Kuukausi: lokakuu 2018

  • Ruskaa ja taidetta

    RUSKAA 1. Luontoa on aina kuvattu taiteessa ja sitten kameroillakin. Myös ihminen on osa luontoa ja niinpä hänet on sijoitettu luonnon keskelle ja ylemmäksikin sitä. Ennen hän siis esiintyi luomakunnan kruununa, jalokivena kruunussa, mutta nykyään myös raadollisempana. Kun ilmasto muuttuu, luonto muuttuu. Kokonaan toinen kysymys sitten on muuttuuko ihminen enää minkään mukana, ellei vain huonompaan. […]

  • Messua kirjoista

    1. Messu on hauska sana. Se viittaa sekä pyhään että profaaniin, maalliseen. Pyhyyttä olen kirkkojen messuissa kohdannut, maallisempaa kaupantekoa sitten muualla. Kirjamessut tulivat minulle tutuksi jo 70-luvulla Moskovassa; vierailin niissä lähes joka vuosi työn puolesta. Ainoa mainittava kirja jonka sieltä koskaan löysin, oli Eduard Uspenskin Djadja Fjodor, pjos i kot, jonka Martti Anhava sitten heti […]

  • Lapsi

    Syntyessään tähän maailmaan, lapsi ei voi vastata siitä mitä maailmassa ennen häntä on tehty. Hän on viaton myös hyvään mutta varsinkin pahaan: vilppiin, kieroiluun, petoksiin; varkauksiin, murhiin, sotiin. Tähän lapsen puhtauteen ja viattomuuteen minä uskon, en perisynnin näköiseenkään. Perisynti on tarra, joka aikuisten toimesta isketään lapsen otsaan. Se jämähtää siihen ja pysyy muistolaattana talon seinässä. […]

  • Jokainen lähtö on lähtö

    1. Vielä illalla ehdin käväistä Kesäpuistossa, perspektiivi on siellä edelleen aivan sama kuin ennenkin. Hotellissa luin Tshehov-elämäkertaa parisen tuntia kunnes nukahdin. Alkuyöstä havahduin moneen kertaan, niin lujaa sade rummutti kattoikkunoihin. Mutta lopuksi nukuin seitsemän tuntia yhtä päätä. Se taitaa olla uusi ennätys tässä iässä. Muistin yön rummutuksesta taas Sonjan joka sai toisetkin tarhan tytöt maalaamaan […]