Pian vuosi vaihtuu ja edessä on 2020, numeraalisesti kaunis luku. Voimmeko siis odottaa siltä hyvää? Joulu oli ja meni jo eikä se ollut paha joulu. Ensimmäinen joulu A:n kanssa ja sen vietimme keskenämme. Talo lienee meille sopivan väljä kun mikään ei ahdista, ainakaan minua, ja silti sopivan pieni, että läheisyyttäkin saattoi kokea. Monenlainen onnentunne läikähteli…

Sunnuntaina suuntasimme auton kohti Saloa, joka on itse asiassa lähempänä meitä kuin Helsinki. Salolla on mennyt maineensa Nokian ihmeen lähteenä ja nyttemmin myös Sauli Niinistön kaupunkina. Niinistönkatu löytyykin kaupungista; kyltti osui sattumalta poisajaessa kaupungin laidalta silmiin. Onko katu nimetty istuvan presidentin kunniaksi vaiko vanhaa perua, sitä en tiedä. Kumpikin sopii. Ensin kuitenkin kävimme Design Hillissä…

Kirjoitin parikymmentä vuotta sitten romaanin Myrskyn jälkeen aamu (Otava, 2000). Nyt on se aamu, sillä eilen oli myrskyinen, pimeä, suttuinen ja muutenkin takaperoinen päivä. Mutta annas kun armas aurinko valollansa taas uuden päivän tuonut on. Mahtaa tuokin lause tulla jostain lapsuuden alitajunnasta. Kyllä, virren säe se on. Kaiken lisäksi sitä oikeampaa eli vanhaa kieliasua jota…

Tapahtui niinkin, että keskelle sadetta, ikuisuudelta tuntuvaa pimeää ja tylsää tihmua satoi odottamatta valkea lumi, saapui kuin sadun Biancaneve. Tuo luonnon oma Lumikki on ilmoittanut jäävänsä vielä päiväksi pariksi tänne ennen kuin vierailu taas loppuu ja lumi katoaa ilmaan ja vesistöihin jättäen taas näkyviin kuolleitten lehtien ja kasvien peittämän maan. Kiitollisuudella otimme A:n kanssa lumen…