Monthly Archives: October 2018

1. Sunnuntaina aamulla on taas hyvä ilma. Ehkä siksi että otimme sateenvarjot Suomesta mukaan. Meitä oli Eevan viesteissä neuvottu pysymään päivä Zaandamissa, koska itse Amsterdamissa juostaan pyhäpäivänä maraton, joka kuulemma aina saa kaupungin sekaisin. Kysyn siitä aamiaisella respassa ja he ovat toista mieltä, ainakin bussilla voi matkustaa ihan tavallisesti kaupunkiin. Mutta olen jo ehtinyt tehdä […]

1. Koittaa mitä ilmeisimmin viimeinen kesäpäivä; intiaanikesän, ämmänkesän päivä siis. Indian summer on amerikkaa, babje leto venäjää. Ämmänkesää voisi pitää rumana nimenä ellei ajattelisi että vanha nainenkin voi yhä olla kaunis, juuri kuten luonto tuolla nyt! Intiaanikesästä taas ajattelen aina Amerikan intiaanien kohtaloa. Ei sekään ole luontolyriikkaa sinänsä. 2. Yöllä näin unta, että makasin ruumisarkussa. […]

RUSKAA 1. Luontoa on aina kuvattu taiteessa ja sitten kameroillakin. Myös ihminen on osa luontoa ja niinpä hänet on sijoitettu luonnon keskelle ja ylemmäksikin sitä. Ennen hän siis esiintyi luomakunnan kruununa, jalokivena kruunussa, mutta nykyään myös raadollisempana. Kun ilmasto muuttuu, luonto muuttuu. Kokonaan toinen kysymys sitten on muuttuuko ihminen enää minkään mukana, ellei vain huonompaan. […]

1. Lauantaipäivän taidematka alkoi Rembrandtin talosta. Aamiaisen olimme syöneet niin aikaisin, ettei hotellin ravintolassa ollut vielä muita asiakkaita. Ystävällinen nainen paistoi silmiemme edessä omeletinkin Oljalle; itse tyydyin vähään ja hedelmäpitoiseen aamupalaan. Enpä olisi ennen uskonut että ikää myöten päädyn lähes kasvissyöjäksi. Mutta vain lähes. Kana on minulle kasvista koska syö jyviä, lammas samoin kun mutustaa […]

1. On tiistaiaamu kotona Sitarlassa ja keskellä luontoa, kun vielä äsken kuljimme suurkaupungissa. Maanantaina lähes keskiyöllä pääsimme perille Suomeen. Kone oli täynnä kuten mennessäkin, ja myös Schipholin ilmatilassa ruuhkaa niin, että matkaan lähtö viivästyi. Lopulta se onnistui. Turbulenssit säestivät kulkua, mutta perillä sää oli kirkas. Kaupunkien valot olivat näkyneet allamme myrskystä huolimatta aina välillä. Sädehtivät […]

Maanantaina herään pakkasaamuun. Kylmää on kertynyt seitsemän miinusastetta. Taivas on kirkas, pienenevä kuu näkyy enää haaleanvaaleana. Auton ikkunat ovat umpijäässä ja auringon noustessa laakso huurteinen kuin olut joskus ennen. Teen ensin työt ja luen sitten vasta nettilehdet. Yhdessä niistä riemuitaan Helsingin kirjamessujen kävijäennätyksestä (noin 1500 uutta kävijää). Nuori diktaattori on heti onnistunut uudistuksissaan! Vaan onkohan […]

1. Otsikon kysymykseen vastaan heti näin: ei ehkä sitä mitä lähdimme etsimään. Rembrandti taloa tuli ikävä. Liikaa ihmisiä, liikaa hälinää, vaikka etukäteen ostetuilla lipuilla pääsikin sisään jonottamatta. Eivät jonot lokakuun lauantaina toisaalta muutenkaan olleet ihmeen pitkiä. Isoon taloon mahtuu. Rembrandtin jälkeen tilantunnekin oli niin toinen, että talon avaruus vieraannutti äänten kumun kasvaessa. Katsottavaa oli myös […]

1. Messu on hauska sana. Se viittaa sekä pyhään että profaaniin, maalliseen. Pyhyyttä olen kirkkojen messuissa kohdannut, maallisempaa kaupantekoa sitten muualla. Kirjamessut tulivat minulle tutuksi jo 70-luvulla Moskovassa; vierailin niissä lähes joka vuosi työn puolesta. Ainoa mainittava kirja jonka sieltä koskaan löysin, oli Eduard Uspenskin Djadja Fjodor, pjos i kot, jonka Martti Anhava sitten heti […]

Syntyessään tähän maailmaan, lapsi ei voi vastata siitä mitä maailmassa ennen häntä on tehty. Hän on viaton myös hyvään mutta varsinkin pahaan: vilppiin, kieroiluun, petoksiin; varkauksiin, murhiin, sotiin. Tähän lapsen puhtauteen ja viattomuuteen minä uskon, en perisynnin näköiseenkään. Perisynti on tarra, joka aikuisten toimesta isketään lapsen otsaan. Se jämähtää siihen ja pysyy muistolaattana talon seinässä. […]

Koko yön kirjoitin runoa. Heräsin ja havahduin, torkahdin, havahduin, kirjoitin taas ja nukuin ja koko yön muistin silti yhä runon, sen jokaisen säkeen ja pituuden. Jopa sen, että jostain syystä runon keskelle kirjoitin punaisella värillä lauseen jonka Antille 70-luvun alussa lähetin: “Kirjailijalla on vain kaksi tehtävää, kirjoittaa kirjoja ja pysyä hengissä.” Nyt kun viimein todella […]