Kuukausi: heinäkuu 2019

  • Hellettä

    Lappi on hyvä paikka viileänä, mutta helteellä arvaamaton. Helle joko polttaa räkän tai lisää sitä. Pahinta taisi olla se, että kämppä kuumeni eikä sitä sitten millään saanut viilenemään yöksi; aurinkoa kun heinäkuussa vielä riitti. Joskus olo oli siis kuin saunassa, jota ei ole toivonut. Mutta aina jokin kohta maisemassa kiinnosti. Kuvat kantavat yhä mukanaan jotain…

  • Lappi – impressioita

    Joka kesä on tehnyt mieli Lappiin, näin vuodesta 1974 alkaen. Ja niin nytkin. Tuttu mökki on tilattu, liput autojunaan ostettu. A. ei ole Lapissa koskaan käynytkään. Mietin miten hän mahtaa siellä viihtyä, mutta arvelen, että kun kamera on mukana, kaikki hoituu. Kuvaajalla pitää olla kuvattavaa. Ja sitä Lapista mielestäni löytyy. Alku ei ole lupaava. Junassa…

  • Tallinna sanoin ja kuvin

    Tuli halu käväistä naapurissa, lähinnä kyllä uuden museon eli Fotografiskan takia. Tämä Tukholman filiaali on nyt avattu ja kaiken näkemisen arvoinen. Laivamatka sujui täpötäydessäkin laivassa, koska olin varannut hytin, mikä tuli tarpeeseen. Ja mitä näköaloja sen pyöreä ikkuna tarjosikaan. Myös kannella kuljimme. Ja taas sain kuvata A:n selkää. Rakasta ja jo niin tuttua selkää. Sen…

  • Sumu saapuu ja koira

    Maanantaiaamu valkenee sumuisena. Yöllä on ollut niin kylmä että sumu on noussut seinäksi kaikkialle. Lähdemme katsomaan löytyisi kuvattavaa, lähinnä kauriita. Niitä ei nyt löydy; kahta vasaa imettänyt emä loikki pakoon edellisenä päivänä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Mutta toinen ehätti A:n kameran ulottuville ja kuva on nyt minullakin. Taas muistan Carl Sandburgin runon säkeen,…

  • Aamuhetki kullan kallis

    Herään aikaisin kuten aina ja nautin talon hiljaisuudesta. Joka aamu on armo uus. Niin myös tänä aamuna. Kello tulee viisi. Torkun vielä hetken ja katson kuinka A. nukkuu. Sitten nousen varoen ja menen saliin ja mietin mitä muuta voisin tehdä kuin ainaista työtäni. Muistan postilaatikon tien varressa ja sen että A. on tilannut kesän viikonlopuiksi…

  • Ars Fennica ja Amos Rex

    Kolme kertaa olen ollut pyrkimässä Amos Rexin maanalaiseen museoon. Sisäänkäynnin eli muinaisen elokuvateatteri Rexin oven edessä oleva jono on kuitenkin aina lannistanut, varsinkin talvikuukausina, jolloin pakkastakin riitti. Avajaisnäyttely oli ja meni. Ja sitten, juuri nyt eli eilen, oli vuorossa neljäs yritys. Auto parkkiin, vaikka myös kesäinen stadi oli autoja täynnä. Mutta aina on sentään pari…