvin. Lokakuun 10. päivänä syntyi Aleksis Kivi (1834 – 1872). Juuri äsken oli taas hänen vuosipäivänsä. Syntymähetkestä on tätä kirjoittaessa kulunut 187 vuotta; Seitsemän veljeksen julkaisemisesta taas vuotta yli 150. Se on sekä pitkä aika että lyhyt. Lyhyt siksi, että minulle Kiven kieli yhä avautuu kauniina ja koskettavana. Pitkä…

  • Kirjamessun lehtiä

    Paavo Haavikolla on runo joka kuvaa kirjaa vastaansanomattoman hyvin: Kirjat jäävät, kun muutan lintu maailmasta,kirjat, muutossa hankalat,ovat kirjeitä vailla osoitetta, tuuli repiija kun kirja on luettu, sen lehdet ovat lehtiä. Näitä kirjeitä vailla osoitetta kirjoitetaan aina vain, nytkin, kun kirjan asema kulttuurimme yhtenä suurena tukipilarina on – jos ei romahtanut –  niin yhtä kaikki aika…