Kuukausi: joulukuu 2018

  • Kun vuosi vaihtuu

    Kun vuosi vaihtuu, jotain aina tapahtuu. Ehkä sen huomaa heti, ehkä ei, ehkä kyseessä on vain toive, mikä sinänsä ei todellisuutta voita joskin murtaa ja muuntaa sitä. Näin ainakin yhä haluan uskoa. Kun vuosi vaihtuu, vaihtuu ensin vain viimeinen numero neljän joukossa, mutta annas olla, seuraavana vuonna niitä muuttuukin sitten jo kaksi. Olisiko siinä ennettä…

  • Tilinpäätös 2018

    Vuosi vaihtuu, on tilinpäätöksen aika. Jos vuosi 2017 oli kaikella tavalla annus horribilis, kauhea vuosi, ei samaa voi sanoa kuluneesta. En ole kertaakaan maannut sairaalassa, taudit ovat olleet pieniä, hoituneet siinä sivussa. Vaimoani en saa enää koskaan takaisin, mutta olen sen myös ymmärtänyt. Sisäisiä verenvuotoja ei enää kevään jälkeen ole näkynyt. Olen päässyt ihmeen kautta…

  • Joulun rauhaa

    Maailmamme on täynnä asioita jotka tuovat mieleen vain masentavia ajatuksia. Missä on hyvää, sieltä löytyy ikävä kyllä myös pahaa. Mutta edes muutamana hetkenä vuodesta tämän pahan voisi unohtaa ja ajatella kaikkea sitä mikä on tehnyt ja yhä tekee ihmisen maailman myös hyväksi. Kuten Voltaire mestari Panglossin suulla Candidessa totesi (ironisesti kylläkin): ”Kaikki parhain päin tässä…

  • Lyhin päivä, pisin yö

    Nyt tämäkin kohta maailman järjestyksessä on jälleen kerran saavutettu: pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivän seisaus. Outoa ajatella että jossain maapallon toisella puolella on pisin päivä ja lyhin yö. Arvelen Australiaa, mutta pyöreää, nuoruuteni aikaista maapalloa ei minulla enää ole, jotta näkisin mihin kuviteltu sukkapuikko sen läpi työnnettäessä osuu. Globus on hävinnyt jonnekin elämäni liiankin lukuisissa muutoissa. Tällä…

  • Oodi

    Jo menneenä maanantaina piti keskuskirjasto eli Helsingin uusin ylpeys katsastaa, mutta sää sotki  ajatuksen: vanha siskoni pelkäsi liukkautta liikaa. Kun sitten lähdin tänään ajamaan kylästämme pääkaupunkiin, oli ympärillä aluksi uskomaton satumetsä. Se reunusti myös 110-tietä; nuoska lumi oli tarttunut pienimpiinkin korsiin ja teki tienvarren maisemista puhdasta filigraanitaidetta. Mutta kun pääsin pikatietä lähemmäs kaupunkia, alkoi kauneus…

  • Lunta ja unta

    Vihdoin viimein olemme saaneet edes hieman lumipeitettä myös tänne etelään. Jo aamulla tunnen, että ulkona on valoisampaa, vaikken sitä edes näe. Sinistä valoa alkaa ilmestyä puoli yhdeksän maissa, ei tietenkään niin voimakkaasti ja huumaavasti kuin keväällä, mutta kuitenkin. Mielessä sykähtää. Talvipäivän seisaukseen on enää muutama hetki ja sitten lähdemme taas kohti kevättä. Ja optimistinen mieleni…

  • Blogin lukijoille

    SiteGround on tuonut käyttäjilleen kokonaan uuden WordPress-alustan, joka on aivan toisenlainen kuin aiempi. Se on saanut juhlallisen nimen Gutenberg, vaikka kehitys on selvästi kulkenut totaalisti toiseen suuntaan. Uusi systeemi kopioi ja siirtää myös kuvat blogiin suurempina kuin ennen. En ole vielä oikein sinut tämän systeemin kanssa, mutta ehkä aikaa myöten opin niidenkin kanssa elämään. Pieni…

  • Menneen ajan joulu

    Mennyttä aikaa on Lohjalla muisteltu jo 24 vuotta. Kirkkokentällä pidetään markkinoita, joilla kaupataan kaikkea mahdollista joulukransseista loimuloheen, valkosipulisäilykkeistä palvipossuun ja sipulisilakoihin. Markkinat avautuvat lauantaina kello 10, mutta sunnuntaina tuntia myöhemmin, heti kirkonmenojen jälkeen. Vieressä onkin yksi maamme komeimmista kivikirkoista: Pyhän Laurin kirkko. Se on rakennettu noin 500 vuotta sitten ja sen seinillä olevat ikivanhat raamatusta…

  • Välipäivälläkin voi olla väliä

    Aamulla aikaisin heräsin taas sateeseen ja tuuleen. Jos eilen oli vielä ohutta lunta maassa, sitä ei ollut enää missään. Tuuli ulvoi kuin Pushkinin runossa eläin ja väliin sitten valitti kuin lapsi. Mutta runossa sade on lentävää lunta. Olisipa täälläkin. Aloin tehdä töitä kuten aina, yritin itse asiassa ymmärtää Lönnrotia ihmisenä ja yhä yritän. Se ei…

  • Mitä on olla itsenäinen

    Tänään on Suomen 101. itsenäisyyspäivä. Sattuman oikku antoi itsenäisyyden meille ja sama sattuma oli seuraavana vuonna jo lähes tuhota juuri syntyneen valtion. Maassa oli liikaa liian kauan sorrettuja työläisiä, köyhää kansaa, jota Venäjän vallankumouskin innosti. Lopputuloksen tiedämme. Edelläkävijä Jaakko Paavolaisen 1970-luvun kirjoihin Punainen terrori ja Valkoinen terrori ei edelleenkään ole mitään lisättävää. Valkoisten voittajien teot…