UNI ON UNTA
Niin koittaa sekin aika,
että hetkeksi on erottava,
lähdettävä eri suuntaan.
Silloin olemme yhtä
enää vain ajatuksissa.
Heti siihen saapuu myös pelko,
koska usein ennen on käynyt niin,
että elämä ajautuu pian karille.
Vaikka sitä ajattelen, en kavahda,
vaan sittenkin tulee helppo olla.
Kari on lapsuuden Karvakari vain:
laaja ja niin matala kivikko,
ettei vene millään voi siihen upota.
Heti havahdun ja herään kokonaan
ja tajuan, että uni on unta.
Edes siinä unessa en uskonut,
että juuri meille voisi käydä niin.
—————
PARADISUS TERRESTRIS
Kauan sitten hankin antikvariaatista kirjan
joka kantoi noin juhlavaa nimeä.
Se tutki eri kansojen myyttejä,
etsi alkuperäistä Maanpäällistä paratiisia.
Monet siihen aikanaan uskoivat,
lähes jokainen sitä tavallaan yhä etsii.
Uskoinko sitten itse siihen silloin; en.
Koskettava ajatus jäi kuitenkin mieleen.
Ja nyt – nyt minäkin tiedän siitä jotain,
enkä vain jotain, vaan jopa enemmän.
Mitään konkreettista se ei ihmiselle tarjoa,
ei lupaa tukea tai omaisuuden turvaa.
Mutta silti kun sen kanssasi kokee,
tietää viimein, mikä paikka
tämä maailma sittenkin voi olla.
—————–
NUORALLATANSSIJA
Rakkaus saattaa myös aina päättyä.
Auto ajaa seinään, ote lipsuu,
pyörien alla onkin yöllistä jäätä.
Tai syytön hirvi ryntää eteen.
Olenhan siihen ollut valmis
ainakin silloin ennen,
jos kohta siitä on jo kauan.
Mutta nyt, kesken lauseenkin,
se voi äkkiä kadota,
jättää kaikki hauraat sanat
kulkemaan yksin pitkin köyttä,
jonka alle turvaverkkoa
ei ole edes alettu laittaa.
Yskähdyskin kaataa sinut,
tai aamun aikainen tuuli
joka viriää, kun alkaa herätä.
Ehkä joku sivullinen tulee tuolta
ja ikään kuin vahingossa tönäisee.
Silti yhä vain on niin,
että huojuvan köyden päähän
on edettävä kuin henkensä kaupalla,
jotta sieltä voit taas katsoa,
mitä ehkä vielä on tulossa.
———————–
MYRSKY
Ihmisten tiellä ei ole poutapäiviä liikaa,
aina kun taivas hetkeksi selkeytyy,
jossain kerää vihainen myrsky jo voimiaan.
Myrsky itse ei piittaa siitä minkä kohtaa,
se haluaa muille kaikin tavoin osoittaa
minkä on elämän alkeista vasta oppinut
ja kaataa ne, jotka sen edessä huojuvat.
Sen myrsky tekee iloisella vimmallaan.
Siksi käy usein niin, että ne ihmiset
jotka eivät täysin usko toisiinsa,
siihen mikä heille yhdessä annettu on,
kauhistuvat, kumartuvat ja eroavat iäksi.
Ei myrsky heidän kohtaloaan murehdi,
kun taas ihmiset jotka sen alle jäivät,
eivät hekään tule koskaan tietämään,
että kun myrsky on mennyt,
on uusi aamu puhdas ja kirkas
ja veden pinta tyyni kuin peili.
Kuinka kauniisti se silloin
heijastaa taivaan koko kuvan.
———————–
JOSKUS KÄY VAIN NIIN
Joskus tulee myös tuskan aika,
eikä se ole mikään konsertti
mustine synkkine vaatteineen,
vaan jotain todempaa, syvempää,
niin kuin kuiluun putoaisit
etkä pohjaa tavoittaisi milloinkaan.
Joskus olalle istuu epätoivon korppi
joka ei lähde, vaikka kuinka pyydät –
huitomisesta puhumattakaan.
Epätoivolla ei ole lainkaan kiire.
Mihin joudut sen kanssa, et tiedä.
Mutta joskus käy myös niin,
että sumun läpikin alkaa kajastaa.
Silloin tunnet, ettet koskaan ennen
ole kokenut sellaista onnea.
Onhan edessäsi äkkiä koti,
jonka luulit iäksi kadottaneesi.
Ja se ihminen, joka kodissa asuu,
tulee jo pihaportilla vastaan,
ottaa kädestä kiinni.
————————
MIKÄ TOTTA ON
Mikä totta on, on totta aina.
Totuuden lume taas sulaa valheeksi.
Siitäkin minulla on kyllä käsitys,
vuosien ja kymmenien takoma.
Mutta mikä saa rakkauden todeksi,
sen voi sittenkin vain tuntea.
Miten selittää tätä kenellekään
joka itse ei ole rakkautta kokenut;
miten kertoa siitä edes hänelle,
jonka kanssa saman totuuden jaat?
Kukaan ei koskaan voi sitä täysin tajuta,
se on niin iso, että huikaisee
ja kuitenkin niin pieni, ettei sitä näe.
Mikään ero, mikään mahti,
ei maailmassa enää saata poistaa sitä,
minkä yhdessä olemme jo kokeneet.
Ja juuri siksi on käynyt niin,
että rakkauden hauras totuus,
tuo kiitävä häivähdys ikuisuutta,
joka hetken lepää sydämeni päällä,
on ainoa syy siihen,
että yhä haluan elää.
(7.3.2019)