Miten maalla voi asua?


Auto on väline jolla harvaan asuttu maa pysyy pystyssä. Kaikki eivät voi tai halua asua suurissa kasvukeskuksissa ja tulevaisuudessa Suomen pellot ja ruuan tuottaminen niillä ovat myös tärkeämpiä kuin luulemmekaan. Maanviljelys on 1900-luvun alun jälkeen kuitenkin herättänyt lähinnä inhoa ns. sivistyneissä kaupunkilaisissa, joiden mielikuvissa ruoka tehdään kaupoissa ja haetaan niistä. Minun lapsuudessani naapurisaaren poika kieltäytyi juomasta maitoa, kun näki miten se lehmän nisästä suihkusi. Hän oli luullut että maito tuli kaupasta, jossa se vielä silloin tonkasta mitattiin kuluttajan omaan kannuun.

Luin eilen ilmastopaneelin ajatukset siitä miten autoilua pitää kehittää ja lievästi sanoen pöyristyin. Ajatuksia on paljon, järkeä vähän. Vuoteen 2027 pitäisi bensiini ja dieselautot kieltää, vain sähkö- ja kaasuautot saisivat ajaa. Dieseleitä on muutenkin haukuttu ja niistä on tehty maapallon kuumenemisen suurimpia syntipukkeja, vaikka uudet dieselit ovat jopa bensiiniautoja puhtaampia, minkä äskeinen tutkimus kertoi. Kaiken lisäksi, kuten olen jo kerran kirjoittanut, Englannissa on kehitetty halpa menetelmä autojen päästöjen puhdistamiseksi. Se odottaa vain asentamista autoihin. Mutta siitä paneeli ei ilmeisesti ole kuullut mitään. Liian yksinkertaista, liian halpaa? Investoijat ei ehkä hyödy siitä tarpeeksi.

Sähköauto on uuden kehityksen ihanne, mutta millainen. Maapallon mittakaavassa se ei ole edes mahdollinen: akkuja ei saada aikaan niin paljon että niitä riittäisi kaikille. Yksi sähköauto tarvitsee niitä suuret määrät. Akkujen tarvitsemia raaka-aineita on luonnossa rajallinen määrä. Kaiken lisäksi akun käyttöaikakin on rajallinen ja käytetty akku hankalaa ympäristöjätettä. Satsaaminen siihen on lähinnä hurmosuskon asia. Mutta uskonnoksi täällä on alkanut muuttua vähitellen kaikki tieto.

Kaasuauto, miksipä ei. Monia nykyisiä moottoreita voinee helposti muuttaa kaasulla (nestekaasulla) käyviksi; näin oli ainakin ennen. Maakaasua saa Venäjältä, jos kohta sitä kaasua eivät kaupunkilaisemme halua; mahtaako haista herkkään nenään. Biokaasun tuottaminen taas tarvitsee raaka-aineita, joiden riittävyydestä meillä ei vielä liene kovin paljon tietoa. Myös polttoaineiden jalostaminen puusta uhkaa harvenevaa metsäämme muulla tavoin ja vie hiilinielumme. Raiskioita riittää jo muutenkin. Täällä missä asun ovat vanhat kuusikot ryteikköistä historiaa, joista herkkutatit ja muutkin sienet ovat aikaa kadonneet. Sellaisissa metsissä ei oikein enää pääse jalkaisin edes liikkumaan. Nauti sitten siinä luontoarvoista, ihminen.

Vaan hällä väliä. Mitä teollisuus keksii, sitä me saamme. Ja teollisuus keksii sitä, mitä tahtoo meille myydä. Muulla ei ole väliä kuin osakkeenomistajien voitolla. Siteeraan taas kerran Taljan vanhaa slogaania: ”Ristiin rastiin kanan lailla ryntää ken on mieltä vailla.”

Polttokenno voisi olla tulevaisuutta, mutta siitä ollaan tällä hetkellä jostain syystä hyvin hiljaa. Tiedän että yksi auto ainakin on kehitetty Suomessa, olen nähnyt kuvan jossa  silloinen vihreä ympäristöministeri joi vettä joka polttokennoa käyttävästä autosta oli jätteenä tullut. Tuntuisi tuon perusteella järjelliseltä tulevaisuudelta, ainakin nyt. Mutta mikä hannaa?

