Kuukausi: helmikuu 2019

  • Ei tuulesta vaan tulesta

    Rakkaus ei synny tuulesta vaan tulesta, se syntyy ihmisestä joka sitä kantaa ja jonka toinen saa syttymään pelkällä katseella ja muutamalla sanalla. Rakkaus ei kysy, ei vaadi, ei epäile, se uskoo, se toivoo ja luottaa ja etsii toisen käden avukseen kun tulee paikka josta ei pääse yli. Mitään sillä ei ole antaa, kaiken se haluaa. […]

  • Aivan tavallinen maanantai

    Herään kello kaksi ja se tuntuu tavalliselta. Edellisenä yönä taas nukuin yhdeksän tuntia putkeen mitä ei ole tapahtunut vuosiin. En löydä mitään selitystä öiden ja unien erilaisuudelle, mutta pakko kaikkeen on tottua. Unen määrää en voi käskyttää.Itse unia voin hallita vielä vähemmän. Toisaalta uniani muistan ehkä onnekseni harvoin. Ne saattavat olla kiivaita seikkailu-unia, mutta niiden […]

  • Rakkauden tuska

    Onko iloa ilman yhtä suuria murheita tai onnea ilman tien poikki kaatuneita puita? Joskus myös rakkauden tuska tuntuu siellä missä sitä ei lainkaan ole odottanut etkä koskaan oikein tiedä mistä se johtuu. Voihan olla että syy on tässä: hän jota rakastat ei hengitäkään lähellä, vaan hoitaa arjen asioita muualla niin kuin ihmisten maailmassa usein. Mutta […]

  • Vaaleja kohti

    1. Jääpuikot kasvavat taas talon katolta, ulottuvat kohta maahan. Talon lämpöeristys on heikko, siitä se kertoo. Mutta pidän jääpuikoista, ne ovat kuin hirviön hampaita. Ja hirviöitä maailmassa riittää. Jopa vaalihirviö on lähtenyt täysillä liikkeelle, koska keväällä pidetään vaalit. On siis lupausten kevät. Mihin tahansa asiaan ja asian tynkäänkin tartutaan jotta kaikilla puolueilla kävisi vaaleissa hyvin. […]

  • Vielä kerran

    Vielä kerran haluan yhä sanoa että tämä uni on kyllä myös oikea, ensin tosin vain kuvia ja hahmoja, mutta sitten pian paljon todempaa kuin jossain menneisyyden filmissä. Vanhan havumetsän lailla täällä asuu mielen syvä hiljaisuus jossa metsään eksyneelläkin on aikaa löytää itsensä. Niin on minulla nyt kanssasi. Kuulet tämän vaikka olet unessa, tunnet miten käsi […]

  • Lumen maa – loppunäytös

    Paljon lunta tänä talvena sataa, mutta vain sillä tavalla joka tuntuu tutulta. Ei entivanhaan, kuten yhä mielelläni kirjoitan, tällaisia pyryjä pelätty sen kummemmin eikä silloin jokin miinus 20 ollut mikään hirmupakkanen, josta mediat kovilla otsikoillaan varoittelevat. Kun lunta tuli, se siistittiin pois jopa käsivoimin ja sitten aikanaan kevät tuli ja lumi suli. Ja puro sanoi […]

  • Matkalla

    Sydämen ääni Lämmitän saunaa ja kahlaan sinne ja uin lumessa takaisin talolle, ja samalla otan kuvia kaikesta jota ilman tämä maailma ei sittenkään tunnu aivan todelta. Vielä lumi on kevyttä kuin haitula, vielä tuuli puhaltaa sitä minne tahtoo ja karistaa oksilta lunta niskaan kuin hartaasti leikkivä lapsi. Annan sen olla, sillä tiedän jo että tässä […]

  • Kolme runoa

    SALAMA Miten paljon kaikkea palaa äkkiä mieleen: Joel Lehtosen romaani Rakastunut rampa, jonka köyhä bolsheviikki oli kuin minä. Tai vielä paremmin gospodin Dostojevski ja kertomus Vanhan ruhtinaan rakkaus. Sen nimiosassa häärii yhä sama mies: liiankin monista varaosista koottu. Vaan olkoot, vaikka lähelle osuvat. Jokaisessa meissä asuu myös nuori, viaton ja uudestisyntyvä ihminen, joka ei ruumistaan […]