Monthly Archives: August 2018

1. Kolme päivää on kulunut yhdessä hujauksessa ja olen jo ehtinyt nähdä vaikka mitä. Kukat ovat lähes kaikki kukkineet, niittyvillaa osuu silti yhä silmiin. Niin myös haaleanpunervia horsmapeltoja, joista kukkia enää ylimmissä latvuksissa. Mustikoita on löytynyt yllättävän paljon, sieniä tasan kaksi. Mustikoita voi kyllä toisaalta kuvata Raimo Hartzellin runon säkeellä: “Mustikka on pieni ja sininen”; […]

1. On kaunis hiljainen lauantaiaamu. Itse asiassa olen lähdössä ihan konkreettisesti Lappiin vasta huomenna, mutta otsikko tuli kyselemättä mieleen juuri tuollaisena. Senniminen on Lassi Nummen runokirja ja siinä lähtö tarkoittaa lähtöä maailmasta. Siitä ei kuitenkaan kohdallani vielä liene kysymys. Minä taivutan sukunimen vanhalla tavalla eli Nummen, vaikka hän itse muistaakseni halusi, että sukunimi olisi genetiivissä […]

1. Sade alkoi aamulla ja jatkui ja jatkui. Sen kuuli kämpän korkeasta katostakin ja näki ikkunoista. Oli selvää että tunturiin ei kannattanut nyt poiketa. Vaan auto oli yhä olemassa. Katsoin netistä Gef Visionista että aurinkopanelini olivat jo parissa kuukaudessa tuottaneet sähköä 7855 ajokilometrin verran, joten ajattelin että voin heittäytyä edes kerran tuhlaavaiseksi ja nipistää niistä […]

(Aleksandr Blok: Kun et tartu satunnaisiin ominaisuuksiin, niin näet: maailma on kaunis.) (Franz Kafka: Joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei vanhene.) 1. Panihida ja pominki ovat käsitteitä jotka kuuluvat Venäjän ortodoksien perinteeseen. Ensin tapahtuu varsinainen hautaaminen kaikkine traditioineen, sitten 40 päivää siitä pidetään panihida eli muistopalvelus ja pominki, muistotilaisuus. Ne olivat jo takana. Nyt kun […]

1. Jo aivan nuoresta olen käynyt hautausmailla. Siellä nukkuu kulttuurimme ja muidenkin maiden kulttuurit. Joskus myös ihan kirjaimellisesti. Vuonna 1962 ylioppilaskevään jälkeisenä kesänä olin ensimmäistä kertaa Pariisissa. Halusin sinne koska Pariisi oli silloin taiteen ja kirjallisuuden Mekka. Se sopi. Kaikkea näinkin, mutta taidetta vähemmän, koska rahaa museoihin ei ollut. Kirjallisuutta luin siellä  lähinnä englanniksi, koska […]

Herään Muoniossa puoli viideltä ja avaan postin kuten aina, tietokoneen siis. Uusia viestejä on tullut. Luen ensin Venäjän perheen uutisia Volkonkasta. Sitten huomaan, että olen illalla 14.8. saanut meilin myös Moskovasta, jossa asuu Vika, Svetan parhaimpia ystäviä. Hän kirjoittaa, että Eduard on kuollut; ottaa osaa. Se ei ole odottamaton uutinen ja tuntuu silti. Ensin Naipaul, […]

Herään Pietarissakin aikaisin, ainakin mitä hotellin muuhun väkeen tulee. Seinän takaa kuuluu vieno kuorsaus. Se saa tietenkin ajattelemaan millaista ääntä olen itse pitänyt. Vaimoni, hienotunteinen kun oli, väitti kuitenkin kestävänsä sen hyvin. Muistan nuo ajat yhä selvästi, varsinkin nyt kun asun samassa hotellissa kuin me aivan alkuaikoinamme. Joskus saimme huoneen jossa oli kattoikkunat. Valo lankesi […]

1. Numerosarja merkitsee lauantaipäivää elokuussa tänä vuonna. Se on hieman mystinen laillaan, mutta paljon ja kaikenlaista siihen myös liittyy – ainakin mitä itseeni tulee. Täytän 18.8. vuosia, joita on kertynyt 3/4-osaa veden kiehumapisteestä, mutta juuri tänään Moskovassa kello yksitoista haudataan myös monikymmenvuotinen ystäväni Eduard Uspenski. Ja outoa kyllä Turun puukotuksestakin tulee kuluneeksi tasan vuosi. – […]