Vielä kerran haluan yhä sanoa

että tämä uni on kyllä myös oikea,

ensin tosin vain kuvia ja hahmoja,

mutta sitten pian paljon todempaa

kuin jossain menneisyyden filmissä.

Vanhan havumetsän lailla

täällä asuu mielen syvä hiljaisuus

jossa metsään eksyneelläkin

on aikaa löytää itsensä.

Niin on minulla nyt kanssasi.

Kuulet tämän vaikka olet unessa,

tunnet miten käsi tulee ja koskettaa.

Taas koittaa yö ja uusi päivä,

aamu aamulta yhä kirkkaampi.

Jos pahin talvi on jo ollut meidän,

mitä tuokaan tänne kevät?

Hiljaa se kohta hiipii luo

haluten aina uudestaan

aloittaa sen, minkä syksy

on ehtinyt niittää.