VTT:n eli Valtion tieteellisen tukimuslaitoksen sivuilta olen nyt ammentanut hitusen polttokennotietoutta. Kas näin:

”Polttokenno on moderni tapa tuottaa sähköä tehokkaasti ja pienillä päästöillä missä tahansa. Polttokennot eivät ole riippuvaisia sääolosuhteista, vaan toimivat niin kauan kuin niihin syötetään polttoainetta kuten biokaasua, maakaasua, metanolia, dieseliä tai vetyä. Polttokennot ovat jo markkinoilla. Niitä käytetään mm. ajoneuvojen teholähteinä sekä kotien ja suurten kiinteistöjen perusvoimantuotannossa. Etuina ovat luotettavuus ja korkea sähköntuotannon hyötysuhde. Uusia sovellusalueita ja liiketoimintamahdollisuuksia kartoitetaan yhdessä asiakkaiden kanssa.

”Polttokennot liittyvät kiinteästi vedyn tuotantoon elektrolyysillä. Siksi vedyn tuotantotavat ja vedyn laatu ovat tärkeitä tutkimusaiheita myös VTT:llä ja polttokennoista puhuttaessa on oleellista hahmottaa myös muut ympäröivät vetyteknologiat. Suurena tutkimuslaitoksena VTT kykenee tarjoamaan asiakkailleen monitahoisen lähestymistavan teknistaloudellisista soveltuvuusselvityksistä kokeelliseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen.”

Kuulostaa hyvältä, jo kohta mitään konkretiaa siitä kuinka polttokenno todella toimii ja millaisin kustannuksin, en ole löytänyt. Ja missä kuvissa ollut suomalainen vetyauto nyt makaa? Vety, jota maapallolla on toistaiseksi paljon, voisi olla se lähde, jota liikkumiseen tarvittaisiin sekä happea. Miksi tämä suuntaus ei kiinnosta ilmastopaneelia? Heidän lääkkeensä autoiluun on kuitenkin jo mainittu edellä, tuo uuteen umpikujaan ja akkuvuoriin johtava. Voihan kai niistäkin tehdä sitten pujottelumäkiä?

Kun luen lisää ja etsin tietoa, näen että polttokennoilla tuotettu sähkökin varastoitaisiin akkuihin. Alkeellista, jupisee Dorinda nyt. Miksei vanhanaikaisia akkuja voida vain ohittaa? Aivan uudenlainen tapa säilöä sähköä, josta tamperelainen väitöskirja kertoi, voisi lisätutkimuksen kohteensa olla kullan arvoinen. Vihdoinkin jotain todellista uutta nimenomaan Suomesta. Silloin Runebergin sanat maastamme viimein toteutuisivat: ” För oss med moar, fjäll och skär/ Ett guldland dock det är.”

Toinen ilmastopaneelin ajatus tahtoo näköjään tuhota elinvoimaisen maaseudun kokonaan. He ehdottavat, että  autoja verotettaisiin niiden ajaman kilometrimäärän mukaan. Hyvästi Lappi, muusta maaseudusta puhumattakaan. Vain rikas voi enää siellä ajella. Joukkoliikenne keskittyy jo nyt  kaupunkeihin, täällä maalla bussit pyyhältävät lähinnä valtateitä ja pysähtyvät joskus jonnekin, jos pysähtyvät.

Toki parinkymmenen kilometrin patikonti bussipysäkille tekisi hyvää ihmisille, varsinkin lapsille, sairaille ja vanhoille. Koska se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, pitää kaikkien meidän todella muuttaa tiivistämisen ja rakentamisen vimmalla tuhottaviin kaupunkeihin, asua kuin myyrät kolossa ja ostaa ruokamme kaupasta, jossa se lapsenuskon mukaan taas kerran myös tuotetaan. Luontoa voi sitten ihailla ja katsella näyttöpäätteiltä. Sen antama kuva on nykyihmiselle muutenkin todempi kuin todellisuus. Ei tarvitse kuin ympärilleen katsoa: jos löydät ihmisen joka ei kaiken aikaa tuijota puhelintaan, hänessä täytyy olla jotain pahasti vialla.

(10.11.2018)