Kuukausi: heinäkuu 2018

  • On the Road 3: Thomas Mann ja dyynit

    1. Aamulla ukkonen oli unohtunut ja taivas selkeni, lupasi vaihteeksi kuumaa päivää. Teki mieli lähteä kävelylle ja rantapengerrystä pitkin pääsi helposti kohti Nidaa. Laguunin vesi ei houkutellut edelleenkään uimaan, se oli ruskeaa soppaa jonka läpi ei nähnyt, mutta sorsia sillä sentään kellui. Ehkä ne olivat jo kaikelle immuuneja. Sitten vastaan tuli äkkiä hauska kyltti, josta […]

  • On the Road 2: Kuurin kynnäs

    1. Aikainen herätys odottaa sunnuntaiaamuna, sillä jo kello yhdeksältä pitää nousta bussiin. Se suuntaa kohti Liepajaa, joka sijaitsee Itämeren rannalla Latvian ja Liettuan rajamailla. Bussimatka on yhtä yksitoikkoinen kuin jatkuvasti tasaiset maisemat. Myös täällä viljasato näkyy jäävän olemattoman pieneksi kuivuuden takia. Kuinka mahtaakaan käydä ruuan hinnalle syksymmällä kun kuivuus on koetellut suurta osaa Pohjois-Eurooppaakin? Kattohaikaroita […]

  • On the Road 1: Siin Tallinn

    1. Jotain tällaista muistelen kuulleeni entivanhaan. ”Kello lyö kaksymentkolm”, oli Eestin radiokuuluttajan seuraava lisäys. Aivan varma en ole kirjoitusasusta tietenkään, eestiä en osaa räähkiä. Mutta Tallinnaan tulin taas, tosin jo aikaisella aamulaivalla. Myrskysi hieman, vaan vakaasti paatti puski eteenpäin ja kello 11.15  olimme perillä. Jonottelu käytävillä ei ollut ikuista ja kun terminaalista päästiin, noustiin saman […]

  • Joka aamu on armo uus

    1. Mistä mahtaa tuo mieleen pujahtanut säe olla peräisin, vanhasta virrestäkö? Kyllä, kyseessä on virsi 547 kun etsin sitä internetistä. Vaan totta se silti on. Olen juuri lopettanut päivän työt ja kello on vasta muutamaa minuuttia vaille kuusi. Mutta valoa on jo, elämmehän vielä heinäkuun loppua. Helle jatkuu ja vähäisiksi ovat muuttuneet sanani. Ehkä sanottavaa […]

  • Veden elementti

      Viime kesä meni kokonaan siihen että odotin rannoilla ja katsoin kuinka vaimoni ui. Milloin joessamme, jonne hänet vain saatoin, milloin kauempana puhtaitten järvien uimapaikoilla. Minä istuin kuivalla maalla ja vartioin hänen uimistaan. Olin silloin vielä sairauksien vanki. Jos jotain olisi tapahtunut, olisin voinut vain huutaa, tai soittaa puhelimella jonnekin. Mutta mitä hänelle voisi tapahtua? […]

  • Joella

    Joki on aivan tyyni. Sitten pieni tuulenvire rypyttää sen otsaa, mutta ohimenevästi vain. Joella ei ole huolia saati murheita. Jopa ruokokerttuset ovat vaiti, pesintä lienee siis ohi. Niitän kortteet ja soudan sitten hiljaa ylävirtaan. Kuuma aurinko paistaa suoraan kasvoihin. Paarma tulee, toinen, mutta hyttyset ovat jääneet rannalle. Ne eivät ilmeisesti näin suuria seikkailuja rakasta. Kaislikossa […]

  • Heinäkuun helle

    1. Viikko on kulunut, jonnekin aika on taas kadonnut. Kun talvella toivoo kesää ja auringon lämpöä, kaipaa kuumuudessa jo viileyttä. Helle on hellettä, vieraslaji täällä. Suomen ideaalikesä on minun kuvitelmissani puolipilvinen ja poutainen ja lämpötila kahdenkymmenen plusasteen paikkeilla. Ja öisin tietenkin kevyttä tasaista sadetta ehkä pari kertaa viikossa. Kesä on ollut nopeampi kuin koskaan ennen. […]

  • Leinoa Töllinmäellä

    1. Olin saanut pyynnön puhua Leinosta myös Hämeenkyrössä. Sinne saavuin hyvissä ajoin sunnuntaina. Komeaa seutu yhä on Kyröskoskineen, joka ikään kuin Leinon ja Sillanpään itsensä kunniaksi avattiin puoleksi tunniksi kohisemaan kuin Imatralla ennen. Putouskorkeutta koskessa on yli 20 métriä ja kyllä sen kuuli ja näki. Luonto näytti hetken vanhaa voimaansa, kun sähköntuotantoon kosken valjastanut ihminen […]

  • Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

    1. Lähden lauantaiaamuna ajamaan kohti Jyväskylää. Käyn kuitenkin ensin katsomassa kuvakirkkoa Paltaniemellä ja Leinon vanhempien hautaa. Pitäähän pyhiinvaeltajan vaeltaa. Kirkko avataan kello 10 ja siellä on heti muutama ihminen. Kattoon ja seiniin maalattuja kuvia olen aiemminkin katsellut. Nyt otan valokuvan myös evankelista Johanneksesta, etunimikaimastani. Hänen evankeliuminsa on kaikkein hurjin ja poikkeavin. Olen aikanaan käynyt Kreikan […]

  • Eino Leino, 140 v.

      1. Saavuin Kajaaniin perjantaina iltapäivällä ja yritin pitkään etsiä kartanohotellia nimeltä Karolineburg. Lopulta se löytyi. Ensin piti kuitenkin löytää Kajaanin linnan rauniot, silta ja tie Paltaniemelle. Sen jälkeen hotellikin tuli vasemmalta näkyviin kun huomasi pienen kyltin ja pujahti sivupolulle. – Vanhan kartanon aamupalalla oli muuten äsken kainuulaista leipäjuustoa, jota äitini (Kajaanin Leinosia) rakasti. Siitä […]